Hankikeli

 Mulla on taas monena aamuna soinu päässä joku kappale ihan ilman mitään yhtymäkohtaa uneen tai muuhun. Tänään soi Petteri Punakuono, eilen se hirveä Kivikasvojen "Made in Finland" (Tankeros love) ja toissapäivänä joku ysärin teknohitti jonka nimeä en muista. Miksi, oi miksi? Ei mitään järkeä rallattaa heti aamusta jotain tuollasta.

Heräsin muuten siihen, kun unessa paukutin pöytää ja yritin sillä säikyttää pois tiikeriä, joka lymyili pöydän alla. 

Mut aivan mahtavia kelejä oli muutamana päivänä tässä! Kävelin kilometritolkulla ihania kantohankia pitkin peltoja auringonpaisteessa.

Osmankäämit pursuili

Eilen sitten alkoikin vesisade, jota aikoo jatkua kolme päivää ja sitten vaihtuu lumisateeksi. Mutta olishan se ollu liikaa vaadittu että tuollaiset ulkoiluilmat olis jatkunu. En tiedä ruskettuiko naama muualta, mutta posken maksaläiskä ainakin ruskettui. Ja soikio koiran hännän alla, mikä on paljaana kun haalarissa kulkee. Se ei kyl rusketu, se mustenee.

Onneksi ehdittiin kävellä junalle ja asemalta eläinlääkärille ennen kuin sade alkoi. Sydänvika on pysyny ennallaan, ja on lupa jatkaa sitä nesteenpoistolääkettä minkä alotin edesmenneen koiran lääkkeellä, kun koira on ruvennu yskimään. Keuhkot kuulemma kuulosti normaalilta, onneksi. Aivan hurmaava bullterrieri oli vastaanotolla kans jonottamassa, se heilutti häntää jokaiselle kulkijalle ja sen isäntä kertoili juttuja siitä ja edellisistä koiristaan viihdykkeeksi, kun lääkärit oli vähän myöhässä. Kyllä mulla taitaa sydämessä olla lämmin kohta (pappojen lisäksi) terriereille. Sen isännänkin saattoi kyllä luokitella papaksi, harmaa tukka ja parta oli. Ilmankos...

Mut ihan hyvä oli kun olivat myöhässä, niin sain olla lämpimässä pidemmän aikaa - mies pääsi hakemaan vasta töiden jälkeen ja siihen oli aikaa, ja alkoi se sadekin. Eläinlääkärin odotustilat on niin pienet, ettei siellä voinu turhia oleskella.

Mustarastas alkoi laulella viikonloppuna, sain jotenkuten ruuvattua sen pesälaudan saunan räystään alle. Ja ripustin yhden uuden pöntönkin, jonka ostin jo talvella. Yritin putsata vanhoja pönttöjä, mutta tahto olla jäässä avausmekanismit. Ja jotku on semmosia mitä ei voi ees avata, mutta eihän niitä luonnonkolojakaan kukaan putsaa. 

Viime vuoden ensimmäinen listaan merkattu lintulaji, sinisorsa, oli nyt vasta 25. Oli niin kylmää ettei niitä nyt alkuvuodesta näkyny kaupungissa, eilen näky tulleen tuohon kylän ojalle. 

Mun "to do"-listalta on nyt kaikki vedetty yli, pesälaudan kiinnitys oli viimeinen. Vai olikohan se joulukranssin poisotto ulko-ovesta, en oo varma. Joka tapauksessa pitäs alkaa keksiä uutta tekemistä. Sää ei houkuttele ulkoilemaankaan. 

Miehen sukulainen menehtyi tällä viikolla, se meni fyysisesti terveenä ja pirteänä dementiahoitokotiin ihan vasta muutama kk sitten, kaatui siellä pahasti mutta toipui ja nyt yhtäkkiä neljän saattohoitopäivän päätteeksi kuoli. Ruumiinavausta ei tehdä. Minusta omituista sellanen. Jäätiin miettiin että jätettiinkö kaatumisen vammat tutkimatta ja hoitamatta, mutta saadaan miettiä niitä jatkossakin, koska asiaa ei selvitetä. Tytär ja hoitohenkilökunta kai aattelee, että olis se kuollu kumminki joskus.

Sain muuten naistenpäivän kunniaksi kukkia ja suklaata! En muista oonko ikinä ennen saanu muutaku toivotukset. Ilahduin kovin. 

Ja pääsiäisruohoa on kylvettynä.

Maaliskuu

 Kevät, kevättalvi on mulle ristiriitaista aikaa. Toisaalta rakastan sitä, kun valo lisääntyy, linnut alkaa laulaa, lumi sulaa ja vesi tekee puroja, muuttajat palaa ja metsä tuoksuu... toisaalta tämä pää tekee omia tepposiaan, kasaa ahdistusta ahdistuksen päälle, muistaa liikaa ja liian surullisia asioita, viisto auringonvalo valaisee kodin pölyjen lisäksi myös jotain pahoja tuntemuksia hamasta lapsuudesta tai jostain. Itku ja ilo vaihtelee. 

Ehkä mun on ostettava koiralle uudet kupit, kun vanhat muistuttaa edesmenneestä elämäni rakkauskoirasta. Ensimmäinen kevät 11 vuoteen ilman sitä. Ja sitä seuraa kesä. Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Mies viimeksi tänäaamuna puhui toisen koiran ottamisesta, ihmetteli mun vastahakoisuutta. On mulla siihen ihan validejakin syitä - yhden koiran kanssa on helpompaa kuin kahden, tämä koira on äkäinen eikä taatusti sulata ketä tahansa toista koiraa, ja se opettais heti huonot äksyilytapansa uudellekin koiralle. 

Naapurissa asui se mun rakkaan koiran suuri rakkauskoira, joka menehtyi vuosi pari sitten, ja ne on nyt ottanu toisen koiran vanhan kaveriksi. Elämä jatkuu ainakin muilla. Ite aina vältelly kuolleiden koirien omaisille puhumasta siitä menneestä koirasta ku oon aatellu, että se on niille mukavampaa, mutta ite oon huomannu, että haluan puhua. Tällä viikolla eräs iäkäs herra oikein pysäytti ja sammutti auton paneutuakseen jutteleen mun kans ku vastakkain osuttiin pikkutiellä. Ei oltu juteltu aikoihin, ja se pahoitteli toisen koiran poissaoloa. Puhui oman vaimonsa muistisairaudesta. Mie niin tykkään jutella näiden kylän pappojen kans. Yks on semmonen joka ei ilmeisesti pidä koirista tai minusta mutta on kohtelias kuitenkin, mutta ainaki neljä on semmosta jotka juttelee aina ku kohalle osuu. Mummeleita on vähemmän.

Hmm... mie, ihmisvihaajaksi itseni määrittelevä, sanoin juuri että tykkään jutella?! No, papat on poikkeus. 

Oon ruuvannu uuteen linnunpönttöön kiinnitystä helpottavat ruuvit sivuille ja tehny sen mustarastaan pesälevyn laitettavaksi räystään alle, mutta on lunta vielä liikaa, että sais niitä ripusteltua. Mutta kaipa se sulaa tätä menoa, ku on nolla- ja plussakelejä. 

Uutisissa on kauheasti juttua syyhystä, ja joku ihotautilääkäri sano että se on ihan todellinen riesa ja että se olis pitäny kategorisoida heti tartuntataudiksi ja kohdella sen mukaan. Jos hoito maksaa tuhansia perheeltä niin ihmekö tuo, jos kaikilla ei ole varaa sellaseen ja se leviää yhä uudelleen. Uusi pelkomurhe entisten lisäksi. Ja täällä mie mökissä kökötän ja murehdin kaikkea. 

Kasettirumba rusettikamba

 Tuli koiran paita valmiiksi. On se vieläki vähän iso, mutta eipähän ole tiukka ja on tilaa kasvattaa turkkiakin alle. Nyt se on aika lyhyessä karvassa - paitsi päästä.

Ei ehtiny pakkasille, nyt sattaa vettä. Plah. Mies jo teki ojia pihalle ku vedet jää seisomaan jään päälle. 

Hävitin yhen pussillisen vanhoja c-kasetteja, säästin vaan tärkeimmät. Ensin kysyin mieheltä saako sen kasetteja hävittää ja se lupas, sit se tuli kumminki siihen että älä nyt sitä ja tuota ja eikö ne nyt olis voinu olla siellä. Mie vaan halusin päästä roinasta eroon. 

Löysin samalla vanhoja rillejäkin, 80-luvun puolivälistä ainakin. Voi jestas. Mutta se oli sitä aikaa.

Mies sai ennakkoilmoituksen että jossain kohtaa tulee lomautuksia, ja minua alko ahistaan jos ei saadakaan laskuja sitten maksettua. Ja ehkä siinä oli (teko)syy miehellekin lopettaa kaljattomuuskautensa, ja seki ahisti minua. 

Tänään jatku ahistus, mutta sain tuon Mummun Tytön emotional support dogiksi. Tyär meni kaverilleen, jolla on pieniä lapsia niin ei halunnu viiä vöyhäkettä sinne.

Jahka sade taukoaa, meen ulos.

Räyhät

 No olihan se iso. Piti purkaa ja tehä uusiksi, ja uuteen tuli sit jalanreiät liian kauas toisistaan, mutta enää en pura. Lankaa jäi lahkeisiinkin, jos neidit sellaiset haluaa. Vielä ei oo päässy kokeileen.

Lunta tulee. Eilen kolasin koko pihan ja tänäänkin kävin niitä ensimmäisiä hiutaleita tönimässä pois. Jos ilmastonmuutos etenee - ja miksi ei etenisi - niin meiltä ei tuu lumi loppumaan. Ellei se sit tuu vetenä. 

Aamummalla oli vielä vaan sumua, oli äkkiä lämpö noussu. Koirakin suostui kävelemään lenkin, kun oli ihan hyvä ilma eikä satanu jäätikkuja vaakasuoraan, niinku eilen.

Matkalla on tollanen "ulkopeili" jonka edessä oon monesti nähny variksen koputtelemassa, ja nyt niitä oli kaksi. Hirvee mekastus ja räyhääminen omalle peilikuvalle! Toinen oikein syöksy ilmasta heijastuksensa kimppuun. Kauempaa kuunnellessani luulin, että vähintään joku raato on jossain, mistä ne tappelee. Mut ei; peili. Vois kuvitella variksen olevan niin viisas lintu, ettei menis tuohon halpaan, ainakaan toistuvasti ja pitkiä aikoja. 

Tein lasagnea ja siitä tuli älyttömän hyvää! Sit taistelin itteni kanssa etten leipois jotain hyvää ku sit syön sen kaiken ja lihon mutta kun kerran on uuni kuumana ni on tunne että pitää jotain muutakin siellä paistaa joten teimme kompromissin ja puolikkaan annoksen marjamuffineja, kuusi kappaletta. Kaks jo söin...

Lenkiltä palaaja jäänökäre parrassaan

Aamulla varhain kun sää oli parhain

 Aikanen aamu ja revontulihälytyskin napsahti just. Ei kyllä näy tuleja, ja naapurin talo on semmonen hiton majakka ja valosaaste, ettei varmaan näkyis vaikka oliski. Emmäkyl tajuu miks pitää olla niin kirkkaat valot yökaudet, pelekääkö ne pimmeetä. Kevon revontulikamerassa näkyy kyllä.

Heräsin kolmelta murehtiin sitä, että eilen koko päivän kutomani koiran villapaita on Mummun Tytölle varmaan liian iso, ja pitää purkaa tyyliin kymmenen tunnin työ. Kaheksan ainaki. Sormiki kulu puhki ja piti paketoida, on vähän hankala kirjottaakin sen takia. On pakko käydä tänään sovittamassa tekelettä ja kattoa, minkä kokoseksi se pitää tehä sitten ku sen on purkanu. 

Pakkasia taas ollu, ja joku päivä tässä taisin saada niskaan kylmää ku yön aikana oli joku lihas krampannu tai jotain, oli kipee eikä pää kääntyny vasemmalle. Ei kumpikaan niistä isoista lihaksista niskassa/kaulassa vaan joku pieni jossain syvemmällä. Nyt on ollu kaulaliina tiukasti ulkoillessa. Ei liian tiukasti.

Miehen töissä on inventointi, se on ollu eilen töissä ja menee tänäänkin. Tuolla se aamiaismysliä mättää menemään. Rankka työrupeama kyllä, 12 päivää putkeen. Köyhyys teettää... ilman velkoja ei ois ees köyhä. On se itekki alkanu sen jo tiedostamaan, että velat pitää maksaa takaisin ja niiden makselemiseen hupenee iso osa tilistä. 

Kahvikupposen jälkeen voiski jo ottaa koiran kainaloon ja mennä takas sänkyyn.

Vuoden eka ja ties vaikka vikakin

 Meni aamurutiinit sekasin ja samalla koko muori. Ei sitä hoksaakaan miten paljon asioita pitää tehdä kun ne tekee automaatiolla - omat lääkkeet, koiran lääkkeet ja lällyttely, hampaiden ja naaman pesu jne jne. Tänä aamuna koira haluski ulos heti lääkkeen jälkeen ja sitten kävelinkin edestakaisin ja mietin mitä mun piti tehdä. Niin vähästä häiriintyy. 

Häiriintymisestä puheenollen, oon miettiny minkä diagnoosin keksisin itelleni ku mieliala vaihtelee niin äkkiä, saattaa olla pari kolmekin päivää ihan hyvä mieli ja ykskaks herään aamuun itkuisena ja ahdistuneena. Saattaa se mieli pudota kesken päivänkin jonkin asian triggeröimänä, vaikkapa kun näen koiravainaan kuvan facebookin muistoissa. 

Mie raahasin varastosta jo sukset esiin, liisteröin ne karkean lumen vesikelille mutten ehtinykään suksille ennenku tuli taas tuoretta lunta. Eipä mulla kovin erikoisia ja kummosia voiteita kyllä olekaan, mutta vaikka olis ni en jaksais ruveta raappaamaan ja uudelleenvoiteleen. Ja kun kävin kattoon tuota lähintä ladunsilmukkaa niin havaitsin, että sinne ei oikein millään pääse tuosta mistä oon sinne ennen menny, niin korkeat, epätasaiset ja jyrkät lumivallit on taikka jos ne on helpommat niin edessä on semmonen risukko ettei siitä mennä. Saa tallustaa tienviertä jonkin matkaa ennenkuin pääsee ladulle.

Pääsinpä sitten kumminkin

Sauvasta oli sompa hapertunu niin, että kävin ostamassa kympillä uudet Exelit käytettyjen urheilutarvikkeiden myymälästä. Olivat siellä 45 senttiä halvemmat kuin kirpputorilla paljon vanhemmat Exelit. Löysin myös lehmäaiheisen pannunalusen :)

Popcornit on jo kasvamassa.

Linnulle pesä

 Neljän viikon päästä on viiminen päivä helmikuuta! Kohta on kevät. Sais kyllä olla jo mun puolesta nyt.

Oli pikkupakkanen tossa yhtenä päivänä, ja polku kantoi kivasti kun siinä oli joku menny liukulumikengillä. Toki mukavaa kun polku on tolleen tampattu, mutta jos mulla olis liukulumikengät niin varmasti liukukävelisin niillä muuallakin kuin poluilla. Tai ehkä en, ei mulla oo aavistustakaan miten sellaset käyttäytyy. Luultavasti luiskahtelisin nurin joka välissä. 

Ladutkin on vedetty, mutta ainoana päivänä millon olis ollu hiihtokeliä, vei koira minut niin pitkälle lenkille, etten enää jaksanu hiihtämään. Enkä oikein ehtinytkään, oli vaihteeksi päivä jolloin oli muutakin toimintaa. Tämmöstä se on autottoman eläkeläisen elämä maalla, kuukauden kohokohta lienee ylihuomenna, kun mennään isolle kirkolle viemään tytär näöntarkastukseen ja ostetaan sille uudet lasit. Taloudessa on kyllä auto, mutta mies ei mielellään anna sitä mun käyttöön vaan tulee ite aina kuskiksi, ja sitten pitää aina toimittaa vaan välttämättömimmät asiat äkkiä, kun se on väsyny. 

Mulla on ajatus kehitteillä mustarastaan pesäaihioksi, ja siihen tarttis ostaa tavaraa - kulmarautoja ainakin - ellei sitten löytyis joku näppärä valmis hylly jostain kirppikseltä. Jos vaan pääsis katteleen rauhassa. Laittaisin sellasen sopivasti risuilla tai kuusenhavuilla somistettuna ihan räystään alle sateensuojaan, paikkaan josta naakat sun muut ei heti bongais sitä. Varaston tai saunan seinään, ei sentään asuintalon. Kyllä siihen joku pesänsä ehkä tekis, onhan meillä ollu (luultavasti harmaasiepon) pesä pyörän etukorissa ja varaston ovipielen rompekorissakin. Ja liiterissä oli punakylkirastaan pesä, mutta se tais tulla rosvotuksi. 

Enneuneni (tai sitten vaan uni, löytyy täältä kommenteista) Stubbista näyttää toteutuvan, ainakin tänhetkisten tietojen valossa. Mieskin meni ennakkoäänestään kun kuuli että sieltä sai ilmaisen ämpärin :D edellisellä kerralla ei viitsinyt. 

Mutta miksi ihmisellä on näin usein jalat kipeet? Yölläkin oli, polvista alaspäin, nilkkaan ja jalkapöytään asti. Jo aamulla herätessä on välillä sen tuntuset, niinku niillä olis kävelly kilometrikaupalla tai seisonu monta tuntia. Mitä jos seison öisin unissani?