Joskus on toisin

Naistenpäivänruusu!

Mies on pari kolme viime vuotta muistanut naistenpäivänä, kiitos naispuolisten työkavereiden. Olen vähän hämmentynyt, mutta onhan se kiva saada huomionosoituksia joskus. Tällä kertaa sain itse valita minkä kukkasen haluan.

Oli viikonloppuna lämmintä ja aurinkoista, käytiin pelloilla kattelemassa olisko joutsenia tai töyhtöhyyppiä, ja sain molemmat listalleni. Epäilen kyllä että ainakin hyypät häipyy etelämmäs vielä tällä viikolla, sen verran ikävää keliä luvassa. Ne on kyllä huvittavia otuksia ku ne vaan seistä kököttää jähmettyneenä. 

Löysin Netflixistä dokumentteja yllättäen. Luulin että siellä on vaan leffoja ja sarjoja. No, katoin dokumentin suoliston toiminnasta ja mikrobiasioista, ja aattelin että oon tehny ihan väärin ku oon alkanu karttaa ruoka-aineita, jotka tekee mahan kipeeksi. Päätin ruveta siedättään, ja muutenkin syömään vähän monipuolisemmin eri kasveja - niin kauan kuin jaksan, nyt on hyvä kausi mutta tulee niitäkin kausia, jolloin ei jaksa miettiä moisia. Mutta josko mun mikrobiomi siitä vähän monipuolistuis.

Ostin siis pari pikkupurkkia papuja, jotka kumosin ruokiin jatkeeksi, eli vain muutama papu päivässä. Sitten vebab-lastuja (vaikka onkin prosessoitua, niitä pitäs välttää) joissa on herneproteiinia, vähän toiseen ruokaan sekaan. 

 

Ostin myös hedelmiä, joita en ole juuri syönyt sellaisenaan, mutta onhan nuo vähän kalliita - granaattiomena ja passion yhteensä yli 2 euroa. Aplareita on menny päivittäin, ja joskus viinirypäleitä, ne on helppoja. Passionissa ei ollu syötävää ku pari lusikallista tollasta limahöttöä ja granaattiomenan syöminen oli yhenlaista sirkusta. Siemenet lenteli mut onneksi koira söi ne karanneet. En kyl tiiä onko ne sille terveellisiä. Muistan joskus pentuna yrittäneeni syödä granaattiomenaa, mut se oli pahaa ku en ymmärtäny että siitä syödään vaan siemenet. 

Dokumentissa tehtiin smoothie 60 eri kasvista, mietin löytyykö meillä ees kaupasta niin monta... ohjelmassa kehotettiin syömään 20 eri kasvia päivässä, se kuulostaa kauhean isolta määrältä mutta kun aloin ite laskea montaako eri kasvia söin päivässä, niin sain 16. Suurin osa toki myslissä. Pähkinät laskin yhdeksi, jos neki olis eritelly niin olis siitä tullu yli 20.

Mummokoira joutuu leikkaukseen, sillä on ollu jo vuosia pyöreä rasvapatti joka on nyt alkanut kasvaa ja muuttua ja ärtyä. Nipsaistaan pois siitä kiusaamasta enskuun alussa. Tytär vahtinee anestesiaa siellä, on koira hyvissä käsissä. Jos ei herää niin ei oo ainakaan hoitajan vika - sydänvikaisen koiran anestesia on aina vähän riskipeliä. 

Luin pari Sofie Sarenbrantin kirjaa. Mie haluan, että kirjassa on hyvä loppu, paha saa palkkansa jne. Sarjan ekassa kirjassa niin ei tapahtunut, jäi vähän tympeä maku suuhun, mutta kun kirjoittaja kuitenkin kirjoittaa hyvin ja säilyttää mielenkiinnon niin menin ja lainasin toisen osan. Siitä jäi niin paskan maku suuhun että saa jäädä moinen kirjailija. Mitä järkeä on tappaa päähenkilöt ja päästää murhaaja pälkähästä? Ei mitään! Tulin niin pahalle päälle kun illalla luin kirjan loppuun, etten saanu untakaan. 

Se on sinänsä outoa, koska miehän nykyään nukun. Ja nukun ja nukkuisin vieläki enemmän jos ei pitäs koiria hoitaa ja lenkittää. 9 tunnin yöunet ja 2,5 tunnin päikkärit menee helposti. Nyt on tämmöstä, joskus on toisin. 

Kannabiskoukussa?

 No onko vähän raflaava klikkiotsikko... mutta hoksasin tuossa joku aika sitten, että käytän hamppua lähes joka päivä! Rouheena tosin; sämpylöissä, puurossa, myslin seassa... tosin sitä tilatessani luulin sen olevan rouheisempaa rouhetta, mutta sehän on ihan jauhoa. Mutta kyllä se kuluu. Rumaksi se kyllä tekee sämpylän ja puuron. 

Mummun Tyttö oli hoidossa pari yötä, se on kyllä mussukka. Nyt, kolmivuotispäivänsä lähestyessä se on hieman rauhoittunutkin aiemmasta, ei enää pomppaa jalkeille heti kun nousen tuolista, eikä muutenkaan rieku niin paljoa. Hiukan oli ensin sutinaa, kun Tyttö tuoksahti varmaan vielä vastaloppuneelle juoksulle, ja Jesperi oli ihan intopiukkana. 

Ostin mustapapuja lähinnä tyttärelle, kun se päätti vähän ketoilla, mut eihän se saa niitäkään syödä. Vain vihreät pavut kelpaa dieettiin kuulemma. Mitä väliä sillä on, minkä värisiä papuja syö?! No, mulla oli itsekäs tarkoituskin; halusin laittaa niitä kasvamaan. Nyt oon idättänyt niitä jo 5 päivää eikä mitään tapahdu, alkaa vain lemahtaa mädälle. Luomupapuja vielä, kauanko niissä kestää vai onko ne jotenki viallisia tai käsiteltyjä, ettei idä? Liotin ensin yön yli ja sitten laitoin märkien talouspapereiden väliin. No, aikaahan mulla on ja sitä tulee kellosta lisää. Ja papuja pussissa riittää kans. 

Aloin kutoa koiralle petiä, lähinnä autoon, semmosta missä on reunat että ei liu'u mutkissa. Oli tarkoitus saada se valmiiksi perjantaihin mennessä, mutta kädet ja hartiat kipuilee niin ettei voi kutoa kovin pitkiä aikoja. Oon tehny vastaliikkeitäkin kuminauhan ja käsipainojen kans, mutta jumit ja kivut on ja pysyy. Olis mulla tuossa joululahjaksi saatu lahjakorttikin hierontaan, mutta kulkeminen on hankalaa kun ei ole autoa. On niin tylsää olla riippuvainen toisen henkilön kuskaamisesta tai auton lainaamisesta. 

Lehtopöllö on nyt ollu hiljaa tai menny muualle huuteleen.

Mä haluun

 Haluaminen on halpaa, sano. Mutta kun kattelin myytäviä kämppiä Porin Pihlavassa, niin halvin yksiö lähtis seitsemällä tuhannella eurolla. Kolmion sais kun panis kuus tonnia lisää pottiin. Ei puutu ku rahaa. Ja ne halvat on kaikki 70-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa...

 Siinä olis pyöräily- tai kävelymatkan päässä paljon luontopolkuja, merta, kallioita, hiekkarantaa ja järvikin vieressä. Mutta siellä olis sitten vielä vähemmän lunta kuin täällä, ja enemmän ihmisiä. Täällä on ihan hyvä asua. Kaikkeehan sitä aina voi haluta, mut kaikkee ei voi saada.

 Vaihdoin tänään joululiinan pois keittiön pöydältä. Eikö se oo jo aika? Ruuneperin päiväkin meni. Pesin kaks koneellista pyykkiä ja tyhjensin sekä täyttelin taas tiskikonetta. Meillä on nykyään pörssisähkö ni täytyy takoa sillonku rauta on kuumaa ja sähkö halpaa. Keitin myös ison kattilallisen makkarasoppaa. Ei sillä, että sähkö olis huomenna niin kallista ettei vois ruokaa tehä, mutta tämä oli miehen toivomus; saada syödä kaks päivää makkarakeittoa. Voi olla että riittää pidemmällekin.

 Mun kasvattamasta pentueesta on jäljellä enää kaksi, tämä meän mummo ja siskon koira. Yksi sisarus menehtyi tällä viikolla, ja itkin vaikken ollu ees nähny sitä ku pentuna. Sydän ei enää jaksanut, sillähän todettiin ensimmäisenä se vajaatoiminta näistä.

 Siskon koiralla todettiin se sama vika vasta tällä viikolla, mutta sillä on hampaat tosi huonossa kunnossa. Tytär kävi siellä, ja kun se on jo aika kokenut parodontiittisten koiransuiden katsoja, hätyytti siskon välittömästi varaamaan aikaa hammashoitoon koiralle. Eläinlääkärillä on kahden kuukauden jonot hammashoitoon, mutta tämä sai viikon päähän hätäajan. Toivotaan että se selviää siitä, vaarana on leukaluun murtuma ja sitähän sisko ei ala hoitaan, Suomessa on vaan yks paikka joka niitä hoitoja tekee, ja se maksaa monta tonnia. Kyseessä on kuitenkin liki 13-vuotias seurakoira, ei mikään nuori sankarikoira tai näyttelytähti. Mutta helpompi koiran on olla ilman hampaita kuin mätien hampaiden kanssa.

 Ihmettelen sitä eläinlääkäriä kyllä siellä, koira kumminki käy parin vuoden välein rokotukset ottamassa niin eikö se tee sitä normi yleistarkastusta ollenkaan. Yhen edesmenneen koiran sydänvika meni tosi pahaksi vaikka sen sivuäänen kuulee paljon ennen kuin oireita ilmenee, mutta ell ei maininnu mitään. Ja näiden hampaiden kuntokin näkyy heti kun suuhun kurkkaa. Mut ehkä se ei vaivaudu.

 On muuten aika kätevää, kun on "suhteita" eläinlääkärille nyt :) kun käytiin hakemassa mummolle Librela-piikki, päästiin etuajassa vastaanotolle ja tytär vielä pisti sen. Ja sitte tietty se, että saa ilmaiseksi vaikka messengerillä eläinhoidollisia neuvoja ja on helpompi saada itelle parhaiten sopiva käyntiaikakin.

 Lehtopöllö huhuilee iltaisin tuossa lähimetsikössä, se on mukavaa.

Vitamiinia ja jäätä

 Asioin verkkoapteekissa ja samalla sitten tilasin D-vitamiiniakin. Vertailin hintoja ja totesin, että on halvempi ostaa 2x60 kpl kuin 1x120 kpl, ja ostin siis kaksi purkkia. Ilmeisesti on jollain matematiikalla halvempaa käyttää saman määrän pakkaamiseen kaksi purkkia yhden sijasta, se nimittäin oli aivan liian iso tuolle kapselimäärälle! 

Yhdistin purkkien sisällön, eikä se vieläkään ole edes kunnolla puolillaan. En kyllä laskenu oliko tuossa kourallisessa 60 kapselia, näyttää paljon vähemmältä. Nyt ne on yhdistetty vanhojen jämien kans niin ei voi laskeakaan. 

Olihan (osittain on vieläkin) melko vinkeä keli, kun sileän jään päälle satoi pakkaslunta. Moniko lie katkonut luitaan kaatuillessaan. 

Kai ne yritti hiekottaakin paikoitellen, mutta kun ilman lämpötila keikkui nollan molemmin puolin, penkoista valui vettä tielle ja jäätyi siihen hiekan päälle. 

Tämä kuva on mun eiliseltä *hyvin varovaiselta* iltakävelyltä. Onneksi olin jollain lailla pannut jo merkille missä on hiekkaa ja missä jäätä, ja kun ihan keskellä käveli niin säästyi reunajäiden petollisuudelta. Yhdessä mäessä oikein sudin ja aattelin jo etten pääse mäkeä ylös, vaikka oli nastatkin jalassa. Lumi siinä nastojen ja jään välissä oli niin paksu, ettei nastat oikeen purreet. Nyt onkin suojakeli, ja jää on tullut hieman tahmeammaksi. Eiköhän se siitä ku vettä sataa, joko sulaa jääkin pois tai sitten siitä tulee entistä liukkaampi. Suunnittelin vähän jo vuorikiipeilijän teräshokkiketjujen ostoa, mut kuinkahan äkkiä ne tylsyy kun joka paikka ei kuitenkaan ole jään peitossa? Pitääkö sit olla koko ajan asentamassa ja irrottamassa...

"Äly"

 

Linnut on jättäneet aronian- ja koiranheiden marjat talvivaraksi. Ja tänään tuulee aivan sikana, on kuulemma föhn-tuuli: se on tullut mereltä, satanut kosteuden Kölivuoriston rinteille ja tulee nyt kuivana ja lämpimänä meille. 

Kuuntelin yöllä valvoessani jatkuvaa tuulen kohinaa, mikä kuului vinttiin. Tasaisesti koko ajan kohisi, ei puuskittain niinku yleensä kun on tuulista. Irtotavarat liukuu pitkin jäistä pihaa.

Valvoin pitkiä aikoja, mutta älykellon unimittauksen mukaan olen herännyt vain kaksi kertaa ja valvonut yhteensä 5min. Kyllähän sitä monesti luulee valvoneensa, vaikka on nukahdellut, mutta näyttää siltä että tuo kello rekisteröi valvomisen vain, jos painan näytön auki kelloa katsoakseni. Se luulee mun nukkuvan kun makaan paikoillani, vaikka tiedän taas kamppailleeni häiritsevien ajatusteni kanssa. Niiden poishäätö vaatii aktiivisuutta, ja mukavien ajatusten tai kuvitelmien paikallesaaminen myös. Ja niskan sekä hartioiden rentoutus, miten sitä muka yrittääkin nukahtaa niskat jännittyneenä ja ihmettelee sitten miksei uni tule. 

 

Vaikka älykello luuleekin mun nukkuvan vaikka oon valveilla, niin huonoja arvosanoja se mun yöunille antaa. Kaikenlaisilla taudeilla uhkaa. Lisäksi se laskee askeleita vähemmän kuin niitä on, kun puhelimen laskurissa on aina enemmän vaikka se ei oo ees aina mulla taskussa kun askellan. Kun se on kuitenkin yhdistetty puhelimen liikuntasovellukseen, niin se ilmoittaa kaks eri kertaa jos olen saavuttanut tavoitteeni, ku ensin se tulee täyteen puhelimella ja vasta sitten kellolla. En oo nyt matkoja pannu ylös, askelmääriä kyllä.

Vähäksi on askeleetkin jääneet, eilen kävelin pitkästä aikaa lähestulkoon normimäärän. Nastakengillä toki; nuo säännöllisehkösti auratut pyörätiet on lähinnä sulat, mutta kun on plusasteita niin lumi sulaa, valuu siihen tielle ja jäätyy jos sattuu käymään pakkasen puolella. On aika hämäävän näköistä kun hiekkatien päällä on kirkas jää, jonka läpi hiekka näkyy niinku ei oliskaan jäässä. Plus sitten tietenki pienemmät tiet on ihan sileellä jäällä.

Jahka kevät etenee sen verran että olen vähän varmempi ajaja, pitää Jesperi viedä kastroitavaksi. Se on ihan mahdoton tuon mummokoiran kimpussa, ilmeisesti taas on joku narttu juoksullaan kylällä. Täällä on ainakin 5 todennäköisesti leikkaamatonta narttua, ja kauempaa kävelyttävät koiria tässä kanssa ja niistähän mie en tiiä mittään. Se oli aivan hyväkäytöksinen poikakoira syksyyn asti, ja siellä Kilpisjärven reissulla alko himoitsemaan mummokoiraa. Siitä lähtien on ollu hankalia kausia. Säälittää ku vanhus vaan haluais olla rauhassa ja yks pöljä sitä vaanii joka käänteessä ja on selässä heti kun vaan pääsee. 

Kudonnassa on jämälangoista koiran paita ja luennassa Suomen varhaisposti.

Kuusitiainen laulaa kevään sävelellä

 Taas sai kuskata lumia viikonloppuna - tosin mies ne enimmäkseen kuskaili, vissiin sillä riittää energiaa ku se on tipattomalla - mutta nyt näyttää sääennuste siltä, että sulais pois vaikkei olis kolaillutkaan. Tyyliin viikko plussakelejä jopa kuuteen asteeseen saakka, mitä nyt huomenna hetken pikkupakkasta. Pihatien kohdalta jo maa paistaa. 

Hienojakin ulkoilukelejä ollu välillä, mutta oon ihan jämähtänyt. Nukun välillä melkeen puolet vuorokaudesta. 

Yritin piristää itteeni laittamalla vaaleaa raitaa tukkaan ja ostamalla tillandsian, mut ei auttanu. 

Ja toki yksi kevään merkki on tuokin, että naatit on pantu kasvamaan. Siinä on fenkoli, porkkana ja punajuuri. Taustalla tillandsia. Pitäskö sille hommata sellanen lasipallo, missä on reikä ja ripustuslenkki? Sitten se kumminki hajoais ku joku kolahtas siihen. Pelkään ohutta lasia. 

Nuorempi tyär alotti työt ja vanhempi koulun. Mie ootan kevättä.

Vuoden unet

 Oon tunnetusti sellanen unien pähkäilijä, mietin mistä unet kertoo ja mistä ne kumpuaa. Joskus niiden yhteys on selvä esim. edellispäivänä nähtyyn elokuvaan tai luettuun tai koettuun asiaan, mutta usein ne jättää ymmälleen. Niinku taannoin se uni jossa esiintyi sekä Irwin että Hector. Kumpikaan ei kuulu millään tavalla mun arkeen ja elämään, mutta samassa unessa oli myös kaakaoautomaatti, joka selvästikin liittyi edellispäiväiseen käyntiini huoltsikan kahviossa. 

Tosi usein näen unia koulusta, joko oon myöhästymässä, en tiedä mihin luokkaan pitää mennä ja mikä tunti on eka ja missä kohtaa viikkoa/lukujärjestystä ollaan menossa ja mulla on aina edellispäivän kirjat repussa. Usein on myös päättäjäispäivä ja joku pukukaappi/huone pitäs tyhjentää ja tavaraa on niin hirveästi etten millään pysty niitä kaikkia kuljettamaan mukanani. Ja ne lisääntyy sitä mukaa kun niitä kasaa. 

Merkkasin loppuunkuluvana vuonna kalenteriin usein toistuvia aiheita, mikäli vain muistin. Sitä liiallista tavaramäärää oli 13 unessa. Ylivoimaisesti eniten näin työunia siitä työstä, mistä eläköidyin, 28 kertaa. Seuraavaksi eniten mummolasta, 17. Jaetulla neljännellä sijalla 12 unella on ranta ja vessa. 

Liian tavaramäärän arvelen indikoivan henkistä taakkaa, mitä kannan mukanani aivan turhaan. Vaan kun ei se kysy lupaa. 

Mun lempiuni ehdottomasti on se rantauni, missä on lähestulkoon pimeä hiekkaranta, vesi on mustaa mutta lämmintä ja mukavaa, ja jossain lähistöllä on ihmisiä jotka kuulen, mutta en oikeastaan näe kuin varjohahmoina. Ilmiselvä kohtu. Mikä vois olla sen turvallisempi ja lämpimämpi pimeä paikka, jossa kuulee ääniä muttei näe niiden aiheuttajaa?

Viime yönä näin unta, että ehdin kuin ehdinkin lukea vielä pari kirjaa tälle vuodelle :) mut kirjasto ei valitettavasti aukea kuin vasta ensi vuonna. 

Merkkasin kalenteriin tällaistakin