Mustat viikot sun muut

 Joskus oli hyvä tarjouksia Black Fridayna ja Weekkinä, mutta mitä nyt oon katellu (ku en varsinaisesti tarvi mitään) niin nehän on ihan petkuhuiputusta, muutama euro. Hirvee hypetys alesta, ja ihmiset ostaa tohkeissaan "ku halvalla saa" ja säästää tyyliin kaks euroa. Vähän kyllä kattelin jotain mitä olis voinu ehkä joululahjaksi ajatella, mut en raaskinu ostaa edes hypersupermustaan fraideihintaan, kun se oli edelleen liian kallista mulle. Paitsi ostin mie kilon kookoslastuja, 6€. Muutenkin on taas kaikki kallistunu, Koskenlaskijan juustoköntsäkin maksaa 3,30 Prismassa. Se oli muuten ainoo sulatejuusto, mitä oli mun lapsuudessa. Ai niin ja sit Viola, joka tuli lasissa, ja niitä laseja oli sitten ihmisillä juomalasikäytössä. Vihreitä tai ruskeita.

 Koin tänään joogassa valaistumisen. Sanoitettuna se kuuluu näin:

Jos ihmisen suurin ongelma on, että pierettääkö joogatunnilla, niin sen ongelmat on aika pieniä. 

 Aina joskus joltain pääsee paukku siellä, mutta ei kukaan haluais olla se joku. Mie en ainakaan. Ja mulla on perinnöllinen kaasuvaiva - uskon sen perinnöllisyyteen, koska äitillä oli ja nyt esikoistytölläkin on. Mut ei nyt enempää siitä, yritän pitää blogissa jotain tasoa :D Ei vaiskaan. Ihan tasotonta menoa.

 Eksäni on kummitellut unissani. Vainonnut suorastaan. Oon eronnu siitä melko tasan 30 vuotta sitten, nähnyt viimeksi ehkä 28 vuotta sitten, ja viikoittain se taitaa mun unissa näkyä. Millon ollaan muuttamassa yhteen ja millon erilleen, välillä se oli ihan asiallinenkin mutta yleensä kännissä ja teillä tietymättömillä. Jokuhan siinä hommassa alitajuntaa hiertää. Oon aina niin onnellinen kun herään ja huomaan, että olenkin tämän miehen kanssa enkä sen. Tuolla se olohuoneessa tietokoneella istuu, syö sämpylää ja röyhtäilee eikä sillä oo aavistustakaan että oon onnellinen siitä. Tai on sillä, se ottaa sen itsestäänselvyytenä.

 Terveysvaivoista semmonen päivitys että polvet on vaihteeksi romuna. Pari päivää sitten kapusin alas rinnettä - jotain nelkyt metriä pudotusta jollain 90 metrin matkalla kartasta kattoen - ja jotenkin sain polven kipeeksi niin että pisti kovasti joka askeleella. Oli 3,5 km kotiin ja käveltävähän se oli. Eilen lähin väkisin kävelylle vaikka oli kipee, hyvä että en kovin kauas lähteny. Tänään jo selvis vähän paremmin ku keskitty siihen että asettelee jalan kunnolla ennenku siirtää painon sille. Ja nyt joogan jälkeen onki sit toinen polvi kipee emmä ymmärrä mikä silleki tuli. Painonlaskuoperaatio on kyllä koko ajan käynnissä, ja etenee hyyyyvin hitaasti mutta varmasti. Toivon ainaki. Jouluna tulee kyllä takapakkia...

 

 

Puluja

 Joka päivä sataa, mutta onneksi se on nyt toistaiseksi lunta.

Heti on maisema kauniimpi.

Heräsin tänä aamuna viiden jälkeen ja nousin ylös kun ei enää uni tullut. Ajattelin, että kun siinä hetken kekkuloin niin alkaa nukuttaa ja voi jatkaa sitten. Mut ei nukutakaan. Join kyllä kaks ja puoli kuppia kahviakin, ehkä sillä on oma vaikutuksensa. Tiiän kyllä että jos söisin, alkais väsyttää, mut en halua syödä vain mennäkseni nukkumaan. Menee hyvä syöminen hukkaan.

Tankkasin lintujen baarin ja heitin vanhan sämpylänkin paloina ikkunasta ulos, jos vaikka harakka käväisee tsekkaamassa onko muonaa hälle. Ei se kyllä eilisiä talipallonmurujakaan oo tuosta roskiksen päältä noukkinu, ehkä sille on ollu sapuskaa muualla. Naakat on onneksi pysyneet poissa, puluja palannut.

Lintuja ei sais ruokkia maahan koska rotat, mutta eihän esim. mustarastas syö mistään ruokintalaitteesta, ja muitakin vain maasta syöviä lintuja käy. 

Käytiin taas eilen mukavalla pitkällä kävelyllä, mutta löytyi jälleen tällanen raiskio paikassa, missä oli ihana vihreäsammaleinen valoisa kuusikko ennen. 

Jaha, nyt se harakka tuli kaverinsa kans. Sapuskat saa kyytiä, kun ne piilotetaan jonnekin mejän pihalle, mistä koira ne kaivaa ylös ja syö, jos ovat aidan tällä puolen. 

Jokipahasessa oli paljon vettä, mikä ei tietenkään ole ihme päiväkausien sateen jälkeen. Metsäojissakin oli paljon tummaa vettä.

Koiranheisin marjat loisti kirkkaan punaisena harmaudessa ja lumisateessa.

Huomenna ei pitäis enää sataa, mutta ei pitäny eilen ja toissapäivänäkään, ja silti satoi. Mies tekee ylitöitä ja on viikonlopunkin töissä, ajavat ukkoparan taas ihan loppuun. Ensvuoden puolella se menee oikein ulkomaille asti "työmatkalle", tutustumaan sikäläisiin yksiköihin. 

Ilahduttaa: Paino oli alempi kuin viikko sitten. Linnut. Oravat. Koira. Lumi. Käsityöt.

Kakkapottua

 Nyt kun meillä on päällä Apotin kehotus kertoa unista, niin kerronpa että viime yön unessa huoneessa oli paljon pikkulintuja - tarkemmin sanoen punarintoja - ja kun avasin ison ikkunaruudun että ne pääsee lentämään ulos, niin sieltä tulikin heti lisää lintuja sisään. Lisäksi huoneessa oli kaksi kissanpentua ja mummoni, ilmeisesti oltiin taas mummolassa. 

Yöllä on käynyt pakkasen puolella, joten osa vedestä on tullut lumentapaisena. Tänään ei pitäisi sataa, mutta sitten sateet tulee taas ja seuraava sateeton päivä on ennustuksessa ensi viikon tiistaina. Sitähän ei sit tiedä, onko sillon todella poutaa vai sataako kuitenkin. Vettä. Tietysti. 

Pimeät illat, ihanaa polttaa kynttilöitä! Voiko olla lohduttomampaa näkyä kuin yksinäinen tuikkulyhty keskellä pihaa? Pitäs olla vähintään joku jätkänkynttilä, että se tois valoa pimeyteen. Laitoin tuon lyhdyn koiran muistohortensian viereen, ja tuota katsellessa itkettää vaan entistä enemmän.

Tokihan metsästä löytyy hienojakin juttuja syksyn märkyydessä, oon yrittäny reipastua kuvaileen niitä. Laitoin niitä tuonne Kuveja ja muuta sälää -osioon, en viitsi rasittaa teitä keskinkertaisten kuvien vyöryllä. Meinasin ensin kirjoittaa että "surkeiden kuvien", mutta kyllä maailmasta löytyy oikeasti surkeitakin kuvia, mulla sentään yleensä on tarkennus edes jollain lailla kohdillaan ja kuvissa mahdollisesti näkyvillä eläimillä tai henkilöillä pää tallella. 

Mistä mieleen: *mainos alkaa* Paskat luontokuvat- kalenteri on myynnissä TÄÄLLÄ. Menee hyväntekeväisyyteen 7 euroa per kalenteri, ja tänä vuonna ne menee Jampan eläinhoitolalle, Jamppa on hyvä jamppa ja hoitaa ahkerasti kaikenlaisia loukkaantuneita, nälkiintyneitä ja muuten huonossa kunnossa olevia luonnoneläimiä, tilatkaa sieltä kalenteri vaikka lahjaksi :) *mainos loppuu*

Mie paan vähistä roposistani aina välillä hyväntekeväisyyteen, ja tuo Jampan eläinhoitola ja Tuulispään eläinkoti on niitä säännöllisimpiä. Sininauha-säätiö on kans yks, ja joskus jotain muitakin. Tuulispäästä tilasin just yhen joululahjan, ja esitin oman joululahjatoiveeni sieltä ostettavaksi. 

Meillä on käyny tavallista erikoisemman näkösiä oravia tänä syksynä syömässä, joten oon uskaltautunu normista poiketen antaa niille nimiä. 

Tämä on Mimmi. Ensin se oli Milli mutta muuttui Mimmiksi. Toinen tyttö on Liisa ja sitten se poika, jota ei nyt oo tässä hetkeen näkyny, on (oli) Terho. Eikö oo Mimmillä söpöt korvat? Käjessä pitää siementä ja syö sitä. 

Mut ihan kamala se Mustin&Mirrin koiranruokajupakka! Siinä on ruuan "kotimaisuus" saanu pienen kolauksen, kun kävi ilmi että onkin käytetty ulkomaista kakkapottua. Sitä solaniiniahan joku eläinlääkäri epäilikin heti alkuun. Kylläpä tuota ruoka-asiaa tuli mietittyä omankin koiran sairastumisen ja kuoleman takia, mutta kun on tuo toinen koira, jolla ei ole oireita niin ruoka on saanu synninpäästön.

Jahti&Vahtia lakattiin tosin syöttämästä, kun sen valmistus siirtyi taas Suomeen ja nyt siinä on akanoita tai jotain hiton tikkuja, jotka sojottaa nappuloista. Johan sellaset raapii pienen koiran mahaa. Tulihan sitä toistakymmentä vuotta syötettyäkin koirille, se oli ennen parempaa.

Sinnillä mennään tämäkin päivä, vaikka päätä särkee ja nivelet kimoilee. Ne näyttää ärtyvän huonolla ilmalla, ja syksyllä. 

Meni talvi

 Hyi masentava marraskuu tuli takaisin. Hyi en tykkää yhtään. Hetken se oli vähemmän masentava.

Tämä kuva kertoo paljon, mutta se on varastettu enkä tiedä kenelle antaisin krediitit. Ja joo, voin kuvitella että Helsinki on vielä ankeampi, siellä on asfalttia ja betonia ja likaa eikä pääse tuollaiseen metsään kotiportilta, missä ite kävin äsken. Tai puolen päivän jälkeen. Ja hämärää oli silloinkin. Helsingissä on kyllä valoja enemmän. Mutta minusta pimeäkin on parempi kuin tällanen tuhruisenmärkä hämärä.

Kuten kirjoituksesta näkee, tänään on kaikki hiton hankalaa. Asiat putoilee käsistä, mettässä kompuroin ja liukastelin, imurointi sujui kaikkea muuta kuin näppärästi mutta muuta en sit paljon ole tehnytkään. Nukuin pitkät päikkärit. Lapsiani siteeraten "minua ei kiinnosta tämä päivä". Siteeraus taitaa alun perin olla Aku Ankasta. 

Tulet laitoin uuniin karkottamaan masennusta ja kosteutta, pitäs kouhia sitä mut en voi nousta kun koira on sylissä. Se on ihan viime aikoina ruvennut olemaan mun sylissä, toisen kuoleman jälkeen se ei halunnu pitkään aikaan olla. Edelleenkään se ei pidä siitä, jos ite nostan sen syliini, tälleen omaehtoisesti se saattaa sohvalla tullakin. 

Mulla on luvun alla nyt kirja "Windsorien vaietut totuudet", Raamattua isompi möhkäle ja täynnä liibalaabaa. Siis tällaisia virkkeitä: 

"Robert Lacey mainitsee, kuinka perheen Buckinghamin palatsia osoitteessa 145 Piccadilly vuosina 1927-37 edeltäneen kodin kokki sanoi Elisabetin nähneen kovasti vaivaa säästääkseen Margaretin tyttöjen luonnetta kasvattavien kotitöiden pahimmilta velvoitteilta ottamalla ne omalle kontolleen."

Tai:

"Huolimatta siitä sietämättömästä julkisesta näytelmästä, joksi hänen elämänsä tietyt osat olivat muuttuneet, hän oli onnistunut muuttamaan Highgrovea ympäröivät 365 hehtaaria kestävän viljelyn varhaiseksi malliksi piittaamatta niistä, jotka virnuilivat hänelle perillisenä, joka tuhlasi aikansa kasveille puhumiseen."

En varmaan pystyis äänikirjana kuunteleen tuota ollenkaan, kun lukiessakin unohtaa kesken virkkeen että mistä nyt oikein olikaan puhe, pitää palata taaksepäin ja lukea uudelleen. No, pakkohan ei ole lukea ollenkaan, mutta luen nyt kumminkin.

Vaihdoin aamujoogan iltajoogaksi. En tajua, miksen jo aiemmin älynny sitä! Kauhea stressi kulkemisesta, kun ei oo autoa, mutta illallahan miehen auto on. Ehkä aattelin että iltajooga on a)täynnä b)kalliimpi c)työssäkäyville tarkoitettu. Mut eihän se oo. Mut sit heti oli vetäjä kipeenä niin eka iltakerta on vasta tällä viikolla. 

Oon paketoinu jo monta joulupakettia. 

Tiitatitaataa hän oli ässä

 Tuli talvi. Enää ei voi hiiviskellä metsissä äänettömästi, kun narahtaa heti, kirjaimellisesti. Mutta polut näkyy, tänään taivalsin erästä sellaista vähänkäytettyä kunnes se hävisi varvikkoon lopullisesti. Varmaan joku marjastajien käyttämä polku, jonka päässä hajaannutaan marjojen kimppuun kuka minnekin. Sellasen möhläyksen vaan tein, että laitoin loskarit jalkaan, ja niillä kulku on kuin ämpärit jaloissa laahustais. Hyvin olis pärjännyt talvikengillä. On vaikea sopeutua tällaseen kelin muutokseen... sama homma keväälläkin, mutta päinvastoin. 

Edit: tältä se tuntui:

 Tänään on kansainvälinen hyvän kuoleman päivä kuulemma. Ja uusi kansalaisaloite eutanasian puolesta on tänään laitettu vireille, mie kävin jo allekirjottamassa: https://www.kansalaisaloite.fi

 Mulla ei ole enää sitä koiraa, joka aamuisin ilahtui heräämisestäni, ja tuli häntäänsä heiluttaen hyvät huomenet toivottamaan ja nostamaan minut jalkeille. Olenkin herättyäni pitkiä aikoja vain makaillut ja miettinyt elämän turhuutta ja nimenomaan itseni turhuutta, kun ei ole mitään miksi nousta. No, toinen koira on syötettävä ja käytettävä ulkona, mutta sen lisäksi ei ole muuta kuin odottaa miehen töistätuloa ja toimittaa muonaa sen eteen. Olen turha. Ei minua kukaan kaipaa ja hyvä tietysti niin, eipähän ole stressiä sellaisestakaan. Vähän oon koittanu viritellä intoa käsitöihin mutta ranteet tuli kipeeksi ja rakko sormeen. Vähän koittanu myös miettiä tekiskö pitkästä aikaa ite joulukortteja, mutta kun katsoin ideoita netistä niin ne samat vanhat ideat siellä vaan on edelleenkin. Hienot on semmosia mitä en osaa tehdä ja ne mitä osaan tehdä, on päiväkotilasten tasoa...

Mutta koska itsestä on aina kiva puhua, oli turha tai ei, niin voisin keksiä jotain vastauksia tähän haastejuttuun, mikä mun pikkuruisessa blogikuplassa liikkuu:

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit?

Voisin olla potilas jossain ambulanssisarjassa, tai turisti Australian rajalla.

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Niitä on ihan liikaa, mutta ehkä se, missä Duran Duranin Simon LeBon ja Nick Rhodes tuli meille jonkulaiseen fanitapaamiseen ja halus teetä mutta mulla ei ollu niille kelpaavaa teelajia, piti lähtee kauppaan.

3. Kuka tuntee sinut parhaiten?

Joko sisko tai mies. Luulen että sisko, ei miestä kiinnosta tutustua minuun sen tarkemmin, mutta siskon kans on puhuttu ihan melkeen kaikesta.

4. Mikä on vahvin aistisi?

Tää on hankala, ei ainakaan tasapainoaisti! Haju, ehkä? Ainakin mulla on paljon hajumuistoja, koiranputki tuo mieleen lapsuuden uintiretket Lossinrantaan, valkoapila mummolan, ja kuka nyt ei tunnistaisi syksyn tuoksua, tai kohta tulevan sateen tuoksua. Pakkasen. 

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto.

Kivat muistot tuntuu liittyvän kaikki koiriin. En keksi nyt mitään minkä haluaisin tähän kirjoittaa.

 

6. Pelkäätkö vanhenemista?

Pelkään sitä, että kroppa pettää liittyen vanhenemiseen. Kuolemista en pelkää, kipua pelkään.

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?

Ei. HALUAISIN toki sen ison lottovoiton ja mökin meren rannasta, mutta ei se millään listalla ole.

8. Paras neuvo, minkä olet saanut elämäsi aikana?

This too shall pass.

9. Eniten käyttämäsi emoji?

Lienee tavallinen hymynaama, vaikka jotku väittää sitä passiivisaggressiiviseksi.

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, niin millainen se olisi?

Varokaa suusta tulevia sammakoita.

12.Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?

Kuristaneen jotain tyhmää ihmistä.

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Oon aika huono oppimaan, mutta parasta elämää on muutokseton elämä, niin ei muutu ainakaan huonompaan suuntaan.

14. Kahvi vai tee?

Kahvi. Jos tekee mieli lämmintä juotavaa illemmalla, se on kaakaota.

15. Lempiaineesi ja inhokkisi koulussa?

Biologia ja kuvis oli lempiksiä, matemaattiset aineet inhiksiä.

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Talo ja perhe. 

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Perussuomalaiset elämänarvot.

18. Uskotko Jumalaan?

En mihinkään niistä tuhansista jumalista. Uskon kyllä siihen, että maailmassa on muitakin voimia kuin nämä jotka tiede on todistanut olemassaoleviksi. 

19.Mikä tekee sinut iloiseksi?

Hyvä sää ja hyvä ruoka.

20. Miten pääset eroon hikasta?

Eipä oo tarvinnu vuosiin edes yrittää, mutta luultavasti henkeä pidättämällä. 

Jotta muistaisin

 No en muista kumminkaan.

Mutta nyt hetken aikaa muistan, että kausivalot kannattaa selvittää keväällä/kesällä lämpimässä ilmanalassa, vaikka ne kuinka sillon tympis. Se on kumminkin kivempaa tehdä sillon (paitsi jos on sääskiä paljon) kuin selvitellä niitä lokakuun viimeisenä päivänä yhden asteen lämpötilassa kun sataa vesiräntää. Eikä kannata lyödä kahta kahdeksanmetristä valosarjaa samaan myttyyn. Ugh.

Tämä päivä alkoi taas huonosti koska ikävä ja halipula ja sen sellasta. Halikaveri joutui lähteen vastentahtoisesti töihin kun ei sitä lottovoittoakaan viikonloppuna tullut. Ainakin toivon, että sen ärtyisyys johtuu työstressistä eikä siitä, että se on kyllästyny minuun. Eipä sillä, olen mieki kyllästyny minuun. Lievästi sanottuna.

Olen miettinyt, mikä ihme siinä on, että pienlentokoneen ääni varsinkin näinä aikoina (kun aurinko paistaa matalalta) saa minut putoamaan jonnekin lapsuudenaikaiseen kuiluun. Mitä kummaa on voinu tapahtua, että se ääni on liittynyt niin vahvasti pahaan oloon? Tulee sellanen tosi yksinäinen ja hylätty fiilis. Saattaa tosin olla, että se on ollu mun lapsuuden pääasiallinen tunnetila tietyssä vaiheessa. 

Ja onhan se kliseinen totuus että parisuhteessakin voi olla yksinäinen, mutta mulla se yhdistyy hassusti siihen, etten jaksais kuitenkaan aina toisen juttuja. Mies on ehkä hieman aspergeri ja kun sillä on mielen päällä jotain, se puhuu vain siitä eikä sitä kiinnosta se mitä muut sanoo. Se innostu tekeen tuota sokkelin salaojituksentapaista tuossa aiemmin, ja meni päiviä että se puhui vain ja ainoastaan siitä. Tietysti jotain lyhyitä keskusteluja oli muista kotiasioistakin, ja hyvää yötä ja huomenta, mutta se mistä sillä eniten puhuttavaa oli, oli se homma. Yritän olla kiinnostunut, mutta aina ei jaksa. Eikä loputtomiin. Kun yleensä kaikkea mun sanomista vielä vähätellään tai sivuutetaan kokonaan. 

Siitä vähättelystä olen maininnut useastikin, mutta arvatkaa mitä; sitäkin vähätellään. Ei kuulemma sellaista tapahdu. Ei se kuulemma ole vähättelyä mitä hän tekee. On vaikea keskustella asiasta, jonka olemassaolon toinen kieltää, eikä tämä ole edes ainoa asia missä se tapahtuu. Siinä äkkiä alkaa itsekin itseään vähätellä, etenkin jos tekee sitä ihan ilman muutakin. 

Onnea ja epäonnea

 Meillekin on siis saatu ensimmäiset lumenhituset, ja pikkupakkaset. Sadevesitynnyrit joutui jo tyhjentämään. Jasmike ei ehtinyt keltaiseksikaan, usein se syksyllä on sellanen viimeinen valon antaja sisätiloihin, kun se hehkuu keltaisena, mutta nyt sitten ei. 

Viilsin sormeni ikävästi tonnikalapurkkiin, kun pyyhin enimpiä öljyjä siitä että saa laitettua metallinkeräykseen. Verta tuli tulvimalla ettei meinannu ehtiä paperia hakea, ensimmäiset pisarat piti imeyttää siihen öljyiseen paperiin. Desinfiointisuihke roiskutti verta ympäri vessan lavuaaria niin että näytti pahemmalta kuin olikaan, mies tuli just töistä ja järkytty moista verilöylyä. Kyllähän sen olis voinu käydä liimauttamassa tk:ssa, mutta siinä oli kaikenlaista muutakin ajoa miehellä ja auto oli sillä. Enkä halunnu olla vaivaksi, ja kyllä se tunnin sisään jo aika hyvin tyrehtyi. Kun nyt ei tulehtuis.

Kävin kirppiksellä ostamassa Mummun Tytölle pehmoleluja kun se tykkää niistä, ja samalla räikeänpunalilaa lankaa ja vitosen pussillisen rintakoruja, neljä korua pussissa. En ees käytä sellasia mutta harakka kun olen luonnoltani, niin ihastuin pariin koruun. No, toinen niistä osoittautuikin Erik Granitin hopeiseksi meripihkakoruksi, jolla on jo arvoakin moninkertaisesti sen vitosen verran. Löytö!

Samanlaista netistä ei löytynyt, mutta riipus samaa sarjaa oli ja sillä oli hintana 25 euroa. Vintagea :)

("Erik Granit (1930-1988) perusti liikkeen Helsinkiin vuonna 1954. E. Granit & Co on valmistanut satoja eri korumalleja. Pääosa koruista oli Granitin suunnittelemia, mutta yritys käytti myös muita suunnittelijoita. Liike lopetettiin Granitin kuoltua 1988." -Caratia- )

Kuulin yheltä kylän mieheltä, että täällä on liikkunu taas susia ja olivat kaataneet peurankin jonkun matkan päässä. Tosin se on semmonen papparainen ettei aina tiiä sen jutuista tapahtuiko ne äskettäin vai kaks vuotta sitten... mutta tarkasti oon vahtinu koiraa iltapissalla, näköetäisyydellä kuljen perässä.