"Äly"

 

Linnut on jättäneet aronian- ja koiranheiden marjat talvivaraksi. Ja tänään tuulee aivan sikana, on kuulemma föhn-tuuli: se on tullut mereltä, satanut kosteuden Kölivuoriston rinteille ja tulee nyt kuivana ja lämpimänä meille. 

Kuuntelin yöllä valvoessani jatkuvaa tuulen kohinaa, mikä kuului vinttiin. Tasaisesti koko ajan kohisi, ei puuskittain niinku yleensä kun on tuulista. Irtotavarat liukuu pitkin jäistä pihaa.

Valvoin pitkiä aikoja, mutta älykellon unimittauksen mukaan olen herännyt vain kaksi kertaa ja valvonut yhteensä 5min. Kyllähän sitä monesti luulee valvoneensa, vaikka on nukahdellut, mutta näyttää siltä että tuo kello rekisteröi valvomisen vain, jos painan näytön auki kelloa katsoakseni. Se luulee mun nukkuvan kun makaan paikoillani, vaikka tiedän taas kamppailleeni häiritsevien ajatusteni kanssa. Niiden poishäätö vaatii aktiivisuutta, ja mukavien ajatusten tai kuvitelmien paikallesaaminen myös. Ja niskan sekä hartioiden rentoutus, miten sitä muka yrittääkin nukahtaa niskat jännittyneenä ja ihmettelee sitten miksei uni tule. 

 

Vaikka älykello luuleekin mun nukkuvan vaikka oon valveilla, niin huonoja arvosanoja se mun yöunille antaa. Kaikenlaisilla taudeilla uhkaa. Lisäksi se laskee askeleita vähemmän kuin niitä on, kun puhelimen laskurissa on aina enemmän vaikka se ei oo ees aina mulla taskussa kun askellan. Kun se on kuitenkin yhdistetty puhelimen liikuntasovellukseen, niin se ilmoittaa kaks eri kertaa jos olen saavuttanut tavoitteeni, ku ensin se tulee täyteen puhelimella ja vasta sitten kellolla. En oo nyt matkoja pannu ylös, askelmääriä kyllä.

Vähäksi on askeleetkin jääneet, eilen kävelin pitkästä aikaa lähestulkoon normimäärän. Nastakengillä toki; nuo säännöllisehkösti auratut pyörätiet on lähinnä sulat, mutta kun on plusasteita niin lumi sulaa, valuu siihen tielle ja jäätyy jos sattuu käymään pakkasen puolella. On aika hämäävän näköistä kun hiekkatien päällä on kirkas jää, jonka läpi hiekka näkyy niinku ei oliskaan jäässä. Plus sitten tietenki pienemmät tiet on ihan sileellä jäällä.

Jahka kevät etenee sen verran että olen vähän varmempi ajaja, pitää Jesperi viedä kastroitavaksi. Se on ihan mahdoton tuon mummokoiran kimpussa, ilmeisesti taas on joku narttu juoksullaan kylällä. Täällä on ainakin 5 todennäköisesti leikkaamatonta narttua, ja kauempaa kävelyttävät koiria tässä kanssa ja niistähän mie en tiiä mittään. Se oli aivan hyväkäytöksinen poikakoira syksyyn asti, ja siellä Kilpisjärven reissulla alko himoitsemaan mummokoiraa. Siitä lähtien on ollu hankalia kausia. Säälittää ku vanhus vaan haluais olla rauhassa ja yks pöljä sitä vaanii joka käänteessä ja on selässä heti kun vaan pääsee. 

Kudonnassa on jämälangoista koiran paita ja luennassa Suomen varhaisposti.

Kuusitiainen laulaa kevään sävelellä

 Taas sai kuskata lumia viikonloppuna - tosin mies ne enimmäkseen kuskaili, vissiin sillä riittää energiaa ku se on tipattomalla - mutta nyt näyttää sääennuste siltä, että sulais pois vaikkei olis kolaillutkaan. Tyyliin viikko plussakelejä jopa kuuteen asteeseen saakka, mitä nyt huomenna hetken pikkupakkasta. Pihatien kohdalta jo maa paistaa. 

Hienojakin ulkoilukelejä ollu välillä, mutta oon ihan jämähtänyt. Nukun välillä melkeen puolet vuorokaudesta. 

Yritin piristää itteeni laittamalla vaaleaa raitaa tukkaan ja ostamalla tillandsian, mut ei auttanu. 

Ja toki yksi kevään merkki on tuokin, että naatit on pantu kasvamaan. Siinä on fenkoli, porkkana ja punajuuri. Taustalla tillandsia. Pitäskö sille hommata sellanen lasipallo, missä on reikä ja ripustuslenkki? Sitten se kumminki hajoais ku joku kolahtas siihen. Pelkään ohutta lasia. 

Nuorempi tyär alotti työt ja vanhempi koulun. Mie ootan kevättä.

Vuoden unet

 Oon tunnetusti sellanen unien pähkäilijä, mietin mistä unet kertoo ja mistä ne kumpuaa. Joskus niiden yhteys on selvä esim. edellispäivänä nähtyyn elokuvaan tai luettuun tai koettuun asiaan, mutta usein ne jättää ymmälleen. Niinku taannoin se uni jossa esiintyi sekä Irwin että Hector. Kumpikaan ei kuulu millään tavalla mun arkeen ja elämään, mutta samassa unessa oli myös kaakaoautomaatti, joka selvästikin liittyi edellispäiväiseen käyntiini huoltsikan kahviossa. 

Tosi usein näen unia koulusta, joko oon myöhästymässä, en tiedä mihin luokkaan pitää mennä ja mikä tunti on eka ja missä kohtaa viikkoa/lukujärjestystä ollaan menossa ja mulla on aina edellispäivän kirjat repussa. Usein on myös päättäjäispäivä ja joku pukukaappi/huone pitäs tyhjentää ja tavaraa on niin hirveästi etten millään pysty niitä kaikkia kuljettamaan mukanani. Ja ne lisääntyy sitä mukaa kun niitä kasaa. 

Merkkasin loppuunkuluvana vuonna kalenteriin usein toistuvia aiheita, mikäli vain muistin. Sitä liiallista tavaramäärää oli 13 unessa. Ylivoimaisesti eniten näin työunia siitä työstä, mistä eläköidyin, 28 kertaa. Seuraavaksi eniten mummolasta, 17. Jaetulla neljännellä sijalla 12 unella on ranta ja vessa. 

Liian tavaramäärän arvelen indikoivan henkistä taakkaa, mitä kannan mukanani aivan turhaan. Vaan kun ei se kysy lupaa. 

Mun lempiuni ehdottomasti on se rantauni, missä on lähestulkoon pimeä hiekkaranta, vesi on mustaa mutta lämmintä ja mukavaa, ja jossain lähistöllä on ihmisiä jotka kuulen, mutta en oikeastaan näe kuin varjohahmoina. Ilmiselvä kohtu. Mikä vois olla sen turvallisempi ja lämpimämpi pimeä paikka, jossa kuulee ääniä muttei näe niiden aiheuttajaa?

Viime yönä näin unta, että ehdin kuin ehdinkin lukea vielä pari kirjaa tälle vuodelle :) mut kirjasto ei valitettavasti aukea kuin vasta ensi vuonna. 

Merkkasin kalenteriin tällaistakin

Seuraavaa lumikaaosta odotellessa...

 Tänä talvena on jo kolmesti satanu massoittain lunta ja sit sulanu pois. Meän pihalla sitä toki on, mutta vettä roilotti oikein totisesti viime yönä, ja aamulla oli pihalla jäätynyt lammikko. Onneks mies ehti tehdä hiukan ojaa että edes osa vedestä valui pois.

Tänään on hieno ilma, tosin aurinko jo kohta laskee. Kävin pitkästä aikaa kunnon lenkillä, sekin homma on viime päivinä jäänyt. En ole jaksanut edes matkoja panna ylös, ja hävettikin niiden vähyys. Laskin kuitenkin 11 kuukauden kävelyt yhteen ja 948km niitä tuli, ihan kiitettävästi ilman joulukuutakin. Siihen jos vielä ynnäis hiihdon ja pyöräilyn, niin tulis joku 170km lisää.

Lintuja oon bongannu satayks ja kirjoja lukenu 74, tuskin ehdin huomenna enää enempää lukea vaikka tänään kirjastoon pääsiskin. 

Mullahan oli tossa jonkin aikaa autokin käytössä, kun mies osti itelleen synttärilahjaksi Opel Amperan, mutta ilmeisesti ennakkoaavistus sai sen pitämään silti vanhan auton (joka oli siis mulla sitten käytössä) koskapa nyt Ampera on rikki tossa pihalla ja oottaa pääsyä pajalle. 300-400 maksaa jo pelkästään se, että ne tutkii mikä vika siinä on. Vanhan auton vioista olis jo sillä hintaa saanu osan korjattua. Äiä on iteppäinen ko muuli, ei sille auta sanua mittään ko se saa jonku pään. 

Seuraavaksi se haluaa täyssähköauton, mie oon sitä vastaan mutta eihän se multa lupia kysele. 

Meän vanha sohvanrohjo meni tyttärelle ku sillä oli vaan sellanen kahenistuttava, ja anoppi anto meille tuollaisen. Vuodevaatelaatikko on jo siirretty keskemmälle, jos jonku silmä sairastaa :) Onhan se kovempi ja kapeampi kuin vanha mutta siistimpi ja siinä on tosiaan se säilytystila laatikossa. 

Se oli meillä jo jonkin aikaa osina saunakamarissa, ja kun mies oli vanhaa sohvaa viemässä ja muissa muuttopuuhissa, kannoin osat vesisateessa sisälle ja kokosin sohvan. Ajattelin, että saan sen helpommin ite ku miehen kans, joka aina niin monimutkaisesti aattelee asioita. Olihan se vähän raskas homma näillä olemattomilla lihaksille, mutta oli se sen arvoista.

Sain siitä ihan mukavan olopaikan kun laitoin vähän pehmikkeitä ja vedin hieman leveämmäksi niin että selkänojapatja putos sinne koloon. Ja paljon tyynyjä!

Tein nuo vaaleanpunaiset tyynynpäälliset Rustan viltistä, ja Jesperi auttoi minua makaamalla taitellun viltin päällä niin että sain leikattua reunat suht suoriksi ilman, että viltti liukui vinoon. 

Tänään se auttoi minua riisumaan joulukuusen - ei kyllä ollu tarkoitus vielä riisua, mutta kun Jesperi riemuitsi ja ravisteli leluaan ja sitten mun tossua, ja ilmeisesti tossu sitten lensi ja kaatoi kuusen ja koristeista suurin osa levis ympäriinsä. Muovikuusi siis. Mie ripustin pari kuusen girlandia ja valosarjan alkovin verhotankoon, se saa nyt markkeerata joulukuusta loppuajan. Kuusen vein kuistille, josko se kulkeutuis saunakamariin siitä. 

Päivän pituus tänään 5 tuntia 44 minuuttia. Ulkona näyttää ihan keväältä.

Hiiriä ja ihmisiä

 

Ankeaa, kun ei yhtään oo joulufiilistä ja joulu on viikon päästä. Torttuja on kyllä tullut syötyä. Oon ollu aivan hirveän saamaton ja väsynyt, nukun pitkiä yöunia ja päikkäreitä. Viime yönä näin taas unta, että nukuin vaikka missä enkä millään jaksanut herätä. Hyvä että jaksan koirat hoitaa.

On menny into mitata lenkkimatkojakin, ostin kyllä uuden päiväkirjan mutta voi olla, etten enää viitsi laskea kuljettuja kilometrejä. Mikään ei huvita. Aattelin aiemmin että kun mulla on se älykello joka mittaa askeleet, niin voisin laittaa ne ylös, mutta kun tuli tää kutinavaiva niin ei pysty sitä kelloakaan käyttämään vaikka olen virkannut siihen rannekkeen alle laput ettei silikoniranneke ota ihoon kiinni. Hyvä että vaatteita pystyy käyttään, kun niissäkin tuntuu aina olevan joku nyppy, tikku, karva, leivänmuru tai joku muu hiivatin riesa joka häiritsee.

Tytär on välillä täällä kotona ja välillä kihlattunsa kotona, ja edellisellä kerralla kun se oli pidempään poissa, oli hiiret pissannu ja kakannu sen sänkyyn. Kaks tyynyä ja petauspatja pilalla. Paremman tyynyn pesin koneessa, toivon että pissanhaju lähti. Meillähän on vintissä hiirenloukku aina viritettynä semmosen hiirten kulkuväylän vieressä, mutta ei ollu auttanu syötin vaihtokaan, rapina kuulu mutta kukaan ei jääny loukkuun. Nyt laitettiin 3 erilaista loukkua sinne huoneeseen sängyn ympärille, tuo giljotti, perinteinen lisku ja SuperCat. Tyär meni olkkarin sohvalle nukkuun. Ennen puoliyötä lasahti SuperCat, hiiri jäi kitumaan ja tyär lopetti sen ulkona. Kahen maissa poksahti lisku, taas jäi kitumaan (vaikka oli ihan hyvin kurkun kohdalta kiinni) ja mie kävin pihalla nasauttamassa lapiolla poikki. Siihen loppui rapinat, mutta tuhotyö oli jo tehty. Luulin sillon viikonloppuna että hiiri oli jääny loukkuun (en ollu vielä käyny kattomassa) mut ei se ollukaan, en tiiä mihin kolinaan heräsin.

Nuorempi tyär muuttaa kultansa kanssa yhteen asumaan (ei tämä joka asuu nyt meillä) ja meän vanha sohvanrohjo menee sinne ja anoppilasta tulee vanha puusohva meille. Sellanen levitettävä, ei sellanen missä maataan "laatikossa" vaan siinä on patja istuinosan päällä ja taitettu toinen patja selkänojana ja kun levitetään ni sieltä tulee vaan sälepohja sohvan tasalla. Selkänoja avataan siis toiseksi patjaksi. Onhan se taatusti paljon kovempi ja epämukavampi kuin tuo meidän nykyinen, mutta ihana vanha sohva jollasia ei paljoo missään oo, saa vierassängyksi ja miksei siinä voi kotiväkikin olla lokoisasti levitetyllä sohvalla tyynyjen varassa. Kävin jo Jyskistä ostamassa kolme tyynyä ihan sitä varten. 

Samainen tytär pitkän hieromisen jälkeen valmistui nyt unelma-ammattiinsa klinikkaeläinhoitajaksi ja sai saman tien töitäkin. Me olemme erittäin iloisia ja onnellisia koko perhe, tuon alan työpaikka on melkein lottovoitto näinä aikoina. 

Kuikan munat

 Neljän tunnin unien jälkeen huomenta. Olisin voinut mielelläni vielä nukkua, mutta hiiri meni loukkuun ja kolisi, ja koira oli hankalasti keskellä sänkyä niin että oli vaikea löytää sopivaa asentoa. Niin ja vessakin kutsui. No, ehtii sitä. 

Oltiin eilen Peer Güntin keikalla, perushyvää rokkenrollia ja niitä iänikuisen vanhoja hittejä. Volyymit liian kovalla niin pieneen tilaan, ja unohtu ottaa mukaan korvatulpat. Niin huono ajokeli oli, että mies pidättäytyi kaljoittelemasta ja ajoi. Rakas kaunis tyttäreni oli mukana myös.

Tuossa viikko sitten oli myös musiikki-ilta ja parisuhdeviikonloppu, kun käytiin Hotelli Waltikan pikkujouluissa. Varattiin huone ja syötiin hyvin buffetpäivällisellä ja illalla/yöllä oli Portion Boysit lavalla. Oikein suloinen ilmapiiri oli, kännisiä oli toki mutta hyväntuulista porukkaa, kukaan ei räyhännyt eikä mekkaloinut. Paitsi tietysti PB:t, mutta se oli niiden homma. 

Mie en silleen oo niiden fani, vaikka toki livekeikat on hyviä ja niillä on energiaa vaikka muille jakaa. Ja nehän jakoi. Joku niistä kävi antamassa yleisössä läpsyjä ja mieki sain omani. Aamiaisella seurailtiin, tuleeko niitä pahiten juhlamielellä olijoita syömään... 

Jos Linnan juhlissa trendas vihreä väri, niin pikkujouluissa se oli vaate, joka oli pinnoitettu kimaltavilla paljeteilla. 

Lunta tuli toista vuorokautta yhtä soittoa ja jatkuu vielä pitkälle aamupäivään. Yöllä oli nollakeli ja tänään pitäs olla 18 astetta pakkasta. Tuntuu, että kelit on niin kummallisia nykyään, ettei niitä jaksa enää ees päivitellä.

Oon alkanu kutisemaan. Se alkoi jo lokakuussa, käsistä ja sormien väleistä, ja mie tietenki luulin saaneeni sen pahamaineisen syyhyn. Tutkin suurennuslasin kanssa että löytyykö käytäviä ja punkkeja, mut ei niitä ikinä tullu. Jalatkin alkoi kutista. Yöllä jos vaikka käy vessassa, takaisin sänkyyn tultua alkaa kutittaa jalkapohjia (etenkin niitä kohtia, jotka ottaa portaissa kulkiessa enimmän painon vastaan) ja kämmeniä (etenkin oikeaa, joka avaa ovet jne.) Yhtäkkiä saattaa alkaa käsivarsi tai peukalontyvi tai joku sormenväli kutista, se ei oo ees sellasta mikä olis aina samassa kohtaa niinku jossain ihottumassa. 

Oon vaihtanu saippuan Sebamedin pesuaineeseen, ostanut antiseptista ihovoidetta, kortisoniakin, mut tää on ihan mysteeri. En pysty enää käyttämään kelloakaan, ja jopa vaatteet välillä kutittaa ja raapii. Pyykinpesuaine on LV:n hajusteetonta, jota se on ollu kuukausikaupalla, sen olen vapauttanut epäilyistä. Välillä raavin ihon rikki, eilenillalla kun sain vaatteet pois, raavin polvet ihan punaiseksi. 

Jesperi on huimasti kehittynyt eroahdistuksensa kanssa. Kun se meille tultuaan riehui aina eteisessä ja yritti väkisin ovesta ulos jos me oltiin lähdössä, se nyt menee sohvalle makoilemaan kun sanotaan että koirat jää kotiin. Pomppiminenkin on ehkä vähän vähentynyt. Ahne se kyllä on, ja häikäilemätön ruokavaras. Yks päivä ku tyär oli alkamassa syömään ja nousi pöydän ääretä hakeakseen jotain, Jesperi meni sen tuolille ja alko lipoa sen ruokaa. Paino oli noussu yhtäkkiä puoli kiloa, vaikka ell juuri varoitteli että paino on ylärajoilla jo ennen sitä. Mun vika, huomaamattani kasvatin annoskokoa. 

Pallit siltä kyllä lähtee, jos ei lakkaa kiusaamasta meän mummokoiraa. Tossa lähellä on koiralla ollu juoksut ja se vissiin on pannu pään pyörälle pojalta.

Ne on ihan kauheen näköset sitäpaitsi! :D Nakujen (tai tumppunakujen, kuten Jesperi) harjisten ja muiden vähäkarvaisten poikakoirien välineet on. 

Kuvakertomus

 

Mummun Tyttö

Mummun Tyttö oli taas hoidossa yön, kun emäntänsä kävi Linnanmäen valokarnevaalisssa vähän tuulettumassa. Kyllä se on niin mukava koira, mutta kyllä sekin on mukavaa, kun saa sen vietyä kotiinsa ja pääsee relaamaan...

Kolmen kopla

Myös Mummun Poika oli yhden yön meillä, poissa muuttorumban jaloista. Mutta kyllä se ikävöi! Keskellä yötä itki ulko-oven edessä, käytin sitä pihallakin enkä meinannut saada takaisin sisälle. Aikansa itkettyään se tuli meän viereen sänkyyn nukkumaan. Jesperin kanssa juoksivat ympäri pihaa. Ei yöllä siis juosseet, vaan ihan päivällä.

Poseerausharjoituksia I

Edesmenneen koiran aikana mulla oli tapana lenkillä hyppäyttää ne kivelle tai kannolle ja usein ottaa niistä kuva siinä, ja Jesperiä koittanu nyt opettaa samaan. Kuvat on millon minkäki laisia, välillä on kieli poskella ja yleensä ne kattoo kaikkialle muualle paitsi ei kameraan. 

Linnunruokabaari

Eilen laitoin jyväbaarin ikkunaan kiinni. Ei siinä kauaa mennyt, kun tirpusia alkoi tulla sitä ihmettelemään. Ilmeisesti menneen kesän poikaset on niitä, jotka pällistelee ja kummeksuu ensin, ja vanhat konkarit menee hakeen sapuskaa ihan niinku ennenki. Varsinainen linnunruoka-asema tulee käyttöön vasta kun lumia alkaa näkyä.

Poseerausharjoituksia II

Tänään käytiin seikkailemassa, menin aikalailla sinne minne koirat halus, vähän ohjailin varsinkin sillon ku valikoitiin mitä kauriintekemää polkua metsässä kuljettais. Näin kartasta että siellä piti oleman lampi, mutta se olikin vain ihan kuivunut kortteikko. Iso kanalintu rymähti lentoon läheltä ja säikäytti meät. Tai minut ainaki.

Oon värkänny risuaitaa. Ei vaan tahdo löytyä tarpeeksi suoria oksia/risuja siihen, kiharaiset ei oikein käy...

Se on nyt siis "kangaspuissa" ja tulee olemaan vaakatasossa. Laitapuina on vanhan riippumaton valmiiksi rei'itetyt päätypuut.