Lämmittää ja jäätää

Ihana aurinko. Kurkkii meillekin likaisten ikkunalasien läpi. Tämä näky ilahdutti minua yhtenä aamuna, että piti oikein kuva ottaa. No, eilenaamulla, koskapa tuossa näkyy sisälle nostetut narsissitkin. Toin ne sisälle viime yöksikin, mutta vain kuistille, kun kukkivat loppuun niin äkkiä sisälämmössä. Viime yönä oli kumminkin yhdeksän astetta pakkasta, ei ne ehkä tykkää sellasestakaan.

Kovaa kylmää tuulta pitäny. Vaihdettiin niitä mun auton tulppia pihalla, en olis osannu yksin ku olivat niin kinkkisessä paikassa, ja kyllä oli niin jumalattoman kylmä! Eikä ollu ku asteen verran pakkasta, mutta tuuli kävi todella luihin ja ytimiin. Ja mie sanoin koko ajan tulppia sulakkeiksi. Nytkin on niin kaunis ilma, mutta tuulta joku seittemän metriä sekunnissa. Ja ruohikkopalovaara ollu kans jo kauan, ei oo päässy roskia polttaan.

Lenkillä bongattua. Keskellä peltoa, kumma kyllä. 

Miehen työkaveri on käyny koronatestissä, tällä viikolla saa tietää meneekö koko paikka karanteeniin. Sikäli kurja homma, siellä kun töitä riittää ihan reippaasti, ettei sit sais niitä tehä. Kun muualla porukkaa lomautetaan kun ei oo töitä. Mietin tässä, että pitäiskö nyt sitten kumminkin käydä hiukan hamstraamassa, jos joutuu pysyyn kotimarkilla kaks viikkoa. Auto tosin on kuopuksella, kun se on kaverilla, jolla on hengenahdistusta ja yskää...

Kaupassa on aika ajoin autiota. Aikoinaan kattoon karanneet ilmapallotkin saa laskeutua kaikessa rauhassa lattialle. Silti mun piti ostaa taas yhdet kengät, kun vanhat lenkkarit meni sellasiksi, että niistä tuli rakot akillesjänteeseen. Se taus meni jotenkin ryttyyn ja teräväksi ja kärjet repsotti rumasti. Mies oli kiltti ja maksoi ne, kun omat rahat on taas vähissä ja autoverokin pitäs maksaa.

Luin Yleltä jutun, että on ruvettu tutkimaan, onko koronasta ankaria oireita saaneiden ja lievillä oireilla selvinneiden DNA:ssa jotain, mikä kertois miksi näin on ja ehkä auttais torjumaan pahinta. Miehän sitä juuri ihmettelin edellisessä postauksessa, miksi jotkut ei juurikaan sairastu ja toiset saa vaikean keuhkokuumeen.

Se ihmetyttää, että jotku uusmaalaiset ei tajua, että raja on suljettu, ja rageaa kun eivät saa toimittaa asioitaan; "miten ne muka kuvittelee että minä tämän hoidan" koska minä ja minun tärkeät asiani - vaikkei "niitä" kiinnosta muu kuin rajan kiinni pitäminen. Ja joku sanoo, että se sulkukin on yhtä tyhjän kans, kun "kaikki" pääsee läpi oli asia mikä hyvänsä. Mikä sit lienee totuus, jossain siinä välimaastossa.

Kuopuskin viestitti, että hengenahdistuksinen kaveri oli lähteny töihin... ja ite oli nukkunu pommiin etätunnilta. Käskin sen tulla kotiin kun pääsee etäkoulusta. Tai käskin ja käskin, mikä mie oon käskemään aikuista ihmistä. Mut haluan autoni.

Lumikelloja

Pihalla kukkii. Scillojakin näytti olevan nupullaan tuossa lämpimimmässä paikassa talon seinustalla. Eilen näin neitoperhosen ja jo edellisenä päivänä ilmeisesti sen tyttöperhosen - oli mustaoranssi mutta lepatti niin vilkkaasti pysähtymättä, etten päässyt yrittämäänkään tunnistusta. Kaikenlaisia muitakin surriaisia ja pörriäisiä on ilmassa.

Parin päivän päähän on ennustettu lumisadetta ja sitten liki kymmenen asteen pakkasia.

Me silti on yritetty nautiskella kevään lämmöstä pihalla, vaikka tuuli tuiversikin välillä kylmästi. Koiratkin jopa löi leikiksi pihalla ihan kesäiseen tapaan.

Yritän lisätä videon, mutta nää tahtoo mulla aina epäonnistua...

Uudenmaan raja meni sitten kiinni. Anoppila on sellasessa kunnanrajojen lokosessa, että vaikka ne asuu samassa kunnassa meidän kanssa, ei tiedä pääseekö sinne jos ei kierrä jotain kärrypolkuja mettien kautta. Miehellä on työnantajan lupalappu mennä töihin. Tosin sillä on ollu maha sekaisin, ja koronan yksi oire kuulemma on ripuli. Pitääkö nyt sitten ripulistenkin välttää liikkumista ihmisten ilmoilla, kun flunssaoireistenkin pitää? Ja jos sattuu oleen oireeton kantaja, niin miten edes tietää pysyä poissa? Siitä, kun porukka ympäriltä kaatuu petiin ja joutuu sairaalaan? Ja mistä se johtuu, että toiset sairastuu kuolemanvakavasti, ja toiset ei? Miten ihmisten vastustuskyky voi niin paljon vaihdella? Ymmärrän että jo valmiiksi jotenkin sairailla voi olla alhaisempi vastustuskyky, mutta kun ihan ns. perusterveilläkin reaktio vaihtelee.

No, ehkä tästä tulee tietoa joskus. Subilla oli eilen joku "dokumentti" koronasta, en kyllä kattonu ku oli nukkumaanmenoaika. Piti ottaa aiemmin migreenilääkettä, ja se veti taas ihan piippuun. Mutta nukuinpahan hyvin yöni, en ees miehen tullessa viinanhajuisena viereen heränny niin paljon, että oisin jääny valvomaan.

Kohta lenkille, ennenkuin alkaa sataa vettä.

Tuima on tuuli

... vaan pimeä ei ole taivo. Tukka meinas lähtee päästä kun kävin kävelyllä. Jaksoin! Ei oo enää tänään niin karmea, kaikennielevä väsy mitä on jokusen päivän ollu. Tosin pienikin ylämäki teki heti tiukkaa, raajat meni voimattomiksi ja hengästyin. Kunto on aika paska, selvästikin.

Blogin piristykseksi miehen joskus ottama kuva.

Nyt vois vaikka jaksaa tehdä jotain, mutta on osaa ryhtyä millekään kun pitää odottaa puhelua. Jätin soittopyynnön Veroon, ku koittavat periä multa perintöveroa perinnöstä, jota en oo ees saanu. Ku isä anto mulle lahjana siihen kattoremonttiin sillon 2017 sen kymppitonnin, ja se oli jo vähennetty mun perintöosuudesta perukirjassa, niin verottaja on lätkässy sen uudelleen siihen perintöosuuden päälle - jossa siis oli jo ennestään kymppitonni "ilmaa". On siis laskenu mun perintöosuuden noin kolminkertaiseksi todelliseen nähden, ja ystävällisesti ilmoittaa, että siitä on jo vähennetty mun maksama lahjavero. No heh. Tosi kilttiä. Oon nyt odotellu tässä pari tuntia sitä takaisinsoittoa. Automaatti sanoi, että "yhtä nopeasti pääset palveluun jos jätät soittopyynnön" mutta jopa olis tullu kalliiksi, jos olis tämänki ajan maksullisessa jonossa viettänyt... mutta jos nyt on perintöverot napsahtanu kaikille samaan aikaan niin onhan siellä ruuhkaa. Enpä haluais olla veroviraston puhelinpalvelutyöntekijä...

Luin tänään blogia, jossa mainittiin vuodelta -92 oleva avaimenperä, joka on edelleen käytössä... mun avainnipussa (jossa on aikojen saatossa ollut moniakin avaimia, mutta elinpiirin pienetessä on nippukin pienentynyt yhden avaimen "nipuksi") on vieläkin sellanen ketju, joka on peruja aivan ensimmäisestä avainkotelostani jostain 80-luvulta. Tässä kuvassa näkyy vastaavanlainen:

Kotelo itse oli punainen, ja pudonnut jo vuosikymmeniä sitten kyydistä. Ketju ja avainrengas sensijaan on kulkeneet koko tämän ajan mukana ja nähneet oven jos toisenkin. Tällä hetkellä varsinaisena avaimenperänä on vanha, suorakulmion muotoinen valkoinen heijastin. Huomasin sen hyväksi vaihtoehdoksi, kun putosi käsistä ja hävisi höttölumeen ketjuinensa. Nyt ainakin lampun kanssa illalla löytää, jos sattuu putoamaan pihalle.

Soittaisivat jo. Alkaa ahistaa.

Kevät tuoksuu

Nyt alko lämpötilat poukkoileen, kymmenkunta astetta yöllä pakkasta ja päivällä monta astetta lämmintä. Kevät keikkuen tulevi.

Tasan tässä kohtaa sen eilen haistoin. Kevään. Vahvasti. 

Meillä pyörii paljon mustarastaita, molempaa sukupuolta, ja eilen aamulla sain katsella niiden tanssia pyörätiellä. Kuin paratiisilintuja. Siinä ne vain hypähteli ilmaan, lepatteli ja kisaili. Yksi saattaa kyllä olla jotenkin sairas, se kökötti eilen kauan yhdessä kohtaa maassa, ja tänäaamuna kun tulin pieneltä auringonnousuajan pissatuslenkiltä koirien kans, se nyhjötti auton eessä maassa parin metrin päässä eikä lähteny piiloon ennenku päästin koirat portista pihalle.

Fasaanikukko käy joka aamu "konsertoimassa" tuossa talon vierellä. Huutoa ja pärinää. Nyt se oli ilman naaraita, tai ne oli jossain piilossa.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, reissussa ei aina jouda tai pysty putsaan puhelimen kameraa ja tuo alempi on hyvin varovasti ikkunan läpi kuvattu ja heijastukset tulee ikkunasta. En halunnu säikäyttää upeaa lintua. Tyhmä mutta komea!

Varauduin tänään lähtemään anopin kauppaostoksia tekeen, mutta ilmeisesti ne kuitenkin tekee ne vielä yhdessä. Appiukko on vielä rippusen alle 70! Oli vaan vähän kiikunkaakun että joudunko antaan autoni miehen käyttöön, kun se huomas eilen, että on rengas vajaa ja kun se meni sitä täyttään, niin löysi jonkun nastan tai ruuvin renkaaseen painuneena. On se lähteny sillä omallaan töihin kuitenkin, ilmeisesti se ei niin nopeesti vajene kun ei oo sitä objektia poistettu.

Meän pihalle on alkanu paistaan aurinko! Eilen istuin siellä ja nautin. Olin vieny koirat sisään (tultiin lenkiltä) ja antanu niille puruluut ajankuluksi, mutta ilmeisesti toinen oli luunsa hylänny ja oottanu vaan mua oven takana koko ajan, ja sitten toinen söi molemmat luut ja sillä on nyt maha löysällä.

Muutenkin olis hienoja ilmoja olla pihatöissä ym., mutta mie oon vaan ihan järkyttävän väsyny taas. Miten voi olla näin uupunu aamusta iltaan, vaikkei mitään joudu tekeen ja vaikka nukun, ulkoilen ja syönkin kunnolla. Eikä ole sitä anemiaakaan.

Tänä aamunakin kyllä heräsin jo ennen kuutta, en tiedä mistä (hiekkakuopalta?) kuuluu sellasia metallisia kumauksia, jotka kyllä herättää tai ainakin estää nukahtamasta uudelleen. No, hyvähän se on että yhteiskunta ei ole täysin lamaantunut. Meillä on kyllä autojen puolesta hiljaisempaa kun normaalisti.

Parveilua

Tyrkkäsin itäneet porkkanat multaan, ja ne on kovasti kasvattaneet naattia. Kuopuksen leikkopapuja laitoin kasvamaan 10 kpl - liotin niitä ensin muutaman tunnin - mutta niistä ei noussut kuin 4, ja niistäkin yksi kypsähti heti alkuun. Aika heikko itävyysprosentti kyllä.

Mies on töissä, kuopus kaverin luona ja esikoinen on vietävä työharjoitteluun autolla, koska juna on peruttu. Eilenkin oli. Mutta mikäpä mulla on kuskaillessa. Ja ulkona sataa lunta, vaikkei pitäny.

Eilen kävin luovuttamassa verta, tilassa oli kyllä yli 10 henkeä mutta meillä oli turvavälit. Ja käsidesillä lotrattiin oikein urakalla. Mullehan suositeltiin sillon edellisellä kerralla että pitäisin puolen vuoden tauon luovutuksissa, kun Hb oli 126 eli alin hyväksyttävä. Puoli vuotta olis täyttyny vasta enskuussa, mutta uskaltauduin kun oon syöny rautaa, ja hemppa olikin 149. Hoitaja sanoi, että joskus nää testitkin näyttää omiaan, jos sattuu oleen kudosnestettä vähän enemmän sormenpäässä. Kahvipöydässä oli leivät tehty valmiiksi ja kääritty elmukelmuun, jopa pullanpalatkin oli kelmussa. Hyvin oli hoidettu homma.

Oli kiire aamupäivä ja luovutuksen jälkeen olin tosi väsyny, jäi lenkki taas tekemättä. Nukuinkin tänään poikkeuksellisen pitkään, olisko verenvähyyden syytä. Ei ainakaan anemiasta voi syyttää väsyä tällä kertaa. Niin ja lähestulkoon tyrmäsin itteni autonovella. Väistin oksia kun avasin oven, ja kulma osui poskipäähän. Ihme, kun ei tullut edes mustelmaa. Mies sanooki minua toheloksi, onneksi ei ollu näkemässä...

20 sekuntia

Voi ei, nyt ne kirjastot sitten meni kiinni. No, onneksi on kirjoja kotona, vois ruveta vaikka lukeen James Herriotin tuotantoa, eipä ole sitä tullu pitkään aikaan luettua. Vuosi(kymmeni)in. Ja onneksi ehdin saada Griffithsin viimeisimmät.

Eilen ihmettelin miks oon niin kipee, käsiä myöten, mutta kun huomasin, että kipu rajoittuu lähinnä vasemmalle puolelle, muistin että miehän sunnuntaina viehkeästi rysähdin vasemmalle kyljelleni, kun polulla oli jäätynyt vesilammikko. Selitin vielä miehelle jotain ja osoittelin puidenlatvoja enkä tullu kattoneeksi jalkoihini ja huups. Vasen lonkka ja käsivarsi ja vähän selän puoleltakin tärähti niin, että kipeytyi.

Ja kun tässä fyysisiä vaivoja taas valitan, lisään luetteloon leukanivelen. Sekin vasemmanpuoleinen. Syksyllä se alkoi reistata, ja nyt se tuntuu olevan jotenkin väärin ja tahtoo pyrkiä lukkiutumaan vähän väliä. Naksuu ja poksuu ja sattuu ja lonksuu. Hammaslääkäri epäili sillon syksyllä, että se rustolevy, mikä siellä on kallon ja leukaluun välissä, olis vähän sijoiltaan. Ei vaarallista.

Verenluovutukseen on tullu kutsuja, se on ilmeisesti poikkeus poikkeuslaissa. Sain sillon syksyllä kehotuksen pitää puoli vuotta väliä seuraavaan luovutukseen, mutta ajattelin perjantaina käydä jos suinkin onnistuu, vaikka puoli vuotta täyttyis vasta ens kuussa. Oon kumminkin syöny rautalisää koko ajan. On tarve edes jotenkin auttaa...

Mies kävi kuvausreissulla eilen, ja menin mukaan. Oli niin upea ilta, ja bongasin monta uutta lintua tälle vuodelle, pari eri hanhilajia, yhen lokkilajin ja töyhtöhyypän.

Tänä aamunakin oli niin hieno ilma, että työnnyin lenkille heti herättyäni. Mustarastas lauloi ihastuttavasti ja keltasirkkukin visersi sen verran pitkästi omaa lauluaan, että saatoin laittaa senkin varmuudella havainnoksi. Sellaisenkin havainnon tein, että ihmisiä liikkui kylänraitilla! Yleensä ei nää ristin sielua. Ilmeisesti koronavirusvaikutuksia.

Eilen kun kävin aamuvarhaisella kaupassa, siellä ei ollu juuri asiakkaita vaan lähinnä hyllyttäviä työntekijöitä. Ei siis tullu mitään "äkkiäulos"-paniikkia, vaan kattelin kaikessa rauhassa ja sitten sorruin ostamaan kengät... muttaku Haltin talvipatikkakengät 70% alessa, vain 25 euroa! Ovh 80 e.

Ihailin näitä jo aiemmin, on niin hieno heijastinsysteemi tuolla mustan päällisen alla piilossa - minusta on hienoa, että on viimeinkin alettu valmistaa ihan katu-uskottavia vaatteita sun muita, jotka heijastaa! Kun se kerran on mahdollista ja auttaa huomaamaan ihmiset pimeessä. Ne täysin heijastavasta kankaasta tehdyt takit ja laukut on upeita. Ihan funktionaalisuutensa takia. Nyt jos unohan heijastimen, voin vaan heilutella jalkaa.

No, kun eilen pari kilometriä koekävelin, niin kyllähän se toinen kenkä aiheutti hieman hiertymää ja vaivasenluun kolotusta, mutta oliski ollu liian hienoa, jos olis ollu täydelliset kenkulit. Ja vasen tietysti tässäkin.

Hih hei, sen tuuli vei

Olipa ihana viikonloppu sään puolesta! Tuuli vähän, mutta ei liian kylmästi. Kiivettiin lauantaina taas vuorelle tallusteleen ja paluumatkalla nähtiin kettu. Eilen käytiin muualla kävelyllä, ja sitten kaveri kysy viestillä, että lähtisinkö kävelylle. No tietysti lupauduin, mutta sanoin että "pienen" kävelyn vielä jaksaa, kun on jo yks reilu neljä kilometriä kävelty. No, se vei meidät yli viiden kilsan lenkille :) Nyt on kyllä jalat aika tohjona, eivät oo tottuneet kymmenen kilsan päivämatkoihin. Mutta sitä ihmettelen, kun kädetkin on kipeet.

Kävin tänään viemässä esikoisen kouluun (sillä on vaihteeksi koulupäivä työharjoittelun lomassa) ja samalla kävin kaupassa toiveissa, että siellä olis jo/vielä jauhelihaa kun aikaisin käy. Olihan siellä. Ja leipääkin oli hyvin, rohkeasti myös otin paistopisteestä pari croissantia kuopukselle aamiaiseksi. Se ei saa mennä kouluun, vaikka tuo sen flunssa on ollu jo kaks viikkoa. Flunssaisena ei saa mennä ja piste.

Jooga on loppunut, Novellikoukkua ei järjestetä, ja anteeksi vain, mutta olen tyytyväinen, kun ei SAA mennä oikein mihinkään. Mie kovin mielelläni nyhjään kotona ja käyn vaan mettässä kävelyllä. Nyt kun molemmat lapset on kotosalla niin tiskiä tulee ja ruokaa menee heti enemmän. Yleistä sekasotkua. Pari kertaa oon joutunu tässä jopa paasaamaan.

Eilen oli vielä lunta vähän, mutta yöllä tuli sade rankka, kaiken lumen vei. Aurinko armas näyttää kurkkivan pilven raosta, voipi tulla kaunis iltapäivä.

Ai niin: soitin anopille ja tarjouduin käymään niiden puolesta asioilla, ku ne kuuluu riskiryhmään. Smalltalkina kyselin, että ootteko hamstrannu vessapaperia, niin se alkoi kyseleen että "onko teiltä loppunu, on meillä sen verran ylimääräistä jos tarviitte" - on jotenkin hassua, että ihmiset, joilla on telkkari paljon auki, ei ollu yhtään kärryillä että viime päivinä on ihmiset tapelleet vessapaperista kaupoissa...

Ja miehen työkaveri meni käymään (luultavasti vaimo käski) vaimon kotiseudulla naapurimaassa, vaikka oli suositeltu kotona pysymistä, ja joutuu nyt oleen omakustanteisesti kaks viikkoa pois töistä. Luulen, että potuttaa rankasti, mutta mitäs läksi kun tiesi tilanteen. Olis ollu eri asia, jos olis käyny ennen torstaita.