Mallikuvausta ja ketoosia

Nonni, nyt on ensvuoden kalenteritkin ostettu :) Sekä seinätasku että mun lenkki- ynnämuukirja. Ja kyniäkin siihen oheen. En malta odottaa että vuosi vaihtuu! Mutta tiedän innon lössähtävän melko pian heti sen jälkeen.

Tilasin parikymmentä joulukorttiakin, lehmäaiheista, oikein lehmätaiteilijalta itseltään. Tuleepahan mun näköiset joulutervehdykset. Mies saa omille sukulaisilleen ostaa jotain muuta, jos ei halua lehmiä niille, mutta eipä se tähänkään asti ole välittänyt joulukorteista pätkääkään. 

Käytiin tosiaan illalla kaupungilla, olin assistenttina ja takinpitelijänä kun mies kuvasi tyttöä, jolla oli tietysti äidin mielestä ihan liian vähän päällä. Mutta en sanonu mitään :)

Otin mieki pari kuvaa, kun näytti niin kivalta. Ihmiset tuijotti, mie jo tytölle sanoinkin, että nyt ne luulee että oot joku julkkis ja kohta on paparazzit kannoilla. Nuorten miesten päät varsinkin kääntyili. 

Sitten istuskelin sivummalla ja luulin olevani kuva-alueen ulkopuolella, mutta niin vain päädyin kuvaan...

Mutta lämmitinpä pyöränpakkaria, kun seuraavat kuvat otettiin siinä. Mulla on Maaritin kutoma pääkallohuivi harteilla :) ja isän takki ♥.

Pitsisukka ei edisty. 

Koira haisi tänäaamuna ihan ketoosille, koitin googlata asiaa mutten löytäny ku sokeritautijuttua. Ei tuo koira kuitenkaan juo tavallista enempää. Eikä myöskään ole raakaruokadieetillä. Ja oli syöny aamiaisenkin jo. 

Oon ruvennu unohteleen sellasia aika oleellisia juttuja, kuin seuraavan päivän ruuan ostaminen. Eilenkään en kaupassa ajatustakaan suonut sille, mitä tänään tekisin ruuaksi. Ostettiin vaan ns. hyvää. Usein ostan leipää ja maitoa ja leivänpäällistä ja kahvia ja mitä nyt tartteekin, mutta en ruokaa. Sitten pitää kaivella pakastimesta jotain kalapuikkoja, kun ei oo muuta. Mutta onpahan edes niitä. Ennenkuin unohdan ostaa niitäkin varastoon... Toissapäivänä tytär sentään muistutti ruuasta kaupassa.

Tästäkö se alkaa, vai onko se alkanut jo kauan sitten?

Sukkapitsiä

Kauan on ollut vähän nihkeetä tämä kirjoittaminen. Päiväkirjakin loistaa tyhjyyttään, mutta mitäpä sitä, kun ei mitään tapahdu. Onneksi. Tykkään tasaisesta elämästä, kunhan se tasaisuus ei kulje ihan pohjamudissa.

Tänään on se nuorison halloveeniksi kutsuma ilta (tosin jotkut on jo viime viikonloppuna ottaneet vähän varaslähtöä) ja esikoinen houkutteli isänsä lupautumaan kuvaajaksi, että tytär saa kivoja hw-kuvia itestään. Jossain kylillä. Pimeellä. Onneksi tuulen ennustetaan laantuvan, on pikkusen hytisyttävä viima! Kävin aamukävelyllä koirien kanssa, ja piristi kummasti.

Siellä oli hyvät pahnapaalit jätetty pellolle, ja ne oli alkanu itää. Iso työ eikä ihan ilmainenkaan, ja hukkaan menny.

Kaupungin valoja. Ja lumia. 

Meilläki oli tämmöstä härmää maassa, mutta eilenillalla oli niin lämmin ja vesisateinen ilma, että suurin osa suli pois. Tänään taas vähän pakkasta ja huomenna taas sataa vettä.

Ajattelin ostaa tänä jouluna kortit, enkä värkkää ite. Ei yhtään tunnu siltä, että huvittas, vaikka on jo marraskuu. Vähän olis intoa tehdä ulkona jotain valovirityksiä tms, mutta käsityöt ei iske. Pyysin kaverilta ohjetta kivan näköisiin sukkiin, mutta ei sen ohjeen mukaan kyllä tuu samannäköistä, ehkä se luuli mun tarkottavan toisia sukkia. On muka helppo ohje, mutta mie tuskastun, väännän ja väkerrän hiki hatussa ja koko ajan tulee jotain virheitä ja silmukoita on yhtäkkiä väärä määrä ja kun korjaan ni niitä onki toiseen suuntaan väärä määrä, joku lanka longottaa pitkänä silmukkana ihan oudosti enkä tiedä onko se pudonnu puikolta vai kuuluuko sen olla niin. Vai onko se vaan tuplana tullut langankierto. Langankierto on minusta epäreilu tapa kutoa. Ei semmonen oo mikään silmukka. Huijausta. Olo on kuin olisin taas lapsi ja käsityötunnilla ensimmäistä sukkaani kutomassa.

Eihän mun olis pakko, mutta kun kaveri iloisena antoi ohjeen ja on neuvonu mua niin tuntuu tylsältä luovuttaakin. Harjoituskappaleenahan tuo nyt onkin, väärän kokoiset puikot tai liian tiukka käsiala kun ei siitä sukansuusta jalka mahdu. Kunhan harjoittelen. Dementian ehkäisyksi.

Pilaantunutta lihaa ja ilotulia

Hui kun oli auto jäässä tänä aamuna! Lämmityspistokkeen suojakansikin piti ensin sulattaa, että sai auton piuhan nokkaan. Tuulilasinpyyhkijöiden päälle piti kaataa lasolia, että sai ne irti lasista. Mutta silti tykkään enemmän pikkupakkasesta kuin vesikelistä.

Oon laittanu linnuille yhden ruoka-automaatillisen kauraa ihan eri suunnalle pihaa, saunan kulmalle. Kyllä siitä näky kelvanneen, vaikka kaura on ollu huonostimaistuvaa viime vuosina. Ajattelin, että se automaatti kestää sitten kauan ilman täyttöä, kun on kauempana ruokavarastosta. Ehkä näin syksyllä vielä maistuu, mutta talvella sit menee paremmin tuo rasvaisempi muona. Pistin aamulla yhtä sun toista tarjolle ruokintahäkin ulkopuolelle, ja siinä kävi kaksi närheä, kaksi harakkaa ja naakkoja. Närhi väisti naakkaa ja harakkaa, naakka väisti harakkaa ja harakka ei väistäny ketään.

Eilen oli harakoilla oikein kunnon herkut, kun kanasuikalepaketti oli menny vanhaksi jääkaapissa, ja vein niille. Huis hais oli kaikki poissa. Toivon vaan, että eivät käyneet kätkemässä niitä meidän pihalle, kun koirathan kyllä ne haistaa ja syö. Menee maha kuralle. Mutta eipä tullu ruokahävikkiä siitäkään.

Eilen mies keksi yhtäkkiä illalla, että nyt kun lähikaupungissa alkaa joku tapahtumaviikko (tai mikä lie ajanjakso), että onko avajaisissa jotain erikoista, ja kun oli ilotulia luvassa niin lähdettiin sinne. Ilotulituksen jälkeen ihmiset lähti pois ja kuoro jäi yksin laulamaan. Ei kannata laittaa ilotulia kuin loppuun, koska sitä varten ihmiset sinne tulee, ei kuorolaulua varten. Siellä oli lunta muuten enemmän kuin meillä.

Kansalaisopiston lasku tuli, normaalihinnalla. Nyt uskaltauduin ottamaan yhteyttä sähköpostitse laskussa mainittuun henkilöön (tiedustelut: se ja se) ja sieltä tuli heti automaattinen vastaus että älä multa kysele, kysy tältä tai tältä. No lähetin meilin edelleen sitten tälle ja tälle. Niin heti tänäaamuna ennen ysiä tuli jo soitto, että homma ok, maksa vaan vähemmän! Kiittelin kovasti nopeasta vastauksesta. Mukavaa että hoitui noin. Usein joutuu vääntään paljon enemmän asioiden kanssa.

Mikä on merkillistä, niin herkkulakon loppuessa mun paino yhtäkkiä laskikin. No heitteleehän se paino, mutta luulen, että syön sitten enemmän kaikkee muuta, kun tiedän ettei voi syödä herkkuja. Psykologinen juttu. Mutta naamasta näkee taas, että on sokeria syöty...

Nyt en oikein tiedä, menisinkö nukkumaan vai lenkille.

Tämmöstä.

Vaihdettiin renkaat räntä- ja vesisateen vaihdellessa, ja kun se oli suoritettu, vaihtui sade silkaksi lumeksi. Apike sanoi, että sen takia rupes sataan lunta, ku me vaihdettiin renkaat - muuten ei olis vielä talavi tullu...

Mun mielestä me ollaan aika hyvä tiimi miehen kanssa tuossa renkaanvaihdossa, mie assistenttina (jakelen uudet renkaat pyörimissuunnan mukaan eri puolille autoa valmiiksi, annan lähemmäs kun vanha on irti, vien vanhan kauemmas, rasvaan pultit, siirrän pulttipyssyä ja alustaa tarpeen mukaan ym.) ja mies hoitelee renkaan irti ja uuden kiinni. Käy aika nopsaan se homma apikkeen paineilmapulttipyssyllä.

Sain mie silti selän kipeeksi. Kylmässä kun verryttelemättä hilluu, niin voi käydä.

Perjantainen myrsky ei meillä tuntunut; porraskaiteella roikkunut rätti oli pudonnut, siinä kaikki. Ja sillon illalla oli se ihmeellisen lämmin ilma. Länsituulen tuoma. Nyt onkin menossa pakkasen puolelle, huomenna ei ehkä oliskaan enää kesärenkailla ollu kivaa.

Vaellusunia nähny parina yönä. Johonki oon matkalla, kulkuneuvot, ympäristö ja sää vaihtuu ja ikinä en pääse perille.

Kuopuskin oli vaihteeksi viikonloppuna kotona, oli mukavaa (vaikka mua ehkä hieman ahdisti väenpaljous) ja käytiin sen kunniaksi syömässäkin grillillä. Tänään meni poikakaverille sit.

Tänäaamuna oltiin kaikki normaaliakin ajoissammin hereillä, kellonsiirtoonkin nähden. Mies pisti nyt iltapäivällä saunalle tulet vanhan ajan mukaan, kun on vaan tottunu siihen aikaan laittaan. Eipä tuo meitä muita saunojia haittaa, tykätään kun on aikaa kuivatella tukkaa ennen nukkumaanmenoa.

Ihan ei taida vielä päästä lumihangessa pyörähtään :)

Tunkeilijoita

Säätiedotus on nyt mukavalla tavalla pielessä; aamulla oli ennusteessa enimmäkseen pilvistä, mutta taivas näytti tältä. Nyt se näyttää vielä samalta, mutta ennuste väittää että pilvistä ja 50 prosentin mahdollisuus sateelle.

Ja iloinen ilma tuo reippautta elämäänkin, oon pyykännyt ja imuroinut myös ilmalämpöpumpun ritilät, lenkittänyt koirat ja nyt odotan että paita vähän kuivahtaa ja menen ajamaan loput ruohot leikkurilla.

Eilen ajoin osan, ja jätin leikkurin ulos että jos mies vaikka ajelis loput, kun olin käyny jo kaupassakin eikä ollu saunan lämmitystä niin se olis hyvin joutanu. Mutta mitä höpöjä, sohvalla löhös koko illan puhelin kourassa. Kävin illan pimennyttyä työntämässä ruohonleikkurin sisälle varastoon. Ja laittamassa varaston valosarjan päälle, onhan se hieno pimeessä. Pitää vaan ostaa toinen ajastin, kun se mejän ainoa on muualla käytössä nyt.

Ei taida olla mejän kotikärppä enää hommissa täällä, kun hiiri rapisteli jossain seinän välissä. Laitoin loukkuun uudet syötit, ja toivon että hiiri älyäis mennä muualle eikä jäis loukkuun. Voi olla että Pirkko ja Markku sai viime talvena niin hyvät sapuskat linnunruokapaikan alta, että ovat lisääntyneet runsaasti ja jälkikasvu tunkeilee sisälle...

Viikonloppuna ohjelmassa ainakin yksi renkaanvaihto, mutta nyt ruohonleikkuuseen!

Kaikenlaista rallia ja huijausta

Olipahan tosi levoton yö viime yö. En meinannu aatoksiltani millään saada unta, ja sitten kun sain, heräsin parin tunnin päästä ja sama ajatusralli jatkui välittömästi päässä. Piti oikein keskittyä rauhoittumiseen ja nukahtamiseen.

En muista niistä ajatuksista muuta kuin sen, kun mietin Vihreiden ajatusta siitä, että kaikki ihmiset voivat valita asuinpaikkansa, joten maalaisten on turha inistä palvelujen puutteesta. Mietin, miten kävisi, jos yhtäkkiä kaikki maalaiset todella päättäis muuttaa kaupunkiin ja jättää hommansa maaseudulla. Kuka maksais niiden asumistuet (kun ensin on rakennettu niitä asuntoja) ja työttömyyskorvaukset, kun ei kaupunkilaisillekaan riitä töitä? Onko ajateltu, että sitten niitä kotimaisia porkkanoita ja tomaatteja ei ole kaupoissa, vaan pitää syödä espanjalaisia vihanneksia, joiden kasvatus ei ole mitenkään eettistä. Ja entäs jos ne espanjalaiset viljelijätkin muuttaa kaupunkiin?

No, loppuyö kului sentään rauhallisemmissa merkeissä :) Joogan jälkeen mua usein ramasee, ja otan yleensä päikkärit sen jälkeen. Nyt paistoi aurinko, ja vaikka sohva kutsui kovaan ääneen, joinkin aamulta jääneen kahvintilkan lounaan päälle ja lähdin ulos. Pakko hyödyntää aurinkoinen aika!

Puolitoista tuntia pihahommia - kesäkalusteet pois, valosarja valaisemaan saunapolkua, kukkaruukkuja pois, ruohon ajelua, hyttysverkkolaitteen verkkohässäkkä varastoon ym. Sitten yksi juustonäkkäri ja koirien kans lenkille. Oli tarkoitus vain lyhyt pikkulenkki, kun aamullakin jo pienen kävin, mutta sit aattelin ku niin kaunis ilma on, että jos vaikka vielä tuolta kieppais ja josko menis sieltä niin ja sitten olinkin ihan tattis kun kotiin pääsin.

Vaihdoin - tai tytär vaihtoi - Simply Walkingin pois, kun se alkoi kenkkuilla liian usein, ja laittoi jonkun muun ohjelman tilalle. Nyt on hieman alkuvaikeuksia sen uuden opettelussa, ja näyttää sekin vähän harhapolkuja niinku edellinenkin sovellus. Ehkä se onkin kiinni vain gps-paikannuksen ongelmista, eikä sovelluksesta itsestään.

Meille ei tosiaan tullu omenia juuri yhtään, mutta ne vähät on tosi siistejä ja puhtaita, ei oo madonsyömiä, mätiä tai muumioisia. Tein uuniomenoita kolmesta ompusta, oli ne vähän paleltuneen näköisiä mutta hyvää tuli. Uuniomenia ei lasketa herkuksi, jos niihin ei laita sokeria, kuulemma :)

Paikallinen punttisali mainosti, että "loppuvuosi -50%" ja esikoinen ilolla meni ostaan - mutta se edellyttikin yhtä täysihintaista kuukautta! Mitä huijausta, eihän sillon ole loppuvuosi puoleen hintaan. Paitsi jos se toinen neljän viikon jakso on täysin ilmainen. Mut ei. Puolet loppuvuodesta puoleen hintaan. Oli pahoillaan kun saivat sen kuitenkin puhuttua ympäri ostaan sen neljä viikkoa, jäi rahastuksen maku.

Valokarnevaali

Kävästiin Linnanmäen Valokarnevaaleissa. Ensin olin vähän vastahakoinen lähtemään, mutta sanoin että voin harkita, jos mennään junalla eikä lähdetä sompaileen autolla sinne ruuhkiin. Sitten kun olin sopinu kaverin luona käymisenkin samoihin aikoihin, sai sopia sen moneen kertaan uusiksi kun ensin piti mennä perjantaina valokarnevaaliin ja sitten ilmeni että sataa koko illan, niin se vaihtui lauantaiksi, vaikka se ei ensalkuun muka käyny kun silloin tuuli enemmän. Kuvaajan ehdoilla kun mennään.

No, olihan se ihan hienoa kun oli pimeässä paljon valoja, mutta oli sitten porukkaakin, paikoin ei meinannu päästä etenemään kun oltiin kuin sillit suolassa.

Kuvittelin vielä, että kunhan ne lapsiperheet vaunuineen lähtee illan tullen, tulis väljempää, mutta kävi tietysti ihan päinvastoin. Tytär halusi käydä uudessa Taiga-laitteessa ajelemassa, se jonotti sinne noin tunnin sen muutaman kymmenen sekunnin takia. Mutta tulipahan käytyä. Kaamea laite, en olis menny vaikka olis vähän maksettukin, ja siinä oli vielä kamerat kuvaamassa ajelijoita jotka huusi tukka liehuen... sit olis saanu ostaa kuvan tai videopätkän itelleen.

Vähän oon ollu alamaissa, ja siksi lähin tuonnekin, että olisin vähän piristyny. Se junan alle jättäytynyt ihminenkin oli tuttu, sen lapsi oli meän tytön luokkakaveri yläasteella. Kun tiedän, millainen epätoivo ihmisellä on kun se ittestään haluaa eroon, niin jotenkin myötäelän sitäkin. Mulla on se paha tapa imeä tunteita ympäristöstä. Varsinkin töissä se oli hankala ominaisuus.

Triplassa ei käyty! Hyi. Pasilan asema ei ollu paljoo muuttunu, mutta hauska idea on noilla pikku baareilla tuossa, laittaa tuolit ja pöydät "katolle".

Säästäähän se tilaa, kun sitä ylöspäin kumminkin riittää. Opastukset olis voinu olla paremmat, joka puolella luki vaan laiturit sitä ja tätä, kun me haluttiin Pasilansillalle. Maalaiset kaupungissa taas.

Väsyny oon ja lihakset kipeet, mutta ulos täytyy mennä ku taas loppupäivä sataa. Sitten joutaa taas maata kuuntelemassa sateen ropinaa.