Sataa

Sitä niin kovasti odottaa toukokuuta, ja äkkiä onkin heinäkuu. Semmosta odottelua aina, nytkin on odotettu turhaan ukkosta, tai edes sadetta, ja kun ne alkaa niin odotetaan taas poutaa. Tää on sitä sitku- elämää.

Mutta kyllä mie olen ollu iloinenkin. Iloitsen pihasta etenkin.

 Punainen siankärsämö ja oranssikeltanot. Luulin jo menettäneeni nuo keltanot, kun ne oli vähän huonona viime kesänä johtuen pölleistä, jotka pyöri siinä päällä, eikä ne kukkineet. Tänä kesänä sitten edellisenkin edestä.

 Edelleen odotan tuon väitetyn punakukkaisen maksaruohon osoittavan oireita kukkimisesta, toistaiseksi se vain leviää. Tuota menoa se joutuu muuttamaan hiekkapenkkiin (ed. kuvassa) ja haen vaikka tienpientareelta kangasajuruohoa tilalle. Seittimehitähti yllättäen kukki kyllä kauniisti.

Tämä miksattu potunia tai joku oli tosi kitulias alkuun, mutta nyt se kukkii komiasti. Ilo silmälle.

Lauantaina kävin ekaa kertaa uimassa tälle kesälle. Aamulla seitsemältä oli jo muitakin, vähän nolotti räpiä siellä kun muut oli oikeita uimareita. Kävin sitten vielä yhdeksältä illalla uudestaan, sillon oli enemmänkin porukkaa.

Tänään oli ihanaa käydä kunnon kävelyllä ihmisten aikaan aamupäivällä, ei ollu tuskaisan kuuma ja koiratkin jaksoi, vilvoittava tuuli kävi vaikka olikin aurinkoista. Ja paarmoja. Ja mettässä hyttysiä.

Mutta tuo on niin kiva pikku metikkö, että pitää siellä kerran kesässä käydä. Ainakin. Musta tuntui, että mulla oli koko ajan semmonen pieni hymy naamalla. Sit söin aamiaisen kuistin pöydän äärellä, istuskelin pihalla ja nukuin mukavat päikkärit. Olen onnellinen siitä, että voin tehdä niin.

Ja nyt sataa :)

Hämmennys

Nyt on pakko purkaa mieltä näistä unista, vaikka oon koittanu välttää niistä kirjoittamista mahdollisen yleisön mukavuutta ajatellen. Olen varmaan maininnut, että näen erounia, jätetyksitulounia, joissa usein nyxä on enempi vähempi exän hahmossa, vaikka erosin siitä exästä jo vuonna -95. Varmaan vähintään kerta viikkoon näen.

Viime yönä minut taas jätettiin - kauppaan itse asiassa, unessa se oli rautakauppa mutta lähinnä rojukaupalta se vaikutti, laseja ja heijastimia ja sisustustarvikkeita. En ees ite tarvinnu sieltä mitään, oottelin vaan että mies ostaa omansa ja joutessani kattelin jotain. Sit aloin ihmetteleen, miten kauan sillä miehellä kestää, ja se oliki jo lähteny. Oltiin vielä liikkeellä jossain toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässä kotoa. Jätti minut sinne. Vaikka olin just lainannu sille omat valkoiset hienot villalapaseni, kun se oli kastellu omat käsineensä ja oli kylmä.

Aiemmin samassa unessa se oli irvaillut mulle, kun ajoin väärään suuntaan, oltiin jossain ihan oudossa paikassa ja pyysin sitä laittaan navigaattorin, se kieltäyty. Ivallisesti antoi jonkun "koodin" jolla mun olis pitäny ite hakea navi, mutta ajoin autoa enkä osannut edes sitä koodia käyttää. Jalat ei taas tahtonu yltää polkimille ja liikenne oli kauhea. Ja se tosiaan viime yön unissa oli ihan oma itsensä, ei sen muinaisen avomiehen hahmossa.

Kaiken kukkuraksi hyräilin unessa Alan Parsons projectin kappaletta Eye on the sky, ja sehän soi sitten päässä herättyä. Vilkaisin sanoja, ja ne hämmensi mua entisestään. Hieno kappale, tykkään, mutta en oo lyriikoihin kiinnittäny huomiota. Jotenki tuntuu, että alitajunta koittaa kertoa mulle jotain.

Näissä keleissä on se hyvä puoli, että pyykit kuivuu nopeesti. Aamupäivällä ripustaa narulle niin iltapäivällä on jo kuivat. Eilen kun ripustelin, niin tuli niin kuuma, että kiitin onneani kun ei tarvi olla missään kuumissa töissä. Miten jotku rakennus- tai tienrakennusporukat pärjää?

Viimeyönä heräsin taas puoli kolmen aikaan, mutta tällä kertaa sain unen pienen valvomisen jälkeen. Lenkille vasta kahdeksan maissa. Oli jo melko lämmin, valitsin varjoisat reitit. Yhdessä kohtaa piti hidastella, kun mustarastas kulki edellä ötököitä nokkaansa keräillen, enkä halunnu hätyyttää sitä. Ja samalla tiellä meni jonkin matkan päästä orava yli tien, koirat riemastu ja tohotti kauheasti pitkän aikaa oravan ohittamisen jälkeenkin :D Ei ne mitään nähny tai haistanu, mutta kiskoa piti ja säntäillä.

Pohjoisempana ukkostaa. Sunnuntaille ennustetut sateet on siirtyneet lauantaille. Mie pyykkään ja luen, Ruotsin aateliselämän kulutustottumuksia koskeva kirja on loppusuoralla.

Uusin silmin vanhoin korvin

Toisaalla oli puhetta ja jäin miettimään, että onko sekin mielikuvanmuokkausta, kun ensin käytettiin rikkaruohomyrkkyä, sitten rikkakasvien torjunta-ainetta ja nykyisin kasvinsuojeluaineita. Sama asia, mutta nätimpi sana.

Kuopuksen parvekenäkymä

Ulkona on hienon näköinen ilma, mutta siellä ei voi olla. Hiukan oon yrittäny varjossa oleilla, mutta sielläkin tulee liian tukala olo, sitäpaitsi kuopuksen kotiinraahaama hirvenpää haisee kauhealle. Se pitäs haudata ja kaivaa ylös sitten kun ötökät on sen putsanneet, mutta mie en kykene kun haisee ja kuopuksella on koira hoidossa, eikä se pääse hautaamishommiin.

Lupiineja hävitin kyllä yhtenä aamuna. Tienvarret oli hienosti niitetty, ja jätetty ne lupiinit! Pälliä touhua. Liekö joku vanhanajan niittäjä, jolle on iskostunu päähän että lupiinit pitää säästää. Vai aatteliko jättää meän pihatien kaunistukseksi. Mene tiedä.

Tykkään kovin näistä villiruusuista; mikä väri!

Mun iloitsema hormoonien hyvä vaikutus on lässähtänyt samaan aikaan kun lopetin pätkäpaaston. Nivelkipu, huono uni ja paha mieli on taas takaisin. Eilen oli muutenkin huono olo, maha oli kipee ja entisestään kipeytyi aina syömisen tai juomisen jälkeen, tuntui etten jaksa kävelläkään. Illalla oli sellanen olo, että olis lämpöä, ja olihan sitä kun mittasin. Tänään on jo parempi olo.

Vanhan omenapuun alla

 

Nestehukkaahan se ei tosiaankaan ollu, oon joutunu ravaamaan vessassa alvariinsa ja öisinkin käymään. Ja sitten en saa enää unta. Toissayönä oli niin tukalan kuumakin, jäin suosiolla tänne alakertaan vaikken saanu unta täälläkään ennenku aamupuolella. Viime yönä ei ollu niin kuuma, kun jätettiin ikkuna auki ja tuuletin päälle, vaikka ne molemmat aiheuttaakin meteliä. Silti ei tullu uni enää vessareissun jälkeen, tunnin väkisinmakasin ja sit nousin ylös ja lähin koirien kanssa ulos.

Oon parikymmentä vuotta näitä polkuja täällä tallannut, ja vasta tänäaamuna huomasin, että tämmönenkin puu kasvaa. En oo koskaan nähny, että puu haarautuisi ja sitten taas sulautuisi yhteen. En, vaikka oon kävelly tuon ohi satoja kertoja.

Aurinko sieltä nousi, ja alavassa paikassa oli aika vilpoisaa. Lenkin jälkeen istuin kuistilla lukemassa eilistä ilmaisjakelulehteä ja sielläkin oli mukavan viileää. Jahka isäntä lähtee töihin, vois kokeilla vähän jatkaa yöunia. Pohjoisessa ja lännessä saattaa tänään ukkostaa.

Yökyläilyä ja kukkia

Koirilla meni rokotukset vanhaksi kuun ensimmäinen päivä, ja eilen sain aikaseksi käyttää ne uusintarokotuksissa. Samalla se lääkäri aina tekee pintapuolisen tarkastuksen, tsekkaa hampaat ja kuuntelee keuhkot/sydämen. Kiinanharjakoirillahan on rotuongelmana sydämen läppävika vanhemmiten, ja nyt on sitten meidänkin koirilla sivuääni sydämessä. 2/6, eli vielä ei tarvi lääkitystä, mutta puolen vuoden välein seurantaa. Murheellista. Mutta kyllä ne niin terveitä on olleetkin.

Joku päivä tässä käytiin retkellä atsaleapuistossa. Ihana tuoksu ja aivan kertakaikkisen ihana värikirjo erilaisia atsaleoita! Muutama rhododendron oli myös siellä reunalla, mutta kyllä nää on... rupes tekeen mieli hommata omallekin pihalle, mutta mun puutarhataidot kun tietää, niin sehän kuolis kumminkin alta aikayksikön. Hyttysiä ja muurahaisia piisas kyllä kans, olin kaukaa viisaasti laittanu hiukan hyttysmyrkkyä lähtiessä.

Mutta kyllä mua taas puree ja pistää kaikki ötökät niin paljon, ettei huvita ulkona ollakaan. Ihan ennestään tuntemattomia pienenpieniä punertavia pitkulaisia, kipeästi purevia otuksia kiipeää jalkoihin, kun istuu tuolilla jalat ruohikossa. Ja sitten purevat, vaikken oo tehny niille mitään. Sillon ne kyllä tulee listityksi. Mulla on kaulassa ja rinnassa monta punaista puremaa, mikä lie tehnyt.

Poppius-oletettu ruusukin kukkelehtii kiivaasti. Ja tuoksuu hyvälle :) Löysin punaisille siankärsämöillekin paikan, ja näyttää että yksi mun mehiruusukkeista "erämaassa" alkaa kans kukkia punaisehkoin kukin. Mukavaa.

Koirat oli yökylässä kuopuksen luona, ja olivat yllättävän hyvin sinne sopeutuneet. Vähän aikaa istuin siellä niiden kanssa ja lähdin, eikä ne edes itkeneet mun perään. Yökin oli kuulemma mennyt rauhallisesti. Ja niin meni mullakin, ei ollenkaan ollu niin katkonaista uni, kun kukaan ei tassutellut, käynyt juomassa ja ravistellut ja vaihtanut paikkaa ja kuopinut petiä yms. Ja aamuherätys oli nautinnollinen, kun kukaan ei vaatinut nousemaan :) no, ne vaatimukset on paljolti minun kuvittelemia, koirahan on vaan ilonen ku näkee minun heränneen.

Tein juhannusherkuksi mangorahkan, ja se ei oikeen onnistunu. Ensinnäkään kerma ei vatkautunut, vaikka mulla oli vatkauskulho toisessa kulhossa, jossa oli kylmää vettä. Sitten säilykemangot oli ihan mössöä, eikä ne oikein maistukaan millekään. No, onpahan kuitenki jotain makiaa. Ja kermaista. Vein osan kuopukselle.

Ihanaa, kun ei tarvi hössöttää mitään, saa vaan olla. Menen lukemaan kirjaa.

Ihmeellistä elämää

 Nukuin ehkä neljä tuntia, heräsin käymään vessassa enkä sen jälkeen enää saanut unta. Kuumakin oli, ja tyhmät ajatukset alko pyöriin päässä, vaikka koitin suunnata ajatuksia mukavaan päin. Aina ne vain kiertyi johonkin vanhaan paskaan. Kymmenien vuosien takaisiin ikävyyksiin ja omiin mokiin ja muihin sellasiin. Nousin sitten ylös ja keitin kahvit. Söin pullankin. Ei pätkäpaastosta ollu mulle hyötyä, jotkut on kyllä menestyksellisesti sillä kiloja pudottaneet, mulla putoo vaan tukka.

Vähän ennen auringonnousua lähdin koirien kanssa kävelylle, oli upea aamu! Sumua ja niin raikas tuoksu, linnunlaulua ilma täynnä. Ei ne kohta enää laula, ennen juhannusta nämä ihanimmat aamut on. Toinen koira oli kyllä vähän sen näkönen, että "wtf?! Keskellä yötä ulos?"

Eilenkin se oli ollu kuulemma ihan surkeana, kun olin viis tuntia poissa, sanoi mies. Että kyllä se mieluummin kuitenki mun mukaan tulee, kuin jää kotiin, vaikka olisinkin menossa ulos omituisiin aikoihin.

Oli sitten ukkostakin. En paljoo ehtiny siitä nauttimaan, kun käytiin kuopukselle ostamassa tarvittavia juttuja ja kauppaan kuului vain vaimeaa jyminää, ja kun pääsin kotiin niin se jo loppuikin. Sadetta saatiin jonkin verran, onneksi. Lisää on luvassa tänään.

Etsiskelin jotain kivaa yrttiä puutarhamyymälästä kaverille viemisiksi, ja löysin punaisia siankärsämöitä! Niillä oli joku hienompi nimi kylläkin. Nappasin pari mukaan, en voinut ohittaa. Mikähän punaisten kukkien kausi mulla on, kun sitä punakukkaista maksaruohoakin piti saada...

Kipeitä kalloja, valkeita kalloja

Lauantai meni harakoille. Monena päivänä kaihertanut päänsärky - joka oli aiemmin pysynyt kurissa normi särkylääkkeillä - räjähti aamuyöllä kunnon migreeniksi. Lääkkeen ottamisen jälkeen ajelehdin kummallisessa unen ja valveen rajatilassa, kunnes lääke alkoi vaikuttaa ja kipu antoi unelle vallan. Nukuin puoli kymmeneen. Nousin keittämään aamupuuron mulle ja tytölle, söin ja takaisin sänkyyn. Nukuin pari tuntia. Sitten taas ylös, laitoin ruuan, söin, latasin tiskikoneen yms. ja takas sänkyyn. Taas pari tuntia unta.

Ei se sitten ihme ollut, että kymmenen aikaan illalla olin laittamassa raparperipiirakkaa uuniin ja lopuista mitä jäi yli, keittelemässä pienen sopan. Olipa se hyvää, pitkästä aikaa! Mutta ihan hirmuisen kirpeää ja hapanta vaikka sokeria oli hyvin reilusti. Tein piirakan K-ruokasivun ohjeen mukaan, pohjaan tuli 3dl jauhoja ja leseitä, puoli dl sokeria, muna ja desi rasvaa. Kuivaksi jäi kyllä, olisin kaivannut siihen vähän lisää jotain notkistusta. Ja vähän enemmän sokeria. Mutta on mulla kaks purkkia vaniljasoossia :)

Toista raparperiä en ees löytäny sieltä nokkosten ja muiden ruohojen seasta, piti pukea pitkävartiset kumpparit ja tuulitakki päälle, että uskalsi edes lähestyä. Se on meidän aidan ulkopuolella, ei trimmeröidä sieltä. Mistä mieleen, että pitäs taas trimmeröidä... hurjaa vauhtia kasvaa kaikki!

Ja kaksista parin tunnin päikkäreistä huolimatta nukuin yölläkin.

 Supikoira, kauris ja hirvi.

Lepäntyppykärsäkäs uudella mekollani.

Sisko näki lehdessä paikallisen vaateliikkeen mainoksen, ja halusi käydä siellä. Oon aina aatellu, että siellä on vaan tätien ja mummojen vaatteita (niinku vähän oliki) ja hirveällä hinnalla (ihan aiheesta toki, työ ja laatu maksaa) joten en ole koskaan käynyt, vaikka välillä ohi kulkenutkin. No, sisko osti mulle sitten yhen vaatteen ja ite ostin alennusrekistä toisen; mekon, joka oli yksinkertaisesti niin ihana päällä, vaikka en tympeähköistä väreistä niin tykännytkään - siskon mielestä kyseiset värit sopii kyllä mulle... Ja laskokset kohdallaan, suomalaisen naisen mallilla tehty.

Kysyin esikoiselta, mitä se tykkää mun uudesta mekosta, se sano että näyttää itsetehdyltä :D No, jokuhan sen on tehnyt. Mutta kyllähän mie saan jo mummovaatteisiin pukeutua, kun olen tässä iässä.

Kivaa ja ei niin kivaa

Sisko kävi, oli vain pari yötä kun sillä on kasvimaa joka kaipaa kastelijaa. Tai ehkä se ite kaipas kasvimaan ääreen :) Tehtiin kotiseutukierros ja grillattiin.

Grillaajalla oli uskollinen ystävä.

Koira ja hirvenkallo.

Eilen aamulla kun käytiin kävelemässä, laskeuduttiin harjulta sellasta heinäistä tienpohjaa alas, ja oli kuulkaa varmaan senteistä kiinni, etten astunu kyykäärmeen päälle! Koirat meni sen edestä tai yli, kun se oli menossa vasemmalta oikealle meitä karkuun, ja jos en olis kattonu just jalkoihini, olisin aivan taatusti astunut suoraa sen päälle. Jollain ihme loikalla sain vahingon ja melko varman käärmeenpureman vältettyä. Hyi! Oli vähän aikaa sydän kipiänä säikähdyksestä.