Kasettirumba rusettikamba

 Tuli koiran paita valmiiksi. On se vieläki vähän iso, mutta eipähän ole tiukka ja on tilaa kasvattaa turkkiakin alle. Nyt se on aika lyhyessä karvassa - paitsi päästä.

Ei ehtiny pakkasille, nyt sattaa vettä. Plah. Mies jo teki ojia pihalle ku vedet jää seisomaan jään päälle. 

Hävitin yhen pussillisen vanhoja c-kasetteja, säästin vaan tärkeimmät. Ensin kysyin mieheltä saako sen kasetteja hävittää ja se lupas, sit se tuli kumminki siihen että älä nyt sitä ja tuota ja eikö ne nyt olis voinu olla siellä. Mie vaan halusin päästä roinasta eroon. 

Löysin samalla vanhoja rillejäkin, 80-luvun puolivälistä ainakin. Voi jestas. Mutta se oli sitä aikaa.

Mies sai ennakkoilmoituksen että jossain kohtaa tulee lomautuksia, ja minua alko ahistaan jos ei saadakaan laskuja sitten maksettua. Ja ehkä siinä oli (teko)syy miehellekin lopettaa kaljattomuuskautensa, ja seki ahisti minua. 

Tänään jatku ahistus, mutta sain tuon Mummun Tytön emotional support dogiksi. Tyär meni kaverilleen, jolla on pieniä lapsia niin ei halunnu viiä vöyhäkettä sinne.

Jahka sade taukoaa, meen ulos.

Räyhät

 No olihan se iso. Piti purkaa ja tehä uusiksi, ja uuteen tuli sit jalanreiät liian kauas toisistaan, mutta enää en pura. Lankaa jäi lahkeisiinkin, jos neidit sellaiset haluaa. Vielä ei oo päässy kokeileen.

Lunta tulee. Eilen kolasin koko pihan ja tänäänkin kävin niitä ensimmäisiä hiutaleita tönimässä pois. Jos ilmastonmuutos etenee - ja miksi ei etenisi - niin meiltä ei tuu lumi loppumaan. Ellei se sit tuu vetenä. 

Aamummalla oli vielä vaan sumua, oli äkkiä lämpö noussu. Koirakin suostui kävelemään lenkin, kun oli ihan hyvä ilma eikä satanu jäätikkuja vaakasuoraan, niinku eilen.

Matkalla on tollanen "ulkopeili" jonka edessä oon monesti nähny variksen koputtelemassa, ja nyt niitä oli kaksi. Hirvee mekastus ja räyhääminen omalle peilikuvalle! Toinen oikein syöksy ilmasta heijastuksensa kimppuun. Kauempaa kuunnellessani luulin, että vähintään joku raato on jossain, mistä ne tappelee. Mut ei; peili. Vois kuvitella variksen olevan niin viisas lintu, ettei menis tuohon halpaan, ainakaan toistuvasti ja pitkiä aikoja. 

Tein lasagnea ja siitä tuli älyttömän hyvää! Sit taistelin itteni kanssa etten leipois jotain hyvää ku sit syön sen kaiken ja lihon mutta kun kerran on uuni kuumana ni on tunne että pitää jotain muutakin siellä paistaa joten teimme kompromissin ja puolikkaan annoksen marjamuffineja, kuusi kappaletta. Kaks jo söin...

Lenkiltä palaaja jäänökäre parrassaan

Aamulla varhain kun sää oli parhain

 Aikanen aamu ja revontulihälytyskin napsahti just. Ei kyllä näy tuleja, ja naapurin talo on semmonen hiton majakka ja valosaaste, ettei varmaan näkyis vaikka oliski. Emmäkyl tajuu miks pitää olla niin kirkkaat valot yökaudet, pelekääkö ne pimmeetä. Kevon revontulikamerassa näkyy kyllä.

Heräsin kolmelta murehtiin sitä, että eilen koko päivän kutomani koiran villapaita on Mummun Tytölle varmaan liian iso, ja pitää purkaa tyyliin kymmenen tunnin työ. Kaheksan ainaki. Sormiki kulu puhki ja piti paketoida, on vähän hankala kirjottaakin sen takia. On pakko käydä tänään sovittamassa tekelettä ja kattoa, minkä kokoseksi se pitää tehä sitten ku sen on purkanu. 

Pakkasia taas ollu, ja joku päivä tässä taisin saada niskaan kylmää ku yön aikana oli joku lihas krampannu tai jotain, oli kipee eikä pää kääntyny vasemmalle. Ei kumpikaan niistä isoista lihaksista niskassa/kaulassa vaan joku pieni jossain syvemmällä. Nyt on ollu kaulaliina tiukasti ulkoillessa. Ei liian tiukasti.

Miehen töissä on inventointi, se on ollu eilen töissä ja menee tänäänkin. Tuolla se aamiaismysliä mättää menemään. Rankka työrupeama kyllä, 12 päivää putkeen. Köyhyys teettää... ilman velkoja ei ois ees köyhä. On se itekki alkanu sen jo tiedostamaan, että velat pitää maksaa takaisin ja niiden makselemiseen hupenee iso osa tilistä. 

Kahvikupposen jälkeen voiski jo ottaa koiran kainaloon ja mennä takas sänkyyn.

Vuoden eka ja ties vaikka vikakin

 Meni aamurutiinit sekasin ja samalla koko muori. Ei sitä hoksaakaan miten paljon asioita pitää tehdä kun ne tekee automaatiolla - omat lääkkeet, koiran lääkkeet ja lällyttely, hampaiden ja naaman pesu jne jne. Tänä aamuna koira haluski ulos heti lääkkeen jälkeen ja sitten kävelinkin edestakaisin ja mietin mitä mun piti tehdä. Niin vähästä häiriintyy. 

Häiriintymisestä puheenollen, oon miettiny minkä diagnoosin keksisin itelleni ku mieliala vaihtelee niin äkkiä, saattaa olla pari kolmekin päivää ihan hyvä mieli ja ykskaks herään aamuun itkuisena ja ahdistuneena. Saattaa se mieli pudota kesken päivänkin jonkin asian triggeröimänä, vaikkapa kun näen koiravainaan kuvan facebookin muistoissa. 

Mie raahasin varastosta jo sukset esiin, liisteröin ne karkean lumen vesikelille mutten ehtinykään suksille ennenku tuli taas tuoretta lunta. Eipä mulla kovin erikoisia ja kummosia voiteita kyllä olekaan, mutta vaikka olis ni en jaksais ruveta raappaamaan ja uudelleenvoiteleen. Ja kun kävin kattoon tuota lähintä ladunsilmukkaa niin havaitsin, että sinne ei oikein millään pääse tuosta mistä oon sinne ennen menny, niin korkeat, epätasaiset ja jyrkät lumivallit on taikka jos ne on helpommat niin edessä on semmonen risukko ettei siitä mennä. Saa tallustaa tienviertä jonkin matkaa ennenkuin pääsee ladulle.

Pääsinpä sitten kumminkin

Sauvasta oli sompa hapertunu niin, että kävin ostamassa kympillä uudet Exelit käytettyjen urheilutarvikkeiden myymälästä. Olivat siellä 45 senttiä halvemmat kuin kirpputorilla paljon vanhemmat Exelit. Löysin myös lehmäaiheisen pannunalusen :)

Popcornit on jo kasvamassa.

Linnulle pesä

 Neljän viikon päästä on viiminen päivä helmikuuta! Kohta on kevät. Sais kyllä olla jo mun puolesta nyt.

Oli pikkupakkanen tossa yhtenä päivänä, ja polku kantoi kivasti kun siinä oli joku menny liukulumikengillä. Toki mukavaa kun polku on tolleen tampattu, mutta jos mulla olis liukulumikengät niin varmasti liukukävelisin niillä muuallakin kuin poluilla. Tai ehkä en, ei mulla oo aavistustakaan miten sellaset käyttäytyy. Luultavasti luiskahtelisin nurin joka välissä. 

Ladutkin on vedetty, mutta ainoana päivänä millon olis ollu hiihtokeliä, vei koira minut niin pitkälle lenkille, etten enää jaksanu hiihtämään. Enkä oikein ehtinytkään, oli vaihteeksi päivä jolloin oli muutakin toimintaa. Tämmöstä se on autottoman eläkeläisen elämä maalla, kuukauden kohokohta lienee ylihuomenna, kun mennään isolle kirkolle viemään tytär näöntarkastukseen ja ostetaan sille uudet lasit. Taloudessa on kyllä auto, mutta mies ei mielellään anna sitä mun käyttöön vaan tulee ite aina kuskiksi, ja sitten pitää aina toimittaa vaan välttämättömimmät asiat äkkiä, kun se on väsyny. 

Mulla on ajatus kehitteillä mustarastaan pesäaihioksi, ja siihen tarttis ostaa tavaraa - kulmarautoja ainakin - ellei sitten löytyis joku näppärä valmis hylly jostain kirppikseltä. Jos vaan pääsis katteleen rauhassa. Laittaisin sellasen sopivasti risuilla tai kuusenhavuilla somistettuna ihan räystään alle sateensuojaan, paikkaan josta naakat sun muut ei heti bongais sitä. Varaston tai saunan seinään, ei sentään asuintalon. Kyllä siihen joku pesänsä ehkä tekis, onhan meillä ollu (luultavasti harmaasiepon) pesä pyörän etukorissa ja varaston ovipielen rompekorissakin. Ja liiterissä oli punakylkirastaan pesä, mutta se tais tulla rosvotuksi. 

Enneuneni (tai sitten vaan uni, löytyy täältä kommenteista) Stubbista näyttää toteutuvan, ainakin tänhetkisten tietojen valossa. Mieskin meni ennakkoäänestään kun kuuli että sieltä sai ilmaisen ämpärin :D edellisellä kerralla ei viitsinyt. 

Mutta miksi ihmisellä on näin usein jalat kipeet? Yölläkin oli, polvista alaspäin, nilkkaan ja jalkapöytään asti. Jo aamulla herätessä on välillä sen tuntuset, niinku niillä olis kävelly kilometrikaupalla tai seisonu monta tuntia. Mitä jos seison öisin unissani? 

Vettä ja pakkasta

 No nyt on käyty siskon luona maailmaa parantamassa. Sain luvan lähtee, ja varasin heti junalipun - tosin mies alko väittään ettei varsinaisesti antanu lupaa, mutta se "kyllä kai" luki mustaa valkoisella mesessä. Lähtökin meinas tyssähtää heti alkuunsa, kun lähijuna, jolla mennessä oli vaihtoaikaa 6 minuuttia, oli myöhässä 10 minuuttia... soitin VR:n asiakaspalveluun ja ne soitti junankuljettajalle että oottaa mua. Tosin en ollu ainoa siihen junaan haluava, meitä rynnisti aikamoinen porukka sinne nelosraiteelle. Pakko antaa pisteet VR:lle tästä. 

Eihän mies tietenkään voinu täällä elää ilman minua, se otti perjantain vapaaksi ja porhalsi jo torstai-iltana perässä autolla. Sano olleen ihan kummallista tulla kotiin ja käydä saunassakin, ku ei ollu ketään muuta. Epäilen kyllä, että se kaipas koiraa enemmän ku minua. Saatiin me siskon kanssa vuorokausi olla keskenään ja muistella vanhoja. 

Kuusaankoskella kävästiin kuvausreissulla siinä samalla, ja mie sain listalleni koskikaran. Viime talvena se jäikin näkemättä. Näin sivusilmällä vilauksen myös jostain tummasta isosta hahmosta sujahtamassa virtaan, saukko tai iso minkki.

Kotimatkalla piti käydä kuvaamassa Jyväskylän Vesilinna:

Kotiin palattua vietin 2 ja puoli tuntia ikkunassa katselemassa lintuja (no, roilasin samalla netissä toisella silmällä) ja valitsin tunnin vilkasliikkeisintä aikaa ilmoittaakseni sinä aikana näkyneet linnut Birdlifen Pihabongaukseen. Hiljaista oli, pari tinttiä, pari mustarastasta ja parvi urpiaisia. Tänä talvena ei ole tiklejä näkynyt, viime talvena niitä oli puolen tusinaa. Mut aiemmin ei oo ollu näin paljoa urpiaisia.

Mun porkkana oli kuollu poissaoloni aikana, kuivuuteen vissiin. Heitin sen pois ja liotan nyt maissia laittaakseni sitä ruukkuun tilalle. Hyvä ruukku ja hyvä multa, ei niitä voi tuhlata!

Pyykkäsin ja nyt pitäs lähtee lenkille, on liukkaan näköstä ja tuulee ihan kamalasti. Mut aurinko pilkistää! Päivä on pidentynyt noin tunnin ja 45 minuuttia tän kuun aikana. Ladutkin on vedetty tuohon lähelle, mutta en oo ehtiny hiihtään enkä halunnukaan ku aina on ollu kauhee pakkanen tai kauhee tuuli. Tai vesisadetta. 

Elämäni ensimmäiset ja tälläerää viimeisetkin

 Olen päässyt äänikirjaneitsyydestäni. Tilasin juttuja Oloapteekista ja sain sieltä lahjaksi 7 viikon jäsenyyden Nextoryssa. En älynnyt (=lukenut tarpeeksi tarkkaan sääntöjä) että mun olis pitäny valita sieltä "rajaton" ja tietysti nuukana valkkasin sen pienihintaisimman version, siltä varalta että unohdan perua ja tililtä lähtee raha. Jälkeenpäin aateltuna se ei ees kertasummana olis ollu niin kamala. Kesken kirjan tuli sit ilmotus että oot lukenu sen 30 tuntia, tervetuloa takaisin 45 päivän päästä. Se niistä seitsemästä ilmaisesta viikosta, jäi neljään päivään. Tottakai aattelin, että 7 viikkoa on 7 viikkoa, kun niin kerran luvattiin. Mutta harmittaa tuplaten kun oli kyse omasta tyhmyydestä. Innokkuudesta päästä kuuntelemaan se eka äänikirja niin ettei joutanu perehtyyn typeriin sääntöihin. 

Pitäydynpä jatkossa ihan oikeissa kirjoissa, siitäs saavat!

Päivä pitenee, mieli mustenee. On ikävä. Mietin eilen josko menisin siskon luo käymään, mies oli heti vastakarvaan. Se ei päästäis mua mihinkään. "Vastahan me käytiin" "Minäkin tykkäisin käydä siellä". En jaksa vielä senkin kanssa kinata ja kestää sen äkäisyyttä kun teen toisin kuin se haluaisi. Sillä ja sen pahantuulisuudella on valtava vaikutus mun mielentilaan. Tottakai, sehän on käytännössä ainoa ihminen, jonka kanssa oon tekemisissä tyyliin koskaan. Saan olla masentunut ja pahoilla mielin, kunhan se ei häiritse hänen elämäänsä liikaa. No, sillä on tipaton tammikuu meneillään (kuulin siitä eilen ekan kerran, olen toki huomannut kaljoittelemattomuuden, mutta ei se itse ole siitä mitään sanonut) ja se saattaa vaikuttaa siihen, että se on kireä. 

Tuli taas kylmäkin. Ulos mennessä oli koiralla sisähaalari, ulkohaalari, tossut, villapaita ja pipo. Tarjettiin puoli kilsaa, kotiin päin tullessa oli taas hyinen pohjoistuuli vastassa. Jos asuis meren rannalla, se olis vielä hyisempi ja kovempi. Mutta siellä olis meri, vaikkakin jäässä. Mitäpä siitä, unelmasta. 

Presidentinvaalit on tulossa, ja poikkeuksellisesti siellä on useampikin ihan tolokku ehdokas.Tai ainakin sellanen neutraali. Eiköhän mulla ole ehokas toisellekin kierrokselle. Tuli "Kansalaismielipide"-kysely ketä äänestäisin ja uskonko että tulee toinen kierros ja tiiänkö ylipäätään mitä presidentti tekee. Ite piän sen isoimpana tai tärkeimpänä roolina olla maan keulakuva, ja olis aika noloa jos Suomikuvaa maailmalle määrittelis avoimesti fasistinen tyyppi. Mutta kansa päättää.

Ja mulla on niiiin ikävä tätä pinkuruista rakasta koiraa! 💔