Vielä on kesää

 Luulin jo kesän loppuneen, mutta tänäänkin on mukava ilma vielä. Suunnittelin jopa uimaan menoa. Syksyn tuntua on kuitenkin jo varsinkin aamuisin. Vaikka nykyään nukun aamulla ihan kamalan pitkään, ehkä osin sen takia kun yöunet on niin pätkittäisiä ja välillä valvon pitkiä aikoja. Ei se valvominen muuten haittaa, mutta ikävät ajatukset alkaa pyöriä päässä yöaikaan. Tänä aamuna viideltä kävin vessassa kun mies heräsi, puoli seitsemältä koira oksensi ja siivosin sen ja sitten nukuin pitkälle aamupäivään. 

Mustikoita olis vieläki mettässä, vaan ei oo sitä varrellista poimuria. Muutaman kanttarellin oon löytäny ja miehelle paistanu. Varovasti söin itsekin muutaman pienen palasen. Vatsakivun pelossa. Ei sattunu mahaan, joten rohkaistuin tekemään jopa piirakan kanttarellista, söin tietysti itse kokonaan kun ei meillä muut välitä. Paitsi tietysti koirat, sai nekin osansa.

Pieniä nää mun uutiset on. En enää juuri vaivaudu puolisollekaan kertoileen päivästäni, kun ei sitä kiinnosta ja mun päivä on yleensä tylsä. Tänne sitten kirjottelen :) Esimerkiksi siitä, kun rohkaistuin kirjastosta lainaamaan itselleni ihan uuden - ja peräti kotimaisen - kirjoittajan dekkarin. Aloitin sen positiivisella mielellä vaikka olikin aika pitkästyttävä (jaaritellaan päähenkilön elämäkerrasta, sen vaatteista, ruumiinrakenteesta, kodinsisustuksesta ym.) mutta hiljalleen hiipuva mielenkiinto loppui sivulla 25 "nännini kovettuivat ja kastuin sekunnin sadasosassa" -lausahdukseen. 

Onneksi oli tullut uusi painos Robert van Gulikin kiinalaistuomarista, ilmeisesti enemmänkin on tulossa koska siinä luki "kiehtova rikossarja historiallisen Kiinan omasta Sherlock Holmesista alkaa", vaikka siis onhan niitä kirjoja julkaistu aiemminkin. Mullakin on pokkarina useampi. Se on ainakin taattua laatua. Ja Donna Leonilta näytti tulleen hyllyyn uusi Brunetti. 

Tyär oli pari kuukautta uudessa vuokra-asunnossaan ilman toimivaa jääkaappia. Siellä oli 15 astetta lämmintä ja maito ym. pilaantui heti. Vuokranantajat joku iäkäs pariskunta, jotka ilmeisen nuukia vielä. Ehdottivat kaiken mahdollisen ja kävivät jääppikaupasta hakemassa netistä tulostetut käyttöohjeet joiden kanssa kävivät pähkäilemässä sitä ja soittelivat ehdotuksia ("oletko laittanut virrat pois ja päälle uudestaan") ja viimein tilasivat - korjaajan! Sitä sit piti ootella viikko, se tuli ja sanoi ettei noin vanhaa voi korjata. Taas viikko ennenku uusi laite viimein tuli. Mutta nyt tyttö sentään saa kahviinsa maitoa.

Niin. Elämä on hyvää, vaikkei se aina siltä tunnu.

Omegapapu

 

Kyllä se on tavan leikkopapu tms. mutta tuollaisena kasvaa. Epäilen, tuleeko sinne siemenpapuja ollenkaan. 

Viikonloppuna oli taas jälkikasvu yökylässä vuoronperään, koiria ja hulinaa. Nyt väsyttää kamalasti (yllätys), mutta yritän jaksaa ilman päikkäreitä. Yöunet ollu vähän kortilla, viime yönäkin nukkumaanmenon ja ylösnousun välissä käytin toista koiraa ripuloimassa 2 kertaa, ja silti oli yhet ripaskat lattialla. En tiiä minkä pöpön se nyt on saanu. Ruokavaliomuutos on tapahtunut jo viikko sitten, ei luulis enää vaikuttavan. Piti ruveta laittaan parempaa sapuskaa sille nappuloiden sekaan, kun se on niin laihtunut. 

Mukavia ilmoja pielly, mutta olis hyvä saada välillä vähän sadetta tännekin. Ne tuntuu olevan hyvin paikallisia ja väistelevän meitä. Onneksi ei ole paljoa kukkasia, niitäkään en aina muista kastella...

Jouduin taas jättään yhen hermokipulääkkeen pois, ku kyllästyin siihen oksettavaan oloon kymmenessä päivässä. Hävettää ku joudun taas selvittään lääkärille, miksi ei. Olen kiittämätön ja tyhjästä valittava varmaan sen mielestä. Hankala potilas. Olen mie kyllä itsekin itseeni kyllästynyt. Mutta mieluummin ottaisin sitten sen Triptylin jatkuvan päiväväsymyksen kuin Gabapentinin oksetusolon. Vaikka T onkin paljon kalliimpi eikä siitä saa kelakorvaustakaan. Tai ehkä vaan kärsin ja valitan tänne.

Pyykkikonekin hajos, joku kolkotti kamalasti aina lingotessa ja nukkasihti meni tukkoon muovilastuista, ilmeisesti joku irto-osa hakkas jotain muovisesta osasta sellasia tai vice versa. Hyvin se pesun suoritti, mutta se linkous... Ostettiin netistä uus, mutta siinä meni sitten useempi viikko että saatiin se edes lähimpään myymälään haettavaksi. Rontattiin vanha SER-keräykseen (painoi aivan sikana ja selkä ei tykänny) mutta uudempi oli hieman kevyempi. 

Ruvettiin asenteleen, mutta tietysti jotain letkunpätkiä ja liittimiä piti lähtee ostaan kaupasta. Mainitsin niistä kuljetustuista, että ne pitää muistaa ottaa pois, mutta mies arveli että jos rumpu pyörii niin ei siellä semmosia ole. Ja sehän tietysti sitten lingotessa meinas hajottaa koko talon, kun ne tuet oli kuin olikin siellä. Mutta eihän naisten ehdotuksia kuunnella. Nyt on kuljetustuetkin poissa ja kone toimii kuin unelma! 

Hätävaratilin pohja alkaa paistaa kun varaston katto piti uusia ja vielä pyykkikonekin, vaikkei oo tarvinnukaan maksaa kuin puolet. Mies maksaa loppuosan katonpuolikkaastaan veronpalautuksista, ainakin niin on ollu puhe - se kyllä puheli että "jos ei tule vaikka jotain reissua". Mie oon monesti sanonu, että niitä hätävararahoja ei käytetä reissaamiseen, vaan just tällasiin välttämättömiin menoihin kuten nyt. Oon tiukkana. Onneksi mies on hyvin tasapuolinen raha-asioissa, tai enemmänkin kuin tasapuolinen. Onhan sen tulotkin sentään enemmän kuin tuplat mun tuloihin verrattuna.

Katumassa

 Mitään en kadu kuitenkaan! Tytär ja vävy ja Mummun Poika oli kyläilemässä, ja kun vietiin ne kotiinsa niin poikettiin matkan varrella Mantereenlinnalle. Löydettiin mukavan loivapiirteinen polku sinne halki metsän, jossa ei ollut edes paljoa hyttysiä. Koirat veti kuin viimeistä päivää, mahtoi olla tuoreet koiran jäljet tai jotain muuta kiinnostavaa. Sääennuste oli luvannut puolipilvistä, mutta ihan pilvistä oli ja mun kuvat on taas ihan synkkiä. Ei noin synkkää oikeesti ollu.

Siellä oli mustuneita puunrunkoja ja kantoja, selvästi maastopalo ollut eikä kovin kauan sitten. Googlailin ja löysin kaksi uutista, sekä -21 että -22 olleet maastopalot, toinen 3. ja toinen 4.7. On se ollu hurjan näköistä kun tuollainen linnavuori on leiskunut tulessa. 

Järvi takana on Katumajärvi (mistä lie nimensä saanut) ja auto jätettiin samannimisen lähiön luistelukentän parkkikselle. Tytär sanoi lähiön olevan jonkinlainen slummi ja levotonta seutua, ja siltähän se vähän näytti ja kuulostikin. Mutta linnut lauloi! Ai että siellä oli hieno konsertti, pajulintuja ja punakylkirastaita oli paljon enemmän kuin meillä kotona. Punakylkirastaat lauloi monella eri murteella. 

Ja asfaltin reunassa kasvoi palsternakka.

Kimalaisbaari

 

Joku vuosi sitten oli liikkeellä perhosbaari-innostus, ja erilaisia baarinteko-ohjeita näkyi paljon. Niihin piti laittaa hiivaa, olutta, viiniä, fariinisokeria, siirappia, mehua, ties mitä kaikkea, ja mieki sellasta joskus kokeilin. Useampaakin. Aina ne houkutteli vain ampiaisia ja jotain kärpäsiä. Muurahaisiakin. Ikinä en nähnyt yhtäkään perhosta. 

Eilen annoin ensiapua väsähtäneelle kimalaiselle laittamalla sen purkinkannelle, missä oli sokeria ja vettä. Jätin kansineen päivineen portaille elpymään, ja siinäpä alkoi käydä muutkin kimalaiset! Lisäsin pariin otteeseen päivän aikana sokeria ja vettä, iltapäivällä laitoin keltaisen houkutuspaperin alle ja tänäaamuna kansi oli tyhjä ja kuiva. Lisää vettä ja sokeria, ja oon bongannut ainakin kaksi eri kimalaista sen jälkeen. Nyt satoi vettä ropsauksen, täytynee kohta taas käydä laittamassa sokeria. Niin yksinkertainen ja niin toimiva. 

Niskassani ryömi lintukärpänen, luulin sitä hirvikärpäseksi

 Helteet oli ja meni, ja oli juuri mun mieluisaa ukkostakin; jyristeli siellä täällä pitkän aikaa, mutta ei tullut päälle eikä ollut rajua. Nyt on mieluisa tuuli; ei kaada puita eikä jäädä, mutta riepottaa tukkaa ja hameenhelmaa. Mettässä ne oli välillä kiinni jossain oksassa, mikä sattui lähelle. Koirat ei tykänny tuulesta, mutta onneksi matka kulki osaksi paikassa, missä tuulen puolella oleva metsä vaimensi puhurin.

Koirat kuitenkin jaksoi paremmin nyt, ne ei olekaan jaksaneet/halunneet kävellä viime päivinä. Aamuisin, kun ei ollut vielä kuuma, ne ei halunneet kävellä ku just sen matkaa, että tulee kakka, ja sitten kääntyivät takaisin. Tai ainakin toinen. Iltaisin kuumuus jatkui niin myöhään, että mie en taas jaksanu. Kuopus oli koiransa kanssa yötä ja kävi aamuyöllä kolmen jälkeen lenkillä. 

Helokki

Pahimman helleviikon aikana oli meillä katonrakennus käynnissä, kun varaston päälle vedettiin pellit. Kun pahoittelin hellettä, kattomies sanoi, että mieluummin helle kuin räntäsade. No sitä mieltä mieki oon, vaikken ees rakenna kattoja työkseni. Ihailen tuollaisia ammattimiehiä, kun ne tekee homman varmasti ja taidolla. Salaa kattelin kuistilla istuessani (se oli paikka, jossa vietin suurimman osan hellepäivistä, koska ulkona oli paarmat, kuistin ovi oli auki ja hyttysverkko ovessa) kun en kehannu avoimesti toljottaa. Sitte tavaroita toi ja haki sellanen kuorma-autonkuljettaja, joka käytteli auton nosturia kuin toista kättään, ja ketterästi hyppi lavalle ja pois vatsakummun mitenkään häiritsemättä. Oli selvästi tehnyt hommaa jokusen kerran ennenkin. 

Pukinparta

Siskokin käväsi näyttämässä uutta koiraansa, narttuudesta huolimatta mejän mummokoirat hyväksy sen jollain lailla osaksi perheyhteisöä. Koiran, sisko on hyväksytty jo aiemmin :) Luultavasti siinä oli muutaman viikon kotiutumisen jälkeen tutuhko haju. Ihan mahdottoman hurmaava ja kaunis pieni harjakoira! 

Keksittiin sitte, ku ei oikein menny hyviä junia/busseja millä sisko pääsee takaisin, että viedään se kotiin. Sellanen yllärireissu viikonlopuksi. Onneksi sattui hieman pilvinen päivä, kun se auton ilmastointi on rikki...

Varaston katto maksaa aika paljon, vaikka se onkin vaan puuristikko ja pellit siihen, kun on kylmä rakennus. Eikä siinä kaikki; pyykkikone tuli tiensä päähän. Siellä altaassa on jotain irrallaan, kaamea kolina käy kun linkoaa. Viimeksi kun annoin kolista (vaimeni hiukan alkushokkirytinän jälkeen) niin meni nukkasihti tukkoon muovihitusista. Ilmeisesti se tuntematon koliseva esine oli hakannu jotain muoviosaa ja vuollut siitä lastuja irti. Myöhemmin vielä pesin koneellisen silleen, ettei ollu linkousta ollenkaan (siliävien ohjelmalla) ja ihan hyvin hoiti homman, mutta eihän vaatteet kunnolla puhdistu jos niistä ei lingota likavettä pois ennen huuhtelua. 

Uusi kone on tilattu, tulee myymälän varastoon perjantaina. Eiköhän vaatteet siihen asti riitä. Eri asia sitten, miten moneen koneelliseen riittää vettä, jos oikein pyykkitalkoisiin sitten alkaa.

Mutta ihmisiin oon vaihteeksi kyllästynyt. En kestä kun maan hallituskin, jota kansalaisten kuuluisi arvostaa, on aivan pilipaliporukkaa. Ei pysty arvostamaan. Mutta millainen kansa, sellainen edustusto, kyllä niille innokkaita kannattajia löytyy. 

Ja mitä epätodennäköisimmästä paikasta saattaa löytyä antivaxxereita, salaliittoteorioitsijoita ja muita huuhaan uskojia. Sitä pettyy koko ihmiskuntaan kun tarpeeksi monen kanssa joutuu yllättäen tekemisiin. 

Luin juuri Jose Ahosen kirjan "Yli luonnollisen", ja ymmärrän, että kaikenlaiseen voi ihminen uskoa, mutta siinä vaiheessa kun siitä aletaan taistelemaan nettikeskusteluissa tms., on mennyt jo liian pitkälle. Enkä tykkää niistäkään, jotka ei usko jonkun reikin voimaan ja alkavat sitten haukkua ja "käännyttää" siihen uskovaa. Antaisivat tavallisten ihmisten olla niin kauan kuin ne ei vahingoita muita! Typeristä puheista saa tietysti vetää vastuuseen, mutta joutavanpäiväisiin asioihin menee vain hyvää energiaa.

Vaikka mikä mie oon neuvomaan ketään. Poistun vain paikalta kun en jaksa enkä kestä.

 

Kivienkin pesua

 

 Siis nää on kylvetty toinen päivä toukokuuta. Kyllä pitäs siinä ajassa kasvaa vähän enemmän, jos meinais kukkiakin. En taida ostaa Nelson Gardensin siemeniä enää, eihän ne mulla kasva. Hyasinttipapujen toinenkin yritys epäonnistui ja nämä jäi tämmösiksi. Omakasvatteisista pavuista nousi yksi, että ei ny paljoo sen paremmin niidenkään kanssa.

Mutta tarviiko niitä kukkasia niin ollakaan, pihalla rehottaa kuitenkin voikukat, leinikit, lemmikit, valkopeipit, koiranputket ja kohta vuohenputketkin. Syreenit alkaa olla jo kuihtuneita, paitsi tuo huonomman hajuinen ulkomaansyreeni. 

Kesä etenee, linnutkin on hiljentäneet sitä viikon-parin takaista kuoroaan. Käki, peippo, viherpeippo, punarinta, mustarastas ja naakka ääntelee. Välillä kuuluu mustapääkerttu ja lehtokerttu. Pikkuvarpuset piiskuttaa.

Olin se mieki Rockfestissä yhen lauantain, oli Popeda ja Volbeat. Michael Monroenkin bongasin ekaa kertaa, Popedan olen nähny edellisen kerran 40 vuotta sitten. 

Vaikea oli kuvata tai juuri nähdäkään, kun edessä oli kaksmetrinen poikapari, yhteensä neljä metriä...

Ja laulaja oli enimmäkseen tuolla toisella reunalla. No kuului kuitenkin hyvin. Popedalla oli aivan hirmuisesti yleisöä, enemmän kuin Volbeatilla! Mukavaa oli, mutta kyllä yksi päivä/yö riitti saamaan minut ihan katki, meni pari päivää toipuessa.

Tää oli kans homma, mistä toipuessa on menny aikaa. Meillä on ollu tommonen kivikko rappusten vieressä, ja siihen on tullu nakeltua kivi jos toinenkin ajan mittaan, ja useempi vuosi aikaa edellisestä siivouksesta. Aiemmin sinne tahto suikertaa ketohanhikki, nyt se on vähentyny vuohenputken tilalta. En hoksannu taaskaan ottaa "ennen"-kuvaa, mutta tässä tarkastajan käynti. Nostelin kiviä siitä varmaan 150 kiloa, osan pesinkin - jännästi ne ihanat kauniit kivet mitä jostain meren rannalta tuo kotiin, muuttuukin harmaiksi tavan kiviksi... teräsharjalla pesin harmautta pois. Ikkunatkin muuten pesin (ulkopuolelta) tuota ennen, tuli mieleen noista räteistä jotka tuossa kuvassa näkyy. Eipä oo sitäkään tullu vähään aikaan tehtyä. Ja tänään pesin saunan. Kylläpä olenkin ollut reipas! Itse asiassa menin sinne etsimään kadonnutta korvakoruani, mutta huomasin että se tarttee siivousta ja pesua. Ku enhän mie siellä yleensä koskaan käy silmälasit päässä, kun mies hoitaa lämmityksen, niin en näe että se on likanen.

Sit tilasin tällasen oman kartan Tapion karttakaupasta. Sieltä saa ite valkata kohdan mistä kartan haluaa, materiaalin, kehyksetkin. Mokasin kyllä kun ajattelin sellasta taskuun taiteltavaa, mutta tuli sit tollanen paksu muovinen. Saa sen rullalle, mutta nyt haluaisin lasilevyn, jolla saisin sen pöydälle lasin alle :) sopivankokoinen pöytäkin kyllä puuttuu, mutta kyllä sen tuohon olemassaolevan pöydän päällekin saisi. Ja seinälle, jos olis vapaata seinätilaa... Hieno kartta. Kartat on hienoja!

En laittanu takaisin kuin ehkä reilut sata kiloa kiviä, loput vein muualle :)

Reposaari ja Ruissalo

 Tehtiin sitten kesälomamatka, sopivasti tuli kamalan kylmät ilmat... mutta eihän me sinne käristymään lähdettykään, mukavampi patikoida viileämmässä. Kuvia laitoin enemmänkin tuonne Kuveja ja sälää - sivulle, jos joku haluaa vilkaista. 

Oltiin aika nälkäisiä tullessa ja käytiin hakemassa pizzat mukaan Messistä Mäntyluodosta.

 Otin kanapizzan missä piti olla TOMAATTIsalsaa, ja voi mikä suuri pettymys oli kun se olikin lähinnä paprikaa! Mie en voinu syödä sitä. Nälissään tulee hartaasti odotetulle mökkilomalle, asettuu syömään herkullisen tuoksuista pizzaa terassille, ja sit ei voi syödä.

Rakas, ihana mieheni uhrasi oman pizzansa mulle, ja söi vähän pitkin hampain paprikapizzan. Kuka laittaa pizzan päälle paprikaa, kysyn vaan!! Tai en kysy, vaan paheksun, kahdella huutomerkillä. Se oli mun huonolle aamulle/päivälle viimeinen pisara, ja menin rantakallioille ja itkin vähän. Meri lohdutti ja tuuli kuivasi kyyneleet. 

Tuo terassi oli myös yksi mieltäpahoittava asia. Mie oon niin rakastanut sitä näkymää ikkunasta ja vanhalta pikkuterassilta, ja nyt siinä on edessä tuollainen typerä aita.

Kaikki muuttuu, Siikarannassakin. Mikään ihana ei säily, ja vaikka muuten säilyiskin niin joku haluaa sen muuttaa. Jos omistaja haluaa tehdä hienon terassin, niin se tekee. Mulla ei oo rahaa ostaa omaa niin mun on vaan tyydyttävä siihen tai etsittävä parempi paikka, enkä usko että parempaa löytyy mistään. 

Reposaaressa ihmeteltiin lauantaina, että miks lapset on siellä kesämekoissaan vaikka on niin kylmä, mutta sehän oli päättäjäispäivä. Sieltä ne putkahteli koulun ovesta kadulle. 

Mäntyluodossa käytiin merta ja aallonmurtajaa kattelemassa ja mies osotti mulle kivitaskun, joka oli 99. lintu mun tän vuoden listalla. Sadas oli punavarpunen Ruissalossa. Sit tallusteltiin Reposaarta pitkin poikin, hyttysiäkin alkoi olla kun tuuli tyyntyi. Viimeisenä päivänä oli sen verran vähätuulista ja lämmintä, että voitiin hieman hyötykäyttää sitä niin hienoa uutta terassia ja polttaa naamamme. Koirat ei tarjennu ilman vaatteita, piti pitää yölläkin "tekniset alusasut" eli lämpökalsareiden lahkeista leikatut puvut. 

Maanantaina lähdettiin sitten Turkua kohden. Ensin käytiin tsekkaamassa Kuusiston piispanlinnan rauniot, ne oli isommat ja jotenkin erilaiset kuin olin kuvitellut. Mennessä mentiin tietä pitkin, takaisin autolle tultiin luontopolun kautta. Kyltissä oli kauniin näköalan merkki, mutta en mie nähny ku ryteikköä ja kauheasti muurahaisia, koiriakin piti kantaa kun murkut puri niitä. No oli siellä jonku ikivanhan hautausmaan aidanjämä.

Mie sillon talvella Ruissalossa käydessä harmittelin, kun en päässyt käymään siellä Kasvitieteellisessä puutarhassa, niin mies lupasi tuoda mut kesällä uudestaan. Ja nyt vei. Se oli hieno paikka! Ja satakieli lauloi koko ajan jossain. 

Valtavia tammia ja vähän pienempiäkin tammia oli siellä täällä, ja jostain löytyi myös punatammikuja. En sit tiedä, mistä se puna siihen nimeen tuli, ihan tavallisen näköisiä olivat. 

Lampi siellä orkidea- ym. talossa oli ihana, olisin halunnu sukeltaa sinne kalojen sekaan. 

Aidalla erotettuna eleli myös tällasia isoja koristekaloja, karppejako nämä nyt lienee. Voi että, ku olis sitä rahaa niin hommaisin itelleni tollasen kasvihuoneenkin lampineen ja istuskelisin siellä kaiket päivät!

Ulkona oli kesä vielä vähän alkutekijöissään, yksivuotisia kasveja ei vielä ollut ja perennatkin oli vähän niin ja näin. Mutta löytyihän sieltä atsaleoja, rhodoja, pioneja ynnä muita. 

Tämä on joku Onnelin ja Annelin tuulimylly. Jossain elokuvassa ollut. Vieressä oli lampi, josta tiistaiaamuna (juu, mentiin sillon uudelleen) kuului julmettu mekastus, kun ruokasammakot kurnutti. Ihan uusi tuttavuus meille. Innostuin näköjään kuvia spämmäämään tännekin, vaikkei pitäny, mutta sen sammakonkin kuva löytyy sieltä edellämainitusta postauksesta Kuveja ja sälää - sivulta.

Nopeella googlauksella en kyllä löytänyt tietoa, miksi sitä on niin paljon siellä, vaikka se on haitallinen vieraslaji. Hybridi, joten ei pitäisi pystyä lisääntymään, paitsi että life finds a way, kuten Jurassic Parkissa todetaan.

Ullan tammi. Löysin tiedon, että puutarhuri Arno Kasvi olis nimennyt tammen erään työntekijän mukaan. Aivan valtava puu! Se on voinut olla olemassa jo ennen kuin Yhdysvallat perustettiin. 

Puistossa oli paljon lintuharrastajia, koska siellä oli kuhankeittäjä. Ollu kuulemma useampana vuonna. Mieki kuulin sen, ekaa kertaa elämässäni :)

Käveltiin niin paljon pitkin ja poikin, että mulla kroppa sanoi sopimuksen irti. Vasen jalka oli ylhäältä alas asti niin kipee ja lonkat parkui, joten vaadin päästä tiistaina iltapäivällä jo ottamaan rennosti hotelliin, vaikka mies harmistuikin siitä. 

Se vielä kuvaili Kasvitieteellisen puistossa kun mie hain kahvilasta ruisleivän ja söin sen sängyssä!, luin kirjaa, otin torkut ja kävin kylvyssä. Sinne saunaosastolle ei viitsitty kumpikaan mennä, ei se niin kummoinen oo, sauna ja pari allasta. Kun huoneen kylppärissä oli amme niin miehän käytin hyväkseni. Harvoin nykyään pääsee käymään kylvyssä. 

Keskiviikkoaamuna kuuden jälkeen taas ylös, koirien pissitys, aamiainen ja menox. Vielä mennessä käytiin Ruissalon Kansanpuistossa (siellä missä Ruisrock järjestetään) kävelemässä että koirat saa vähän raitista ilmaa ennen matkustamista. Sopivasti Viking Linen Glory lähti satamasta ja lipui siitä läheltä ohi. On se seki hitsin iso. Matkalla en meinannu pysyä yhtään hereillä, aina kun laitoin silmät kiinni, aloin nähdä jotain unta. Kotona kaaduin sänkyyn ja nukuin kolme tuntia. Rankka reissu!

Onneksi mies kerrankin kuunteli mua eikä ostanu mulle kolmen päivän lippua Rockfestiin, ne nimittäin alkoi tänään ja oon onnellisena kotona kun muut riekkuu siellä. Tai siis mies ja kuopus. Mummun Tyttö on täällä. Kävin sen kanssa pyöräretkellä, ja voi miten nätisti se osas kulkea siinä pyörän vierellä. Se mun ostama koiranjuoksutusteline pyörään ei oo yhtään hyvä, olin pöpelikössä pyörineni heti kun sen kans yritin. Vois tarjota myyntiin jos joku haluais halvalla. On se varmaan siis ihan hyvä ja toimiva, mutta sitä ei vaan tohon mun pyörään saa oikealle korkeudelle kiinnitettyä, on liian korkealla ja heilauttaa pyörää kun koira kiskaisee. 

Lauantaina mieki käyn siellä Rockfesteillä, kun siellä on Volbeat 💜