On kesä.

Puhelin ei oo suostunu siirtään kuvia bluetoothilla koneelle, enkä jaksa värkätä sen johdon kans. Viimeks ku yritin, se ei toiminu silläkään, joten ei sitten kuvia. Olis yks mehevä kuva puuhun nostetusta supikoiran raadostakin, jolla kylkiluut paistaa ja hampaat on irvessä. Oltiin koirien kans lenkillä ja ne alko haisteleen sinnepäin, ja mie tietenki olin utelias, mikä siellä haisee. Omaan nokkaan ei tullu mitään lemua. Sitä en ymmärrä, miksi se oli puuhun nostettu, tiheäoksaiseen kuuseen vieläpä.

Olin kuulkaas reipas ja menin linturetkelle lauantaiaamuna. Heräsin yhdeksältä (oon taas alkanu nukkuun pitkään) ja muistin, että oli se päivä, Tornien taisto ja siihen liittyvät lintujensäikyttelykävelyt. Tuli vähän kiire! Sain yksitoista uutta lajia listalleni, hauskimpina ehkä räystäs- ja haarapääskyt. Eli se on kesä nyt. Uskokaa tai älkää. Ruskosuohaukan myös sain listalle, itsehän en niitä haukkoja oikein tunne, mutta kun oli lintulavallinen asiantuntijoita varmistamassa, niin uskalsin laittaa. Pikkukuovi, räystäspääsky ja pensastasku oli kans semmosia, joita en olis uskaltanu siinä paikassa varmaksi sanoa, vaikka viimemainitun kyllä periaatteessa tunnistankin.

Huvittava asia liittyen tähän retkeen oli se, kun kerroin viestissä miehelle, että tällanen on ja olis varmaan kiva. Sieltä tuli että "riippuu vähän kelistä onko kiva, ja kun ei ole kalustoa lintukuvaukseen". Laitoin kuvan aurinkoisesta sääennusteesta ja tekstin "voin mennä yksinkin". Tuli vastaus että "aika vilpoista mutta jos ei sada niin ehkä tarkenee, mutta en tiedä onko vapaata silloin". Laitoin uudelleen "voin men-nä yk-sin-kin" niin vastaus: "juu varmaan voin lähteä jos en oo töissä". Tuntuuko vähän siltä, ettei mua kuunnella? :D No ei se koko asiaa sit muistanu, oli vapaata mutta nukkui kun lähdin. Oli mukavaa tallustella ja kiikaroida vaihteeksi ilman koiria - vaikka olikin semmonen olo, että turhaa liikuntaa kun ne ei oo mukana - mutta loppureissusta mentiin vähän liian kovaa vauhtia. Joskus vois mennä sinne ihan itekseenkin. Tosin näin keväällä siellä parveilee niitä bongareita.

Kävin tosiaan vielä pitkän kävelyreissun koirienkin kanssa, takastullessa satoi vettä ja räntää, mutta ei paljon haitannu. Käytin kummallakin lenkillä samoja vaelluskenkiä (kun ne kestää vettä) ja oli vähän liian paksut sukat ja vasen kenkä on pikkusen liian pieni, niin särki varvasta ja vaivasenluuta aika kovasti illalla ja yöllä. Mutta muuten olin tyytyväinen lauantaihini.

Tyttö kyllä piti hakee kotiin, se sai aika pahan allergisen reaktion viivästyneesti - olin ostanu sille hodarisämpylöitä Lidlistä, eikä tultu ees aatelleeksi, että pelkissä vaaleissa sämpylöissä vois olla kananmunaa! Mutta niin vaan oli. Yleensä oireet tulee heti syödessä, mutta nyt ne tuli vasta kun se oli jo kaupungissa. Kun haettiin se niin sen kieli oli ihan piparkakkureunainen, turvonnu ja rakkulainen, naama punainen ja nokka tukossa. Ja mustia pieniä pisteitä kielessä!? Ei ennen oo tullu semmosta. Ei löytyny googlettamallakaan. Sit ne vähitellen hävis kun tyttö sai allergialääkkeen. Outoja. Naakat saa loput sämpylöistä.

Linnuille laitoin nyt syötävää, kun tuli kylmää, ja talveen verrattuna syömässä on ollu aika erikoinen valikoima lintuja. Vihervarpusia, järri- ja tavan peippoja, jopa punatulkkuja. Oli aika komee pari, kun puussa melkein vierekkäin oli peippo- ja punatulkkukoiraat, rinta punaisena hehkuen. Kuusitiaisia siinä on pari, ja joku talitiainen on näkynyt. Punarinta myös. Ja tietysti naakat ja harakka.

Riitaa ja Raamatun lakeja

Ihana sade pitkästä aikaa! Oli niin rattoisaa illalla kuunnella ropinaa katolta. Mitä nyt tinnitus jyskytti toisessa korvassa ja vinkui toisessa, ettei välillä tahtonut kuullakaan. Ärsyttävintä se on juuri silloin, kun yrittää kuulla jotain vähän hiljaisempaa ääntä, mutta korvat pitää omaa mekkalaa.

Mulla on varmaan joku peeämässäsyndrooma ku pikkuasiat ärsyttää. Jo edellisessä postauksessa ärsyynnyin kirjoitusvirheistä, ja miehenkin kanssa on tullu pientä sanaharkkaa. Myös asioista, jotka normaalisti annan mennä ohi niihin puuttumatta. Mutta en myönnä, että minussa vain on vikaa; vappuaattona kun lupasin tytölle, että haen sen töistä, en tietenkään laskenut yhtään mitään miehen harteille siinä asiassa, kun se tykkää kaljotella. Tottakai lähdin siitä, että se kaljottelee ja sovittiin tytön kans keskenään se asia. No, mies sitten jostain syystä halusikin itse hakea sen, olin vain mukana. Tyttö ehti jo päästä pois ajoissa, haettiin se grilliltä mistä se oli ottanu mukaan iltapalan.

Siinä matkalla mesetettiin ja tyttö kertoi, että poikakaverinsa oli pyytäny sitä vielä niille, lupasin viedä kunhan nopeesti ensin saunon - sauna oli lämpiämässä. Miehelle iski sitten mielihalu, ja se päätti hakee sieltä grilliltä hampsan. Sanoin, että käy nopeesti kun on se saunakin lämpiämässä, ja lupasin viedä tytön vielä samana iltana. Mies repes ihan täysin, syytti mua siitä, että ei voinut hakea syötävää (vaikka pyysin vain olemaan nopea) ja raivosi siitä, kun hänelle ei oltu kerrottu, että tyttö menee vielä poikakaverilleen (vaikka asia selvisi vasta pari minuuttia aiemmin ja mies itse ei edes liittynyt siihen, koska minä lupasin kuskata), huusi kuin hyeena enkä tajunnu ollenkaan, miksi se silleen raivostui. Tottahan mun luonto tuollaisesta nousee, ihan kaikkea en voi vaan päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oli niin kohtuutonta, mun mielestä.

No, se sitten jalomielisesti lupas viedä tytön vielä sinne vävyläänkin, sillä ehdolla että mie tuun mukaan. En ymmärtänyt ehtoa, mutta en mukissut kun joka tapauksessahan olin siihen reissuun ollu lähtemässä. Koitin jutella matkalla ja heitin kevyeksi tarkoitetun kysymyksen "millon oot viimeks ollu vappuaattona klo 22 selvinpäin" mutta olishan se pitäny arvata, että ottaa nokkiinsa kun puutun sen juomiseen. Alkoi saarnaamaan, kuin vähän oikeasti juo, kuinka työkaverit juo paljon enemmän. Kysyin, oikeuttaako se nyt omaa juomistaan sillä, että jotku juo enemmän, mutta kielsi (tietysti, se kieltää mustankin valkoiseksi, kun on sen omista puheista kyse) ja sitten kysyi, että miksi tästäkin nyt pitää kinata. Vaikka itse aloitti selittelyn omasta ja työkaverien juomisesta.

Nyt mietin, olenko kuitenkin se ikävä ihminen, joka piikittelee kanssaihmisiä huumorin varjolla eikä ite tajua olevansa ilkeä.

Oli eilenkin vielä ihan lämmin ja mukava päivä, aurinkoisempi kuin pitikään olla. Kuopsuttelin pihamaata, tein yhden pajukalan taas, ja pajupallon. Ne syksyllä kerätyt pajut on vielä aika hyviä tuollaiseen ei-niin-tarkkaan työhön. Keräsin rikkinäisiä ulkovaloja roskiin, täytin yhden piharuukun mullalla - huomasin, että viimekesäisiin multasäkkeihin on tunkeuduttu! Kolme säkkiä päällekkäin, päällimmäisestä kurkki lehtohorsman alku saumasta, keskimmäiseen tuli alimman säkin läpi tunkenut yksi juuri, ja siellä oli tällanen juolavehnäkasvusto.

 Kuinka paljon mahtaa heinää olla alimmassa säkissä, johon oli maasta mennyt näin monta juurta...

Se voipi olla aika täynnä... Ei ehkä kannattas säilyttää multasäkkejä maata vasten. Note to self.

Tänään kirjoitin notea to self kopioimalla sitä historiankirjaa, oli pitkästä aikaa mukava kirjoittaa näppiksellä tekstiä kirjasta koneelle. En oo ihan vielä menettänyt taitoani, vaikka toki virheitä tulee välillä.

Toisinaan kirjoitan itseä kiinnostavia juttuja muistiin, kun tiedän, etten kuitenkaan muista niitä muuten. Nyt kirjoitin keskiaikaisesta oikeudenkäytöstä. Monesti nykypäivänä näkee niitä puheenvuoroja, joissa pelotellaan sharia-lain tulolla, mutta meillä on ollu ihan oma "sharia"lakimme aikanaan. Varkaalta katkottiin käsiä ja jalkoja, Mooseksen laki oli voimassa ja sen rikkojat tuomittiin kuolemaan. Ihan puhtaasti Martti Lutherin oppien perusteella. Onpahan meillä kyllä sellaisiakin ihmisiä, jopa eduskunnassa asti, jotka haluais maallisen lain perustuvan Raamattuun... sellasia ihmisiä, jotka itse olis tapettu tai vammautettu JOS meillä olis sellanen niiden haluama oikeusjärjestelmä.

Linnut muuten käy vielä syömässä, ja etenkin nyt kun on sateinen keli...

Yö palaa

Hurrinpurrin, tuli kylmä takaisin. Ei ollu yölläkään peiton alla kuuma, ainakaan paljoo. Yöpaitaisillaan ulkona koiria aamupissittämässä hyökyi vilakka ilma paidan alle, kun tein pieniä venyttelyliikkeitä. Nyt on palannut viimekesäinen tapa tehdä muutama joogaliike aamuin illoin portaiden edessä, aamuisin vähän eri aikoina riippuen heräämisajasta ja koirien ulosmenohaluista, iltaisin suurin piirtein samaan aikaan. Vaikka taisin mie sitä välillä talvellakin tehdä. Yhtenä iltana mietin, että tähän palaan kuoltuani. On sitten seuraavilla asukkailla ihmettelemistä joogaavassa kummituksessa.

Syy moisiin ajatuksiin saattaa löytyä kirjasta, jota luen parhaillaan: Suomalaisen kuoleman historia. Sitä lukiessa tajusin muun muassa, että 1860-luvun kauheasta nälänhädästä on vain 150 vuotta aikaa, ja mun isovanhempien isovanhemmat oli niitä, jotka siitä hengissä selvisivät. Mummoni syntyessä oli vielä elossa monta sen läpikäynyttä, ja vielä äitinikin syntyessä. Ilmankos mummo muistutteli aina joskus siitä, että ruoka voi joskus loppua. Se on jättäny syvät arvet kansan muistiin.

Ja aina on ollut ihan normaalia, että kuolleet näyttäytyy eläville varsinkin jonkin aikaa kuolemansa jälkeen. Ehkä joskus saadaan tietää, miten se on mahdollista ja minkälaiset ilmiöt sen taustalla on. Ennenvanhaan niitä pelättiin enemmän kuin nykyisin - nyt niistä ei edes uskalleta puhua ettei leimauduta.

Tänään on osunut netissä roilatessa silmään liian monta kirjoitusvirhettä. Yhdyssanavirhettä. Miks ne ärsyttää mua niin paljon? Ymmärränhän mie mitä tarkoitetaan Vappu Kahvilalla, tai leipäkuvan oheen laitetulla kuvatekstillä "Yö palaa". Eihän yö voi palaa. Jossain oli väite, että kirjoitusvirheisiin tarttuva ihminen on ikävä ihminen, mutta en mie koe olevani sellainen. Tosin en myöskään mene jokaiselle nillittämään kirjoitusvirheistä - ei ne mua aina ärsytäkään, tahattomat virheet nimittäin, ja jos ihminen kertoo olevansa lukihäiriöinen, se heti häivyttää ärtymystä. Tiedän, että myös puhekielellä kirjoitetun tekstin lukeminen voi olla häiritsevää, ja itsekään en jaksa lukea tekstiä, jonka ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia ihan sen takia, että kyseessä on mulle vieras murrealue. Paitsi Raumlaissi Jaarituksi jaksan lukea :) ja kuitenkin itse käytän jonkin verran puhekieltäkin. Mutta emmie senthän ala murthela kiriottamhan, ei sitä kukhan jaksas.

Naapurin Pera taas näkyy kököttävän pöllin päällä pihalla. Kissa. Kyttää varmaan lintuja, kun tuossa vielä on tuo ruokintahäkki, vaikkei siellä juuri kukaan enää käykään. En viitsi puoliksisyötyjä talipalloja ja -makkaroita poiskaan heittää, ja jos on tulossa niin ankaraa keliä mitä loppuviikolle luvataan, saattaa joku haluta hakeakin sieltä pientä piristystä.

Esikoinen joutuu meneen töihin vappuaattona iltavuoroon... huh. Mietin että hakisinko sen autolla sieltä, ettei sen tarttis känniläisten kanssa änkeytyä samaan junaan. Jännä miten se vappu oli nuorena niin hauskaa ja tärkeää, nyt vaan rasittava hömpötyspäivä arjen keskellä. Ei enää viitsi eikä jaksa simaa vääntää, munkkeja ja tippaleipiä ei syö muut ku mie ja se paistoöljy sitten on ongelmajätettä. Toisaalta ei se hauskuus nuorenakaan mistään simasta ja tippaleivistä lähteny, vaan juhlivan ihmismeren keskellä kavereiden kanssa olemisesta. Varmaan myös alkoholista. Nyt ei oo juhlivia kavereita eikä täällä maalla ole ihmismertakaan, enkä edes alkoholia enää juo. Pentuna tuli muuten oltua vappumarssillakin. Ja koulussa kiusattiin ku minut oli nähty siellä, enkä ymmärtäny miksi.

Kylillä kävellessäni osui silmään tällanen ihmepensas, ja muistui mieleen se mun pensas, jonka kukkimista odotin monena keväänä, eikä se ikinä kukkinut. Sitten se paleltui jonain talvena.

Osavuosikatsahdus

 On menny kolmannes vuodesta, melkeen. Viikoilta 1-17 on ylös laitettuna 29 kirjaa (kolmaskymmenes aloitettu), 231,7 käveltyä kilometriä ja 51 bongattua lintua.

 Tänään kävelyseurana oli fitnessklubilainen ja Adidog :) ne on huvittavan näköisiä, varsinkin tuo pinkki on vitsikäs, kun siinä on housutkin. Se saatiin siskokoiran emännältä, Adidogin pusakan ostin jonku Rekkurescuen tai vastaavan messupaikalta sieltä eläinmessuilta. Maksoi vitosen.

Mustikkakin yrittää kukkelehtia, ja tänäaamuna oli sentään viisi astetta pakkastakin. Ei kannattas antaa lämpimien päivien hämätä!

Pihalla puskee tulppaaneja paikasta, johon en muista niitä istuttaneenikaan. Kai sitten olen. Joskus pidin kirjaa pihajutuistakin, mutta se on jäänyt melko vähälle viime aikoina. Ja mitä se auttaa kirjoittaa ylös asioita, kun niitä ei sitten muista kattoa.

Pyykkäsin kaksi koneellista vaatteita ennen puolipäivää, sitten aioin mennä pihahommiin, mutta lähdinkin lenkille ja nyt väsyttää. Ei aina mee nää suunnitelmat ihan putkeen. Täytyy ryhdistäytyä ja ruveta jollekin.

Kaunista

Kyllä on ihana kevät! Viime yönä kyllä tapahtui jotain, tai illalla, kun nousi kova tuuli joka ihan taloa ravisti. Olin pessyt tytön navettahaalarit ja vieny ulos kuivumaan, mietin onko niitä aamulla enää missään kun niin tuulee. Onneksi laitoin monella pyykkipojalla kiinni, olivat tallella, kuivat ja raikkaan tuoksuiset kun äsken kävin ne hakemassa. Tyttö lähtee tänään hoitelemaan valtavia lihalehmiä ja -sonneja Keski-Suomeen muutamaksi viikoksi. Ja onneksi viimein, kolmannella inssillä sai sen ajokortinkin! Sisko lainaa sille autoa, että se pääsee sinne harjoittelupaikalle ajaan. 

Ja oli tosi reilu katsastusinsinööri, otti tytön ajon työaikansa jälkeen ♥ ja muutenkin oli kiltimmän oloinen kuin ne aiemmat kaksi. Mun mielestä kuopus kyllä ajaa ihan hyvin, ei mua pelota sen kyydissä. Eilenkin kun se ajoi mun autolla koululle (niillä oli joku tapahtumapäivä) niin hienosti, se olinkin minä, joka sai auton sammumaan siellä koulun pihalla :) en huomannu että olin laittanu jo vaihteen päälle, kun aloin penkkiä säätämään ja nostin jalat pois polkimilta. Kässäri tietysti päällä vielä.

Valkovuokot nukkumassa

Eilen kaveri vinkkas tästä joutsenparvesta, mies ja kuopus otti kamerat ja mentiin paikalle. Siellä oli muutama hanhikin seassa. Harvoin oon nähny näin monta joutsenta samassa läjässä, niitä oli varmaan sata. Monet oli makuulla, ja näytti siltä kuin ne olis uineet vihreässä vedessä.

Samalla reissulla kuvattu idyllinen kesämökkimaisema. Tuolla bongasin rantasipin, joka oli viideskymmenes lintulaji mun listalla. 

Kyllästyin tässä taannoin mejän kattolamppuun, se sama miehen mummon kristallikruunu on ollu nyt parikymmentä vuotta tuossa. Siinä on neljälle lampulle paikka, mutta jostain syystä se polttaa heti osan lampuista ja jaksaa pitää vain yhden tai ehkä kahden lampun siinä palamassa. Eli valaisutehokin on suhteellisen surkea. Yhtenä päivänä sitten ruuvasin sen irti katosta, en tiedä mihin sen laitan ja mistä löytyy uusi kattolamppu, mutta lattia- ja seinälampuilla on nyt menty tässä. Jännästi toi tilaa huoneeseen. Avaruutta. Ilmaa. Olis tuolla varastossa kyllä se toinen kristallikruunukin, mutta en tiedä onko se yhtään sen kivempi tai parempi. 

On muuten alkanu olla kuuma nukkuessa. Kesä?

Yllättävää

Kylläpä eilen yllätinkin itteni tekemällä vaikka mitä. Koirat on sängellä, auto teipattu - katsastuksen jälkeen talvella hätäteipattu puskuri repsotti taas - alakerta imuroitu, ikkunat ulkoa pesty (pl. kolme kuistin ikkunaa, jotka on liian korkeella) ja yhtä sun toista muutakin. Laiska töitään laskee.

Ei tarvinnu pukea koirille yöksi vaatteita, ei se sänki niin paljoa häirinnyt, ja nyt onneksi kun on lämpimämpää, niin ne ei niin liki ihoa nukukaan. Mutta olipa taas vaikee saada illalla unta, vaikka olin koko päivän touhunnu. Ikäänkuin kävin kierroksilla vielä silloinkin. Ja onneksi en ollu nukahtanu vielä, kun yhtäkkiä miehen päältä kuului surina - arvasin heti, että kimalainen taas eksyny sänkyyn. Silleen aina välillä keväisin sattuu, mistä lie pujottautuvat sisälle asti. Kielsin miestä huitomasta (se oli jo nukahtanu ja ihan unenpöpperössä) ja hain sen lasi+kortti -systeemin, mikä on vintissä ihan sitä varten, että voi pyydystää kimalaiset nätisti, ja poimin ison karvaisen mönkiäisen talteen. Onneksi niillä on semmonen tapa päristää siipiään ehkä varoitukseksi, muuten olis jääny varmasti miehen alle ja pistäny.

Mistä muistui mieleen se, kun esikoisen sänkyyn eksyi kimalainen joskus vuosia sitten, kun tyttö oli vielä pieni. Mie luulin, että siellä on vaan joku kärpänen, joka pörisee, ja tyttö ite oli unen läpi kuullut sen ja pitänyt syynä nalleaan ja ihmetellyt, miksi se pieree :) Asia selvis sitten, kun kimalainen ahdingossaan pisti tyttöä käsivarteen.

Tässä oltiin aamukävelyllä. Rinne edessä parikymmentä metriä korkea, ainakin. Käsiä paleli alkumatkasta, ja loppumatka typistyikin siihen, kun huomasin käveleväni pururadalla, ja tuli vastaan koirankieltomerkki. Varsin koiravihamielistä seutua kyllä. Koskahan keksivät laittaa hautausmaallekin koirakiellon, toisinaan tulee käveltyä sieltä laitamilta, kun sieltä menee harjulle polku. Vältän sitä kyllä aina sillon, ku nään että hautausmaalla on ihmisiä.

Piti sataa hiukan, mutta sadealue haihtui ennen meille saapumista. Lounaisemmassa näkyy satavan.

Hienoutta

Jotenkin ihan käsittämätön lämpöaalto, ja on vasta huhtikuu! On sentään hieman maltillistettu ennusteita, ei enää hätyytellä hellelukemia viikonloppuna, pakkasta ja vettäkin on merkattu alkuviikolle. Josko palattais normikevääseen.

Eilen oli Koiranpäivä, ja kun oli hieno ilma ja jaksamus, kävin peräti kaksi kertaa lenkillä. Vesipullo piti jo ottaa mukaan, ja tuli tarpeeseen - alastomat karvattomat koiratkin läähätti. Valko- ja sinivuokot sekä leskenlehdet kukkii niin kovasti, linnut laulaa ja välillä kuuluu joutsenen törähdys tai kurjen grruu.

Koiriin liittyy sekin, että tuli postissa uusi akku karvanleikkuukoneeseen. Kuitenkin ihan Moserin laatukone, mutta seitsemän vuoden moitteettoman toiminnan jälkeen alkoi akku osoittaa kuolemisen merkkejä, joten otin selvää saako sen vaihdettua. Youtubesta löytyi vaihtovideo ja Saksasta uusi akku. Sen verran piti itteeni viisaammilta kysyä, että käykö se kun ampeerimäärä oli eri kuin vanhassa. Ja liimata nalletarran pala kylkeen heilumisen estämiseksi. Tänään päässee ajelemaan, kun on kone latautunut kunnolla. Sitten kärsin taas pistelevistä sängistä sängyssä, kun koirat tulee viereen :)

Vois ettiä sitä pitkävartista lastaa, ja miettiä sitten ikkunanpesua, jos se löytyy... tai haravoida... tai ajella koirat...