Valoa pimeyteen

 Ihana aurinko välähti pari kertaa, kun ulkoilin aljojeni kera. Nytkin näyttää paistavan jossain tuolla mäen ja metsän takana. Ihan mahtavaa! Aamullisen sääennusteen mukaan piti mennä pakkasen puolelle jo iltapäivällä, rakensin ulkotulelle jonkinlaisen lumikehän, mutta se varmaan ehtii romahtaa kun ennuste onkin muuttunut lämpimämmäksi. Tiede korjaa itseään, etenkin ilmatiede...

Sinistä taivasta! ♥ Pari naakkaakin näkyy, jos tarkkaan katsoo.

Lenkillä näin viiden korpin parven lennossa, ja perässä vielä kiirehti pari yksittäistä. Tykkään kun täällä on korppeja. Ei niitäkään jokapaikassa oo. Huono myyrävuosi nyt kyllä on, että pöllöjen huhuilua en odota juuri tänä keväänä kuulevani.

Lapioin sohjoa pihatieltä, ja siihen pysähtyi mies vaihtaan pari kohteliasta sanaa mun kans. Se on semmonen mies, jonka olen nähny tästä kävelevän ohi tän vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana aikasen monesti, alkuun sillä oli musta tukka ja viikset, nyt ne on jo ihan harmaat. Kerran näin sen kaupassa. Nyt kuulin ekaa kertaa sen äänen. Oon epäsosiaalinen misantrooppi, mutta silti minusta on näin vanhemmiten mukavaa, kun joku pysähtyy juttusille. Ehken olekaan misantrooppi, ainakaan ihan koko aikaa. Vain silloin kun olen saanut ihmisistä tarpeekseni?

Mies on töissä, tytär samaten (se on pestattu erään perheen elukkavahdiksi) ja mie täälä kotona yksin viiksiä nypin ja koneella nyhjään. Tuulilasinpeitettä korjailen - siinä alkaa olla enempi jumalateippiä kuin alkuperäistä juttua. Lelu.

Very nice perjantice

Not.

Sadetutkassa ei näy taukoa, joten on kai vain yritettävä pukeutua säänmukaisesti (ei mulla semmosia vaatteita oo, niitä myydään vaan Partioaitassa hirmuiseen hintaan) ja työntyä sateeseen jossain vaiheessa päivää. Koirille kyllä ostin Lidlistä superhalvat, vuoratut ja ilmeisesti jossain määrin sateenpitävät manttelit - siitä taas näki, miten paljon merkki ja myyntipaikka tuo lisää koiran vaatteen hintaan. Ihan sama vaate on täällä tuplahinnalla, ja vastaavanlaiset merkkituotteet on kymmenen kertaa kalliimpia. Ja kun on kaksi koiraa, on oltava kaksi vaatettakin.

Ensimmäisen lapsen pitäisi palautua miehelästä tänään, ja taidan nakittaa hakureissun (mikäli tyttö ei saa muuta kyytiä) isällensä, koska keli on paska. Huonossa kunnossa kuulemma tuo miehen työmatkatiekin, joka on kuitenkin hoitoluokituksessa korkeammalla kuin tyttären miehelän tie. Tässä on mainio sivu, josta näkee missä luokassa mikäkin tie on. Jopa osa pyöräteistä. Huomasin, että meillä pyörätie on kiireellisemmässä luokassa, samoin on merkitty linja-autopysäkit. Kyllä täällä aurataankin pyörätiet nopeesti, joskus ennen autoteitäkin (ja sitten aura heittää moskat pyörätielle) ja se oli asia jota aikanaan kovin arvostin, kun lasten kanssa jalkaisin kuljin. Ainakin kerran kyllä tein matkaa yli kymmensenttisessä lumessa lastenvaunuja työntäen ja pulkkaa vetäen, lapsi kummassakin. Oi niitä aikoja.

Kello on kohta 12, vois vaihtaa yöpaidan päiväpaitaan...

No jo nyt on

Italiapostauksessa kerroin unesta, ja en ollut ihan varma oliko äitikin siellä, mutta kahtena yönä sen jälkeen se on mun unissani ollut. Pitkästä aikaa. Outoa. Viimeöisessä unessa se jopa oli ihan ookoo, eikä sairas, sekaisin tai juovuksissa, kuten useimmiten. Oltiin menossa Pekka Haavistoa tapaamaan, mutta satoi taas. Ja ukkostikin. Nousin  ylös jo viiden jälkeen, kun ei pystynyt nukkumaan. Jotenkin on joka aamu niin inhottava olo, ettei huvita viipyä sängyssä, vaikka tietäis nukkuneensa liian vähän. Päätä jomottaa, olkapäihin sattuu jne. Usein vielä niitä kurjia ajatuksia pyörii päässä.

Miehellä on ollu vähän huonoa onnea työpaikoissa - vaikka niin varmaan monella muullakin, kun viime vuosina on ollu mylläkkää ja luotettavana pidetytkin työpaikat on kadonneet ja vähentyneet. Kun oltiin vielä samassa työpaikassa, se myytiin ja uusi omistaja lupaili ettei irtisanomisia tule, mutta tulihan niitä toki sittemmin. Mies lähti kyllä muusta syystä ihan ite, tämä oli vain omakohtainen kokemus siitä, miten on luottamista herrojen puheisiin. Yks työpaikka muutti Itä-Suomeen kälyiselle pikkupaikkakunnalle, toinen lopetettiin ja nyt tämä nykyinen myytiin ulkomaalaiselle toimijalle. Voi tapahtua mitä vaan, ja kun se on niitä viimemmäksi tulleita, niin mahdollisten irtisanomisten tullessa se on tietysti ensimmäisenä jonossa. Että jos murehtia haluaa, niin aiheet ei lopu.

Sain vähän joululahjarahaa (no paljon näissä rahoissa!) ja kävin ostamassa itelleni alennusmyynnistä korvikset, kun entiset on jo ihan kuluneet ja himmenneet ja eripariakin sitäpaitsi. Oli tarkoitus maksaa niillä seteleillä, mutta jotenkin automaattisesti maksoin kortilla, ja nyt sit ei ollu rahaa maksaa lapsen junalippua. Ei se kyllä tulekaan vasta kuin ensi vuonna, mutta on hyvä ostaa liput ajoissa, että saa paikan. Kamala äiti, tuhlaa rahansa itseensä niin ettei lapsille enää jää. Kyllä olen monta kertaa jo ehtinyt tuntea huonoa omatuntoa näistäkin, vaikka kuinka uskottelen olevani niiden arvoinen.

Kyllä se lapsikin lippunsa sai, kun siirsin sen omalta tililtä itelleni ja maksoin siitä. En oo varma olisinko voinu maksutilanteessa valita suoraan lapsen tilin, mutta nyt meni näin. 

Porkkanalaatikkoa on vielä vähän, kinkkua myös. Kyllä mie ne vielä syön pois, ennenku pilalle menevät. Kinkkua on hyvä säilyttää kuistilla, kun ei oo liian kylmä että jäätyis. Harakat on saanu joululimppua.

Italiaan

Voi, näin niin ihanaa unta, jossa olin muuttanut Italiaan! Upeat näkymät korkealta, merikin näkyi jostain ja tuoksui tuulessa, siellä oli siskot myös eikä haitannut, vaikka satoi välillä... huokaus. Tosin painajaismaiseksi se hieman meni lopussa, kun olinkin koulussa ja yritin pukea ja vaatteet ei menny päälle ja kello kävi.

Eilen tyttäret meni kumpikin poikakaverinsa hoteisiin ja me miehen kans anoppilaan syömään. Anopista tulee vanhemmiten yhä kovaäänisempi, se sekaantuu yhä enemmän asioihin, mitkä ei sille kuulu ja epäilee yhä enemmän ettei me osata hoitaa omia asioitamme. Ehkei osatakaan, mutta ne ei silti kuulu anopille. Mutta antoi se rahaa joululahjaksi. Mie tein tuliaisiksi sille kaksi hienoa piparikuusta, joihin vatkasin elämäni ensimmäisen valkuais-tomusokeripikeerin, ja ihan turhaan - unohdin ne kotiin.

Pipareille liian iso reikä pursotuspussissa

Itse sain tuliaisina migreenin siitä huutamisesta. Miksei voi puhua normaalilla äänellä, miksi pitää huutaa? Se on perustellut sitä sillä, että on työssään tottunu puhuun huonokuuloisille vanhuksille, mutta ei se oo töissä käyny enää vuosiin eikä me olla huonokuuloisia vanhuksia. Tosin migreenihän mulla taitaa nyt muutenkin olla joka päivä. No aattona ei ollu.

Koirat on toistaiseksi säästyny ripulilta, mutta varovasti niille mitään on annettukaan - jäniksenkorvia lukuunottamatta. Ne on onnellisia pienestä murusesta kinkkua tai kalkkunaa ja lusikallisesta porkkanalaatikkoa. Ja siitä, että saa olla sylissä tai kainalossa.

Äiti kiljuu vessassa

No niin, olihan sitä taas siinä. Kun ei keksi muita lahjatoiveita (kohtuuhintaisia) kuin sukat, niin aattona voi saada kymmenen paria sukkia... yhdet kudotut, viidet ohuet ja neljät paksummat nilkkasukat. Ei tarvi nyt säästellä niitä läpinäkyviksi hiutuneita :)

Saunan siivousta toki toivoin myös, mutta sitä en saanu. Sentään apua hommaan, yhessä miehen kanssa siivottiin ja itse asiassa se oli oikein mukavaa. Siivous. Merkillistä. Ja aattona oli mukava mennä puhtaaseen saunaan. Kyllähän puhtaus ja siisteys on aina tyydyttävää, jos siihen ei ole liikaa tottunu.

Vaihteeksi paistoin ite pienen kinkun, kun tykkään harmaasuolatusta (ja paiston tuoksusta) mutta kun kaksi muuta kinkunsyöjää diggaa enempi palvikinkusta, niin sitäkin piti olla pieni pala. Sit ostin vielä kalkkunarullankin, kun halvalla sain, ja siitäkin veistin muutaman siivun joulupöytään, loput pakkaseen. Iso paketti graavilohta oli jääkaapissa menny pilalle, mutta onneksi ostin vielä pienen paketin limegraavattua, se oli hyvää. Itsetehty valkosipulisilakka on nam. Itsetehdyt piparit ruissihtijauhoista on nam. Eivät ole silleen liisterimäisiä suussa niinkuin gluteenittomista jauhoista tehdyt.

 Aattoaamuna heräsin neljän jälkeen, kun kuopus tuli nukkumaan. Hirveen vaikee oli saada uudestaan unta, vaikka luin ja pidin piikkimattoa selän alla. Mies kaljoissaan nukkui sohvalla, niin sain kaikessa rauhassa pitää valoja ja kalistella piikkejä.

En olis halunnu enää aattona kauppaan, mutta kun sinne jouduin niin oli jotenkin niin leppoisaa sielläkin. Ei ollu tungosta, ei kiire minnekään, kukaan ei hätyyttänyt. Sen jälkeen lähdin koirien kans lenkille ja oli tuulesta huolimatta tosi ihanaa.

Kaikkea kun paljon suunnittelee, niin joku pakostakin aina unohtuu. Piti laittaa ennen saunaanmenoa ulos tulia saunassakävijöiden iloksi, mutta oli muuta tekemistä niin, että se jäi. Normaalisti meen ekana, nyt vikana, ja muistin vasta sitten. No, ei niitä kukaan kaivannut.

Koirien paketeissa oli jäniksenkorvia. Nyt jännätään meneekö niillä maha sekaisin.

Mulla oli kyllä onnellisin jouluaatto aikoihin! Kiitos ihanan perheeni. Ja ehkä masennuslääkkeenkin jossain määrin. Oikein ihmettelin itteeni, ku laittelin jouluateriaa ja kaikki meni niin hienosti ja sujuvasti (paitsi että unohdin ne tulet, jotain sitten saunatakkisillani laitoin, mutta saunakengillä ei voinu kovin hankeen kävellä lyhtyjä lataamaan) enkä stressannu ollenkaan. Myöhemmin mietin luonteelleni ominaisesti, että onko tämä joku joutsenlaulu, viimeinen onnellinen joulu ja tästä lähtien kaikki on paskaa. Mutta on mulla ollu ennenkin onnellisia jouluja, ja silti tuli tämä :)

Hiukan kaipasin niitä jouluja, kun lapset oli pieniä ja yhdessä laulettiin joululauluja. Nyt mie koitin pienesti laulaa En etsi valtaa, loistoa illalla vessassa tukkaa harjatessani, niin keittiöstä kuului lopetuskomento, sitten olkkarista kysymys mitä pitää lopettaa, ja keittiöstä toteamus "No kun äiti kiljuu vessassa".

Tänäaamuna oli sitten - yllätys yllätys - migreeni. Kyllä voin sanoa että potutti. Onneksi meni lääkkeellä ohi ja taas on parempi mieli.

Verenluovutuksen jälkeen ei kuulemma niin särje päätä, mutta mun verenluovutushan meni pipariksi perjantaina, ja ihan oman mokan takia. Kysyttiin, millon oon aloittanu tän masislääkityksen, ja sanoin vahingossa marraskuun lopussa, vaikka sehän alko jo syyskuun lopussa. Tuloksena oli pakit, kun olin yli tunnin ootellu vuoroani. Tajusin vasta pitkästi pois käveltyäni, että miehän sanoin ihan väärin siellä. Kyllä voin sanoa että potutti!!! Ja hävetti mennä pois ku kaikki näki että sain pakit. Ku oikeesti en ois saanu.

Kysyin syytä, miksi uusien lääkkeiden kohdalla on kuukauden luovutuskielto, niin sain selitykseksi jotain sellaista, että seurataan tehoaako se lääke ja onko siitä apua - mitä hittoa se niille kuuluu, tehoaako mun masislääke? Miten se vaikuttaa mun verenluovutuskykyyn, kun lääke sinällään ei siihen vaikuta? Kuka sen mittaa ja millä tavalla, onko siitä mulle apua vai ei? Kyllä on monta turhaa luovutusestettä niillä siellä. Nyt sentään aletaan hiukan löysätä kantasolurekisterin osalta miesten välisen seksin luovutusestettä, verenluovutus on edelleen homomiehiltä kielletty HI- virukseen vedoten, vaikka sitä on ihan yhtälailla heteroillakin nykyisin. Äijät tuo sitä seksilomiltaan Thaimaasta ja Venäjältä ja lahjoittavat vaimoilleen, mutta ilmeisesti sellanen HIV on sallittu, vain miesten välisessä kontaktissa tarttunut on hyi hyi. Ja huumeruiskusta tarttunut kuuluu siihen sarjaan myös.

Tänään lapset sitten jo lennähtävätkin sydänkäpystensä luo, toinen peräti noin 170 kilometrin päähän. Vanhat varikset jää tänne kahdestaan, ehkä käyvät kahden vielä vanhemman variksen luona syömässä jonain päivänä. Pehmeää laskua pesän tyhjenemiseen.

Joulukukka

Meidän joulun sipuli"kukka" :) 

Luulin että sipulit on loppu, ostin uuden pussin ja oon käyttäny sitä - sen vähän mitä nyt käytän - ja sillävälin laatikon nurkkaan unohtunut sipuli alkoi työntää vartta. Löydettyäni sen lykkäsin lasiin, missä on tilkka vettä pohjalla, kasvakoon siinä vartta sen minkä tahtoo. On se minusta ihan nätti. Ehkei olis tarvinnu vettäkään yhtään.

Joulu vois jo tulla niin pääsis siitäkin.

Tällanen ihana tarina pelastetusta kissasta on omiaan joulunodotustarinaksi!

Tarvii Tuomaan joulun tuomaan

No niin, lapset on joululomalla ja saattaa olla isäntäkin juuri päättyneen työpäivänsä jälkeen. Nuorempi vävykokelas vielä huomenna joutuu meneen. Ekaa kertaa ikinä oli tänään molemmat vävykokelaat samaan aikaan mejän katon alla! Olis pitäny kyllä ottaa kuva, vaan tuskin olisivat suostuneet ryhmäpotrettiin :)

Järkyttävä migreeni ollu. Yöllä alkoi, otin klo 02.42 ekan lääkkeen, joka ei auttanu, mutta sain hiukan nukuttua ja otin seuraavan sitten seitsemän jälkeen. Ei auttanu sekään. Yritin nukkua mutta nuorempi vävykokelas tykitti viestejä puhelimeen, kun hänen sydänkäpysensä eli meidän kuopus oli niinikään migreenissä, eikä jaksanut/pystynyt/halunnut katsoakaan puhelimeen päin ja poika oli huolissaan. Se on kyllä vähän liian riippuvainen. No se tuli sit tänne ku pääsi koulusta ajoissa, ja sitten mun piti siinä kunnossa vielä lähteä viemään kuopusta (joka oli kans huonossa kunnossa, oksensikin, mutta kuulemma migreenilääkesuihke hiukan auttoi) psykologille. En varmaan ollu kovin luotettava kuski kolmio- ja muiden lääkkeiden jälkeen, mutta särky onneksi oli jo siinä vaiheessa lähtenyt. En tiedä lähtikö omia aikojaan vai sen ibuprofeeni-parasetamolikombon myötä. Aika sekasin oon ollu, sanat hukassa ja suu tarjoaa vääriä sanoja, tavarat putoo käsistä ja asiat unohtuu entistäkin tehokkaammin. Aamummalla olin hiukan huolissani ku vasen puoli naamaa tuntui erilaiselta ja silmäluomi ikäänkuin roikkui silmän päällä, mutta ku peilistä katoin ja käskin esikoistaki kattomaan, niin mulla vaan oli se puoli jotenkin turvoksissa. Epäilin jo halvausta. Nukun vasen puoli sänkyyn päin, liekö siksi turvonnut. Kovasti oon tarkkaillu vasemmanpuoleisten raajojen toimintaa varmuuden vuoksi...

Vielä tuntuu liian kirkkaalta tämä kirjoituspohja, alkaa uudelleen sattua päähän. Laitan loppuun kuvan meän uusista pihakuusen valoista:

Kas, se ei ees kääntyny kylelleen, niinku ootin. Vaihtaa hitaasti väriä punaisesta siniseen, siihen saa kyllä nopeemmankin rytmin, mutta mie en tykkää välkkeestä (ja ohiajavat autoilijat luulis että täällä on poliisi) mutta vaihtuva väri oli perheen toive. Saa siihen pysyvävaloisen tilankin, silloin palaa molemmat yhtäaikaa ja valo on violetti.

Hei, se on talvipäivänseisaus muuten! Kohta alkaa päivä piteneen ♥