Aamulla varhain kun sää oli parhain

 Aikanen aamu ja revontulihälytyskin napsahti just. Ei kyllä näy tuleja, ja naapurin talo on semmonen hiton majakka ja valosaaste, ettei varmaan näkyis vaikka oliski. Emmäkyl tajuu miks pitää olla niin kirkkaat valot yökaudet, pelekääkö ne pimmeetä. Kevon revontulikamerassa näkyy kyllä.

Heräsin kolmelta murehtiin sitä, että eilen koko päivän kutomani koiran villapaita on Mummun Tytölle varmaan liian iso, ja pitää purkaa tyyliin kymmenen tunnin työ. Kaheksan ainaki. Sormiki kulu puhki ja piti paketoida, on vähän hankala kirjottaakin sen takia. On pakko käydä tänään sovittamassa tekelettä ja kattoa, minkä kokoseksi se pitää tehä sitten ku sen on purkanu. 

Pakkasia taas ollu, ja joku päivä tässä taisin saada niskaan kylmää ku yön aikana oli joku lihas krampannu tai jotain, oli kipee eikä pää kääntyny vasemmalle. Ei kumpikaan niistä isoista lihaksista niskassa/kaulassa vaan joku pieni jossain syvemmällä. Nyt on ollu kaulaliina tiukasti ulkoillessa. Ei liian tiukasti.

Miehen töissä on inventointi, se on ollu eilen töissä ja menee tänäänkin. Tuolla se aamiaismysliä mättää menemään. Rankka työrupeama kyllä, 12 päivää putkeen. Köyhyys teettää... ilman velkoja ei ois ees köyhä. On se itekki alkanu sen jo tiedostamaan, että velat pitää maksaa takaisin ja niiden makselemiseen hupenee iso osa tilistä. 

Kahvikupposen jälkeen voiski jo ottaa koiran kainaloon ja mennä takas sänkyyn.

Vuoden eka ja ties vaikka vikakin

 Meni aamurutiinit sekasin ja samalla koko muori. Ei sitä hoksaakaan miten paljon asioita pitää tehdä kun ne tekee automaatiolla - omat lääkkeet, koiran lääkkeet ja lällyttely, hampaiden ja naaman pesu jne jne. Tänä aamuna koira haluski ulos heti lääkkeen jälkeen ja sitten kävelinkin edestakaisin ja mietin mitä mun piti tehdä. Niin vähästä häiriintyy. 

Häiriintymisestä puheenollen, oon miettiny minkä diagnoosin keksisin itelleni ku mieliala vaihtelee niin äkkiä, saattaa olla pari kolmekin päivää ihan hyvä mieli ja ykskaks herään aamuun itkuisena ja ahdistuneena. Saattaa se mieli pudota kesken päivänkin jonkin asian triggeröimänä, vaikkapa kun näen koiravainaan kuvan facebookin muistoissa. 

Mie raahasin varastosta jo sukset esiin, liisteröin ne karkean lumen vesikelille mutten ehtinykään suksille ennenku tuli taas tuoretta lunta. Eipä mulla kovin erikoisia ja kummosia voiteita kyllä olekaan, mutta vaikka olis ni en jaksais ruveta raappaamaan ja uudelleenvoiteleen. Ja kun kävin kattoon tuota lähintä ladunsilmukkaa niin havaitsin, että sinne ei oikein millään pääse tuosta mistä oon sinne ennen menny, niin korkeat, epätasaiset ja jyrkät lumivallit on taikka jos ne on helpommat niin edessä on semmonen risukko ettei siitä mennä. Saa tallustaa tienviertä jonkin matkaa ennenkuin pääsee ladulle.

Pääsinpä sitten kumminkin

Sauvasta oli sompa hapertunu niin, että kävin ostamassa kympillä uudet Exelit käytettyjen urheilutarvikkeiden myymälästä. Olivat siellä 45 senttiä halvemmat kuin kirpputorilla paljon vanhemmat Exelit. Löysin myös lehmäaiheisen pannunalusen :)

Popcornit on jo kasvamassa.

Linnulle pesä

 Neljän viikon päästä on viiminen päivä helmikuuta! Kohta on kevät. Sais kyllä olla jo mun puolesta nyt.

Oli pikkupakkanen tossa yhtenä päivänä, ja polku kantoi kivasti kun siinä oli joku menny liukulumikengillä. Toki mukavaa kun polku on tolleen tampattu, mutta jos mulla olis liukulumikengät niin varmasti liukukävelisin niillä muuallakin kuin poluilla. Tai ehkä en, ei mulla oo aavistustakaan miten sellaset käyttäytyy. Luultavasti luiskahtelisin nurin joka välissä. 

Ladutkin on vedetty, mutta ainoana päivänä millon olis ollu hiihtokeliä, vei koira minut niin pitkälle lenkille, etten enää jaksanu hiihtämään. Enkä oikein ehtinytkään, oli vaihteeksi päivä jolloin oli muutakin toimintaa. Tämmöstä se on autottoman eläkeläisen elämä maalla, kuukauden kohokohta lienee ylihuomenna, kun mennään isolle kirkolle viemään tytär näöntarkastukseen ja ostetaan sille uudet lasit. Taloudessa on kyllä auto, mutta mies ei mielellään anna sitä mun käyttöön vaan tulee ite aina kuskiksi, ja sitten pitää aina toimittaa vaan välttämättömimmät asiat äkkiä, kun se on väsyny. 

Mulla on ajatus kehitteillä mustarastaan pesäaihioksi, ja siihen tarttis ostaa tavaraa - kulmarautoja ainakin - ellei sitten löytyis joku näppärä valmis hylly jostain kirppikseltä. Jos vaan pääsis katteleen rauhassa. Laittaisin sellasen sopivasti risuilla tai kuusenhavuilla somistettuna ihan räystään alle sateensuojaan, paikkaan josta naakat sun muut ei heti bongais sitä. Varaston tai saunan seinään, ei sentään asuintalon. Kyllä siihen joku pesänsä ehkä tekis, onhan meillä ollu (luultavasti harmaasiepon) pesä pyörän etukorissa ja varaston ovipielen rompekorissakin. Ja liiterissä oli punakylkirastaan pesä, mutta se tais tulla rosvotuksi. 

Enneuneni (tai sitten vaan uni, löytyy täältä kommenteista) Stubbista näyttää toteutuvan, ainakin tänhetkisten tietojen valossa. Mieskin meni ennakkoäänestään kun kuuli että sieltä sai ilmaisen ämpärin :D edellisellä kerralla ei viitsinyt. 

Mutta miksi ihmisellä on näin usein jalat kipeet? Yölläkin oli, polvista alaspäin, nilkkaan ja jalkapöytään asti. Jo aamulla herätessä on välillä sen tuntuset, niinku niillä olis kävelly kilometrikaupalla tai seisonu monta tuntia. Mitä jos seison öisin unissani? 

Vettä ja pakkasta

 No nyt on käyty siskon luona maailmaa parantamassa. Sain luvan lähtee, ja varasin heti junalipun - tosin mies alko väittään ettei varsinaisesti antanu lupaa, mutta se "kyllä kai" luki mustaa valkoisella mesessä. Lähtökin meinas tyssähtää heti alkuunsa, kun lähijuna, jolla mennessä oli vaihtoaikaa 6 minuuttia, oli myöhässä 10 minuuttia... soitin VR:n asiakaspalveluun ja ne soitti junankuljettajalle että oottaa mua. Tosin en ollu ainoa siihen junaan haluava, meitä rynnisti aikamoinen porukka sinne nelosraiteelle. Pakko antaa pisteet VR:lle tästä. 

Eihän mies tietenkään voinu täällä elää ilman minua, se otti perjantain vapaaksi ja porhalsi jo torstai-iltana perässä autolla. Sano olleen ihan kummallista tulla kotiin ja käydä saunassakin, ku ei ollu ketään muuta. Epäilen kyllä, että se kaipas koiraa enemmän ku minua. Saatiin me siskon kanssa vuorokausi olla keskenään ja muistella vanhoja. 

Kuusaankoskella kävästiin kuvausreissulla siinä samalla, ja mie sain listalleni koskikaran. Viime talvena se jäikin näkemättä. Näin sivusilmällä vilauksen myös jostain tummasta isosta hahmosta sujahtamassa virtaan, saukko tai iso minkki.

Kotimatkalla piti käydä kuvaamassa Jyväskylän Vesilinna:

Kotiin palattua vietin 2 ja puoli tuntia ikkunassa katselemassa lintuja (no, roilasin samalla netissä toisella silmällä) ja valitsin tunnin vilkasliikkeisintä aikaa ilmoittaakseni sinä aikana näkyneet linnut Birdlifen Pihabongaukseen. Hiljaista oli, pari tinttiä, pari mustarastasta ja parvi urpiaisia. Tänä talvena ei ole tiklejä näkynyt, viime talvena niitä oli puolen tusinaa. Mut aiemmin ei oo ollu näin paljoa urpiaisia.

Mun porkkana oli kuollu poissaoloni aikana, kuivuuteen vissiin. Heitin sen pois ja liotan nyt maissia laittaakseni sitä ruukkuun tilalle. Hyvä ruukku ja hyvä multa, ei niitä voi tuhlata!

Pyykkäsin ja nyt pitäs lähtee lenkille, on liukkaan näköstä ja tuulee ihan kamalasti. Mut aurinko pilkistää! Päivä on pidentynyt noin tunnin ja 45 minuuttia tän kuun aikana. Ladutkin on vedetty tuohon lähelle, mutta en oo ehtiny hiihtään enkä halunnukaan ku aina on ollu kauhee pakkanen tai kauhee tuuli. Tai vesisadetta. 

Elämäni ensimmäiset ja tälläerää viimeisetkin

 Olen päässyt äänikirjaneitsyydestäni. Tilasin juttuja Oloapteekista ja sain sieltä lahjaksi 7 viikon jäsenyyden Nextoryssa. En älynnyt (=lukenut tarpeeksi tarkkaan sääntöjä) että mun olis pitäny valita sieltä "rajaton" ja tietysti nuukana valkkasin sen pienihintaisimman version, siltä varalta että unohdan perua ja tililtä lähtee raha. Jälkeenpäin aateltuna se ei ees kertasummana olis ollu niin kamala. Kesken kirjan tuli sit ilmotus että oot lukenu sen 30 tuntia, tervetuloa takaisin 45 päivän päästä. Se niistä seitsemästä ilmaisesta viikosta, jäi neljään päivään. Tottakai aattelin, että 7 viikkoa on 7 viikkoa, kun niin kerran luvattiin. Mutta harmittaa tuplaten kun oli kyse omasta tyhmyydestä. Innokkuudesta päästä kuuntelemaan se eka äänikirja niin ettei joutanu perehtyyn typeriin sääntöihin. 

Pitäydynpä jatkossa ihan oikeissa kirjoissa, siitäs saavat!

Päivä pitenee, mieli mustenee. On ikävä. Mietin eilen josko menisin siskon luo käymään, mies oli heti vastakarvaan. Se ei päästäis mua mihinkään. "Vastahan me käytiin" "Minäkin tykkäisin käydä siellä". En jaksa vielä senkin kanssa kinata ja kestää sen äkäisyyttä kun teen toisin kuin se haluaisi. Sillä ja sen pahantuulisuudella on valtava vaikutus mun mielentilaan. Tottakai, sehän on käytännössä ainoa ihminen, jonka kanssa oon tekemisissä tyyliin koskaan. Saan olla masentunut ja pahoilla mielin, kunhan se ei häiritse hänen elämäänsä liikaa. No, sillä on tipaton tammikuu meneillään (kuulin siitä eilen ekan kerran, olen toki huomannut kaljoittelemattomuuden, mutta ei se itse ole siitä mitään sanonut) ja se saattaa vaikuttaa siihen, että se on kireä. 

Tuli taas kylmäkin. Ulos mennessä oli koiralla sisähaalari, ulkohaalari, tossut, villapaita ja pipo. Tarjettiin puoli kilsaa, kotiin päin tullessa oli taas hyinen pohjoistuuli vastassa. Jos asuis meren rannalla, se olis vielä hyisempi ja kovempi. Mutta siellä olis meri, vaikkakin jäässä. Mitäpä siitä, unelmasta. 

Presidentinvaalit on tulossa, ja poikkeuksellisesti siellä on useampikin ihan tolokku ehdokas.Tai ainakin sellanen neutraali. Eiköhän mulla ole ehokas toisellekin kierrokselle. Tuli "Kansalaismielipide"-kysely ketä äänestäisin ja uskonko että tulee toinen kierros ja tiiänkö ylipäätään mitä presidentti tekee. Ite piän sen isoimpana tai tärkeimpänä roolina olla maan keulakuva, ja olis aika noloa jos Suomikuvaa maailmalle määrittelis avoimesti fasistinen tyyppi. Mutta kansa päättää.

Ja mulla on niiiin ikävä tätä pinkuruista rakasta koiraa! 💔

Kosket

 Arkeen on palattu. Vaikka mun arkihan on yhtä juhlaa ja lomaa... (s) Pakkaset paukkui ja lauhtui ja huomenna paukkuu taas. Yläkerran lämmityspaneelien termostaatti on pistorasian yhteydessä, ja sehän tietää sitä että paneeli yrittää lämmittää kylmiä seiniä määrätyn lämpöiseksi ja sitten siellä on kuuma. Mutta miehelle ei voi mitään mistään sanoa kun olen kuitenkin väärässä enkä ymmärrä ja vaikka olisin oikeassakin niin silti mulle jostain syystä pitää äksyillä. Oon ollu sitten aika hiljaa sen jälkeen, kun ihmettelin saunan savun kitkerää hajua ja sain vastaukseksi "aina on jotain vikaa!" Pääsee vähemmällä pahalla mielellä, kun ei puhu mitään. Mahdollisesti äkäisyyden syynä on se, että se on pitäny muutaman päivän väliä kaljottelussa.

Käytiin me viikonloppuna kuitenkin perinteisellä pakkasajan koskikierroksella. Oli melkeinpä ollu jo liian kylmää kun Kuhakoskikin oli ihan melkeen ummessa.

Nukarinkoski, oli pursunnut suoja-aidan toisellekin puolelle. 

Kuhakoskessa.

Nurmijärven Myllykoski oli komea, ja oli myös tullut aitojen läpi ja vallannut osan polkua ja nuotiopaikan. 

Kylmetyin kaiketi siinä reissussa vaikkei siltä paikan päällä tuntunutkaan, paleli koko loppuillan ja oikea käsi, joka oli kuvatessa paljaana vähän väliä, ei meinannut lämmetä enää ollenkaan. Ja voiko henkitorvi saada jotain paleltumavammoja? Kun tuosta lähtien mulla on aina välillä sattunu hengittäessä torveen. Palelu ja kipee olo onneksi kuittaantui kuumalla kaakaolla, vitamiineilla ja hyvällä yöunella. Torvea lukuunottamatta.

Kyselin silavaa kaupasta, saa tilattaessa ja hinta on kympin kilo. Siis se rasva, jota siat on jalostettu tuottamaan mahollisimman vähän koska se on epäterveellistä ja sitä ei juuri ihmisravinnoksi käytetä, onkin yhtäkkiä arvokkaampaa kuin sikanautajauheliha?! Däng. Tulee puolet halvemmaksi syöttää koiranruokahyllyn jauhelihaa linnuille. Tai tulis, jos sitä ostais.

Pistin porkkanan veteen kasvattaan naattiansa. Täytyy laittaa multaan jossain kohtaa.

Uusi vuosi alkoi

 Aloitin tämän postauksen tekemisen viime vuonna, mutta sitten tuli jotain ja unohdin koko jutun. Hyvin näyttää tyhjä pohja säilyneen koneella koko yön.

Oli tarkoitus summailla viimevuotisia, mutta en mie niistäkään muista mitään, paitsi että koira kuoli. Ja käytiin monessa kansallispuistossa syksyllä. Kirjanpidon mukaan kävelin mitattuja lenkkejä 927,3 kilometriä, luin 58 kirjaa ja tunnistin 108 eri lintulajia. Tässä kirjoittaessani samalla tarkkailen lintulaudan meininkiä ja olen jo kirjannut listaan neljä lintulajia, kaikki päättyy kirjaimiin -nen. No just tuli mustarastas ja lopetti nennien voittokulun. 

Pakkasta on yli 20 joten kylmä on ollut yö pienillä. En oo vielä kattonu uutisia, mutta luulis kovan pakkasen vähän hillinneen ulkosalla riekkumista ja silmien ampumista tulitteilla. Tyär meni Helsinkiin kattomaan jotain konserttia missä oli monta esiintyjää ja toi Mummun Tytön yöhoitoon. Se koira on kyllä niin täynnä rakkautta ja elämäniloa! Vaikka se herätteli taas isoilla pusuilla ku olis vielä nukuttanu, niin sitä sängyssä rapsutellessani huomasin hymyileväni leveästi. Kunpa se vielä oppis kulkemaan hihnassa rempoilematta...

Tässä välissä kävin viemässä rusinoita ja siemeniä ja muita murusia lisää linnuille, maahan vaikkei sais laittaa. Sillä lailla saa monta ruokintapaikkaa ettei vähempiarvoisten tarvi taistella syömisoikeudesta. Pähkinöitä en oo raaskinu tänä talvena ostaa. Rusinoita ja omenaa oon laittanu tarjolle mustarastasta ajatellen, mutta näyttää ne kelpaavan harakallekin. Just tuli harakkapari siivoamaan mun roiskimia rusinoita pois. Niin ja sinitiaiset syö kans omenaa, siitä olin vähän yllättynyt. 

Tälle vuodelle on suunnitteilla taas pohjoisen reissu, ja tässä kuussa on miehen Saksan-reissu (edit: se siirtyi syyskuulle) työn puolesta. Mulle se merkitsee sitä, että saan auton käyttööni, voisin vaikka käydä sillä jossain :) Muuten elämä vois kyllä mennä ihan tätä samaa rataa kuin tähänkin asti. Mulla on oikein hyvä elämä, en tartte sitä merenrantamökkiäkään jos vaan pysyis kaikki tällä lailla. Lintuja ja kilometrejä ja luettuja kirjoja laskiessa. Mutta se lienee aika epärealistinen toive tässä maailmassa. 

Eilen kun tytär kävi tuomassa koiran, sillä oli uusin vävykokelas mukana. Kysyin heti käyttääkö se villasukkia ja minkä kokoinen jalka sillä on (47!) ja vähän puolenyön jälkeen oli eka sukka sille jo valmiina. Sitä ennen tein vanhalle vävylle (voi sanoa jo vävyksi, kun ovat olleet yli 10 vuotta yhdessä) 43 numeron sukat.  

Mie, joka en tykkää kattoa elokuvia, oon kattonu sen jouluisen Tunturin tarinan jälkeen jo kaks. Gilbert Grapen ja Papillonin Areenasta. Tosin Papillonissa piti välillä kattoa muualle ku se oli niin väkivaltainen. Olen mielestäni nähnyt Papillonin edellisen version mutten muistanu kyllä yhtään, ihan siinä lopussa tuntui olevan jotain tuttua. Oon kyllä nähny Gilbert Grapenkin vuosikymmeniä sitten, mut en siitäkään paljoo muistanu. Niin ja miehen mieliksi katoin toissailtana sen kainalossa Kaija Koon konsertin. Jos olisin tienny että sitä jatkuu kolme tuntia, en ehkä olis suostunu... mutta paskempaakin musaa toki maailmassa on. 

Kahdeksan lintulajia bongattu tälle vuodelle :) lähen kutomaan toista 47-koon sukkaa.