Kaikenlaisia höppänöitä

Ei pitänyt sataa, mutta satoi kuitenkin. Vein tyttäret seisakkeelle autolla, ja normaalin 0-3 saattaja-auton sijasta siellä oli seitsemän autoa (parkkipaikkoja 1+1inva) ja lisäksi yksi ajeli muuten vain. Ruuhkaa. Ja on aika jännä semmonen vanhempi nainen, jonka olen usein nähnyt siinä kahdeksan junalle viedessä - tulee autolla siihen, odottaa hetken ja lähtee pois. Joskus sillä on kyydissä poika, joka menee junalle, mutta useammin se on yksin. Ehkä se on sopinut jonkun kimppakyytiläisen kanssa, että käy sen kautta jos se joku tahtoo kyydin. En kyllä koskaan ole nähnyt kenenkään nousevan sen kyytiin. Tänään oli niin ryysis, etten pannut merkille, kävikö se rouva siinä.

Toinen rouva tulee samoihin aikoihin talon pihasta, kuopus sanoi että se kävelee laiturin päästä päähän ihan siinä reunalla, siirtyy kauemmas vasta jos juna tulee. Kovalla touhotuksella menee. Eilen, kun asiasta oli tytön kanssa puhetta, rouva touhotti vahingossa viereisen yrityksen pihalle, ja palaili hämmentyneen näköisenä sitten pois. Liekö muistisairas vai vaan jotenkin ajatuksissaan. Onhan se hyvä että liikkuu, itsehän olen huono siinä.

Joogakin oli niin tahmeaa, että mietin kannattaako mun oikeasti käydä sitä koko talvi, jos se on niin pakkopullaa. Mutta kyllä se kannattaa, ja pakko mun on jossain käydä ja joskus edes vähän raajoja liikutella.

No, tänään tuli tieto, että saan liikutella raajoja navetassa. En vielä ees ehtiny peseen haalareita, mut onneksi on toiset. Suunnitelmien uudelleenrukkaamista.

Riistakameraan tallentui eläin.

Meh

Hienoja ilmoja pielly. Lauantaiaamuna tuli hälytys navetalle, kun oli ongelmia aamunavetan kans. Ei ollu puhetta jatkosta, joten jätin haalarit haisemaan ulos, ja sit ne oli kosteet kun sunnuntaiaamunakin kaipailtiin. Mukavaahan se navettatyö oli taas pitkästä aikaa, ja ekaa kertaa elämässäni näin sonnin astuvan lehmän. Odotin, että olis ollu spektaakkelimaisempikin suoritus, jotain samanlaista kuin lehmien keskenään touhuama kiimahomma, mutta akti oli kahdessa sekunnissa suoritettu. Siihen verrattuna miten kauan menee siemennyksessä, niin kävi kyllä helposti...

Kuivituksen jälkeen

Mies on edelleen flunssassa, tuossa se kuorsaa sohvalla - ei suostunu meneen sänkyyn kun semmoista ehdotin, että voisin vaikka telkkaria kattoa tai käsitöitä tehdä siinä sohvalla - silmätipat tulehtuneissa silmissä ja antibiootti masussa. No, istun sitten tässä ja kuuntelen kuorsuuta.

Edit illalla. Tämä kuva piti liittää postaukseen, mutta unohtui kun ajatus hajosi. Ollu kamala päivä taas.

Pakko-oireita ja sydänfilmiä

Oli halavala kynttilöitä Prismassa. Ostin ja nyt on palanut keittiön pöydällä jo monena päivänä. Alkaa näyttää joltain merivaippaeläimeltä.

Tuli muuten se aika sinne mielenterveys- ja päihdeyksikköön. Onko juopot hulluja vai hullut juoppoja, kun ne on usein yhdistetty? No, perinteinen masennuksen itsehoitokeinohan on alkoholi. Ja köysi. Just äsken soitti sitten nuorisopsykiatriastakin ihminen, ja tarjoutui vanhempien tukihenkilöksi, nyt on sillekin aika ja sattumoisin vielä samana päivänä. Pitää yrittää saada mies siihen mukaan.

Mulla näyttää olevan sellanen taipumus, että kun huomaan sattumalta jokin kaavan, sitä pitää pyrkiä noudattamaan. Tämän blogin alussa oli niitä tietynlaisia otsikoita esimerkiksi. Meillä on erivärisiä muovilautasia, ja jos puran niitä tiskikoneesta ja ne alkaa mennä jossain järjestyksessä pinoon, tuntuu mielekkäältä myös loput järjestää samaan tapaan. Nyt huomasin yhtäkkiä blogin arkistossa tällasen kaavan:

Nyt tuntuu siltä, että ei voi tän postauksen jälkeen kirjoittaa enää kuin kaksi, että kaava jatkuu... ei ihme, että lapsellanikin on pakko-oireita. Se listas muuten tässä yhtenä päivänä niitä erikoisuuksia, esimerkiksi jos oikealla jalalla astuu maassaolevan puunlehden päälle, on pakko astua sille myös vasemmalla. Jos astuu kiven päälle, sen pitää osua jalan alle just tiettyyn kohtaan. Ym.

Mies on saikulla loppuviikon, ja huomenaamulla meen viemään kuopuksen "kattaviin kokeisiin", jonkalaisiksi ne labrakokeet määritteli se tk:n ihminen, jolta kävin pyytämässä pissanäytepakkauksen. Kysyin näkeekö se ne määrätyt testit sieltä koneelta, että onko ne loput vaan verikokeita, niin se sano että sydänfilmi otetaan kans. No, jos on jotain niin luulis selviävän. Lääkäri laittoi myös lähetteen psykiatrille lääkityksen aloittamista varten, mutta siihen ei ole nuopsyllä reagoitu, vaikka otin sinne yhteyttä ja siitä puhuin. No, jos ei kuulu mitään siihen vanhempien tukiaikaan mennessä, niin otan puheeksi. Viimeksihän niillä oli joku lainalääkäri siellä, ei taida olla tunkua virkaan sen jälkeen, kun se edellinen läksi paremmille työmaille.

Nyt lähden koirien kans lenkille, kun ei tarvi päivystää kodinkoneitakaan, kun mies on täällä vahtina.

Ei sais päästää mua ihmisten ilmoille

Tältä näytin tänään, kun meinasin yhen etuilevan mummon kuristaa, tai ainakin purra sitä. Vihaan ihmisiä jo muutenkin, saati sitten kun ne perseilee.

Joogasalin kaksi ilmalämpöpumppua on säädetty eri lämpötilalle, mikä aiheuttaa sen, että toinen yrittää lämmittää kahteenkymmeneen ja puhaltaa lämmintä koko ajan, ja toinen yrittää viilentää sitä ilmaa yhdeksääntoista ja puhaltaa kylmää. Arvatkaa, kumman alla minä olin? Varpaat jäässä villasukissa. Ja kun valitin, niin lämpimän ilman alla olevat mummot sano että ihan hyvähän tää on. Kyllä kai niillä. Mun vierestä suosiolla siirtyi yksi ihminen pois, mutta mie en kehannu ruveta tavaroitani siirteleen kesken harjoituksen ja häiritseen muita. Se kun ensin ei tuntunu kylmältä, mutta kun meni lattialle niin jo tuntui.

Just oltiin flunssassa ja mies on taas. Siskolla kun käytiin viikonloppuna niin sillä oli kova nuha ja yskäkin, hassua että se tarttui mieheen muttei minuun. Ja toivottavasti ei viety sitä pöpöä isälle...

Roskasakkia

No arvatkaa, tuliko sieltä mt-paikasta se aika kolmen viikon sisällä? No ei tullut. Ei ole kuulunut pihaustakaan. On se helvetti kun terveydenhuollon piirissä ei hommat toimi tämmösen joutavanpäiväisen ö-luokan eläkeläisen kohdalla ollenkaan. Kunnan pitäisi moiset palvelut kansalaisilleen taata, mutta joutuu joka asian takia soitteleen monet kerrat asiasta, minkä pitäs piru vie hoitua jo yhdellä soitolla, mutta kun eivät pidä mitä lupaavat. Kovasti kehotetaan hoitoon hakeutumaan ja sitten ei anneta sitä.

Eipä sillä, ei perheessäkään näytetä lupauksia pidettävän. Alan olla jo niin hajalla että en tiedä miten kauan jaksan, saanenko edes soitettua sinne paskapuljuun sen ajan perään ja annetaanko mulle semmosta vai käsketäänkö mennä jorpakkoon niin on yks vähemmän viemässä määrärahoja. Ja huutamassa erityislumihiutaleille. Huono ihminen ja huono äiti joka ei osaa edes lastaan kurissa pitää ja luotsata myrskyistä murrosikää läpi.

Mämmipeukalo keskellä jauhokouraa

Tein pitkästä aikaa sämpyliä. Ansaitsisivat lainausmerkit ympärilleen, niin huonosti onnistuivat! Kokeilin nyt tehdä kaurajauhoista, lisänä vähän riisijauhoa ja täysjyvävehnäjauhoa. Ripaus kurpitsansiemeniä. Psyllium oli käytössä ja kaksi pussia kuivahiivaa per puolen litran taikina. Kohosivat ihan ok mutta kun pelti tärähti uuniin laittaessa, kötökset luhistuivat salamana lättänöiksi. Toisen pellillisen kanssa oli kieli keskellä suuta, mutta ei niistä juurikaan sen kuohkeampia tullut. Jotain tein taas väärin.

Lapseni on nyt sitten saamassa statukseksi eritysoppilas. Sitä olen toivonut, koska ihan selkeästi se tarvii niiden pelkojen ja jännitysten takia hiukan apuja siinä hommassa, kun koulussa melkein kaikki on sille ylivoimaisen pelottavaa. Ehkä se sitten heijastuu sen käytökseen kotonakin, ettei tarttis niin kovin kapinoida siinä ainoassa paikassa, minkä kokee turvalliseksi. Puhuttiin pitkään sen open kans, se oli mukava ja asiantunteva ihminen. Nyt on toiveita, että siitä koulunkäynnistä voi tullakin jotain.

Piti käydä lääkärillä kuopuksen kans, kun sillä meni voimat taas kokonaan eikä palautunu yön aikana, mutta se on lääkärin mukaan psykosomaattista. Tyttö oli ensin yksin siellä vastaanotolla, sit lääkäri pyysi minutkin sinne, ja kun muistuttelin että näitä heikotuksia on tullut muulloinkin kuin vain koulua koskevissa tilanteissa, ihan mukavissa ja leppoisissakin, kuten vaikka koirien kanssa ulkoillessa, niin se sentään suostui laittamaan lähetteen vähän laajempiin veri- ym. kokeisiin, kilpirauhanenkin tutkitaan. Eipähän kaiherra sitten sellainen pelko, että olis elimellinen sairaus takana.

Ja mun omatkin voimat katoilee kummasti. Ihan suhteeton väsy tulee pienestäkin työnteosta, vaikka toisinaan on päiviä, että pystyy tekeen ihan kunnolla hommia. Ja onhan tuo puiden ronttaaminen vissiin vaikuttanut painoonkin; tänä aamuna tuli taas uudet pohjat sitten tissienpienennysleikkauksen. Ja voihan silläkin olla vaikutusta, että en ole syönyt joka päivä suklaata... jäin ihan koukkuun Lidlin suklaaseen: Bellarom milk chocolate with salty liquorice. Ei mikään suklaa aiheuta niin paljon suklaaöverien vaaraa kuin se! Salaattikin taas maistuu.

Nuohooja kävi ja antoi pönttöuunin hormille siunauksensa sillä varauksella, että laitetaan massaus suunnitelmiin kuitenkin. Silti mies haluais sen ilmalämpöpumpunkin. Olen vähän skeptinen, kannattaako sellainen tässä tilassa, joka koostuu kahdesta alle viiden ja kahdesta yli kymmenen neliön huoneesta (yht. alle 35neliötä), jossa on matalat oviaukot ja ainoa mahdollinen sisäyksikön sijoituspaikka on olohuoneessa sohvan yläpuolella. Samassa tilassa missä pönttöuuni. Yläkerta jää edelleen vaille ylimääräistä lämpöä ja keittiöön sitä ei saa asentaa, vaikka siellä on kylmä. Eteiseen ei mahdu. Portaikkoon vielä vähemmän. Se on kyllä miehen päähänpinttymä ja kyllähän se varmaan lämmittäis edullisemmin kuin suorasähköpatterit, kun eihän tässä nyt aina olla uunia lämmittämässä. Eikä sitä voi niin vaan jättää lämmittämään ja häipyä, kun pitää vahtia ja peltikin sulkea. Mutta sitten meillä on vaan kauhean kuuma olkkari (jos sen lämmön pitäs levitä kahden oviaukon läpi eteiseen asti niin täytyyhän sen olla) ja lämpimän ilman kierrättämistarkoituksessa semmonen puhuri, ettei sohvalla voi istua (vaikka jostain luin, että puhalluksen voi laittaa meneen sivuille tai ylöskin). Ja maksaakin se ihan pirusti. Mun perintörahat on äkkiä sileenä tätä vauhtia.

Eilen ja tänään on ollu stressaavat päivät.

Kyttäyskamera

Aamuaurinko sumun takana

Mulla on ollu jemmassa nukahtamislääkkeitä, kun joskus niille oli tarvetta useemmin, ja lauantaina tuntui siltä että en jaksa enää huonostinukuttuja öitä - arvasin, että kaljoitelleen miehen vieressä nukkuu tavallistakin huonommin - ja otin sit puolikkaan. Päivämäärä on kyllä jo niissä menny, mutta kyllä sillä putos uneen tehokkaasti, kun ei ole minkäänlaista toleranssia. Heräsin kuitenkin yhden jälkeen, niinkuin yleensä joka yö, ja lopullisesti viiden maissa kun koira alkoi voida huonosti. Se oksensi ensin makkarin lattialle ja kun lähdin alakertaan hakeen talouspaperia, se lähti perään ja yrjös portaikkoon. Sit sillä oli kova halu ulos, siellä se teki ripulit. Tutkin niitä oksennuksia, ja löysin sellasia outoja pötköjä, kuin sulamattomia koirannameja joita meilläkin on ollut, mutta ei enää vähään aikaan eikä kukaan meistä ollut nameja sille antanutkaan. Enkä huomannut, että olis lenkillä mitään syönyt. Oli varmaan kuitenkin. Tai sitten joku on heitellyt niitä meidän pihalle, toinen koira kyllä mutusti jotain siitä pihatieltä, jotain hyvin pientä, mutta se ei oo sairastunu. Toinenkin on nyt jo ok.

Viritin riistakameran siihen pihatien kohdalle sit melko näkyvästi, vaikka sitä olikin aika vaikee saada niin "kumaraan", ettei se olis kuvannu pihan ulkopuolta, kun sellanen ei oo sallittua. Eikä siinä nyt oo ees muistikorttia (sehän näpsi sit kuvia koko ajan, kun siinä liikutaan pitkin päivää) mutta näkyypähän että kamera on. Vois kyllä laittaa sen kortin takas ja kameran päälle taas.

Ja viime yönä nukuin tosi levottomasti, saispa joskus nukutuksi koko yön niin, että nukahtais illalla ja heräis ekan kerran vasta aamulla ylösnousun aikaan. Sentään eilen rehkin niiden puidenkin kanssa väsymykseen asti, mua ihan pyörryttikin välillä. Saattoi olla oma osuutensa siinä moottorisahan pakokaasupilvessä työskentelyllä. Ja illalla oli saunakin. Sateen ropina on kyllä ihanaa unilääkettä :) nyt se on tasaisempaa kuin ennen, kun puut katon yläpuolelta on poissa eikä niistä ropsahtele kovaäänisiä ryöpsäyksiä.

Tänään pitäs olla sateiden välissä ihan kaunis ja lämmin päivä, täytynee käyttää tilaisuus hyväksi.