On siis kevät

 

Pitkin talvea meidän pihalla on kuulunut sellanen tikkamainen lyhyt vihellys tai huikkaus, vähän kuin käpytikan mutta huilumaisempi, melodisempi. Oon veikkaillut harmaapäätikkaa ja palokärkeä, mutta aina kun tihrustelin sinne huikkailun suuntaan, siellä ei joko näkyny mitään tai sitten sieltä lensi harakka. Ajattelin, että sattumaa. Mutta se sama sattuma toistui, ja tänään sitten näin huikkaavan linnun ihan omin silmin - se ON harakka. 

Pari päivää sitten lenkillä säikytin lentoon viisipäisen närhiparven, josta osa lensi mun reitin varrelle sadan metrin päähän pieneen männikköön. Siellä ne piti jännää hiljaista kujerrusta ja tilskutusta, jos en olis nähny että puussa on kolme närheä kurkkuhöyhenet viserryksen tahtiin liikkuen, en olis uskonu. Olisin epäilly joksikin käpylinnuksi. Ei tuollaisia ääniä missään lintujen äänisovelluksessa kuule esimerkkiääninä. Myös talitiaisella on paljon isompi repertuaari kuin se ti ja tyy ja hälytysääni.

Taas lehdessä meuhkattiin takatalvesta. Haloo, nyt on kevättalvi. Kevät keikkuen tulevi, ei jokainen kylmä jakso ole takatalvi vaan tavan kevättalvea.

Näin unta, että olin Reposaaressa vaeltelemassa, ja itikat söi mun kaulaa ja raavin. Aamulla vessassa huomasin, että on raapimajälkiä kaulassa, oli varmaan oikeesti kutittanu. Kutinat on nyt olleet enimmäkseen siedettäviä, mutta olis kiva löytää rasva, joka auttas siihen. Normi perusvoiteet vaan tuntuu lisäävän sitä kutinaa. Ja mitä tulee lääkärin pakeilla käymiseen - tyttärellä on polvet olleet tosi kipeet, ne on kuvattukin (ainakin toinen) mutta mitään vikaa ei kuvasta löydy -> mitään ei tehdä. Nyt ku se tuskissaan soitti niin sai lääkärin soittoajan kolmen viikon päähän. Ja se on oikeasti kipee, sillä on oikea vaiva. 

Vois vaikka pitää terveydenhuoltoasioita kärjessä, kun etsii kunnallis- ja aluevaaliehdokkaita. Se vaan että ei esim. lääkäriys näytä auttavan ihmistä ymmärtämään terveydenhuollon ongelmia, jos ei sitä hommaa vakituisesti harjoita ja silloinkin vain lääkärin näkökulmasta. Ei potilaan.

Mikrobiomidieetistäni on unohtuneet pavut, mutta hedelmiä syön joka päivä. Pitääkin tänään ettiskellä kaupasta niitä papuja ja jotain muutakin kasvia, ja hapankaaliakin pitää ostaa lisää. Mies mieltyi yhtäkkiä siihen kanssa, se sanoi luulleensa että se on kauheaa (no, haiseehan se pahalle) mutta sehän onkin hyvää. Suosittelin sille kimchiä kokeiltavaksi, kun se on tulisen ystävä.

Kevään ikävä sivuvaikutus on pörisevät mopot ja moottoripyörät. 

Post Scriptum: tein Ylen vaalikoneen, kukaan ehdokas ei ollut samaa mieltä kanssani, ja henkinen kotikuntani on sen mukaan Pello. Muutan sinne ja sitten elän kuin Pellossa.

Kuukiurusta

 Eilen kävin pitkän kävelyreissun pitkin mettiä ja peltoja (pelto oli jäässä, en muuten olis lähteny sinne käveleen) ja kuulin kiurun. Taisin nähdäkin. Mummokoirakin jaksoi melkein koko matkan kävellä, viimeisen kilometrin taittoi pussissa. 

Jesperi on ajeltu kesäkarvaan.

Viikset jätin. Ihan vain koska minusta on hauskaa kun koiralla on viikset. Sellaset snautseriviikset. Jo aiemmin ajelin sen varpaat paljaaksi, kun lumi ja kura tarttui niihin, näytti niinku sillä olis ollu housut joista pilkistää tassut.

Lueskelin toisten blogeja, mutta en osaa enää oikein kommentoidakaan. Kevät on tullut muuallekin kuin meille, ja se on kyllä ihanaa. Marraskuussa tuntui, että se ei ikinä tule, mutta nyt vähän kauhistuttaa miten aikasin se kuitenkin tuli. Viikonloppuna nähtiin sitruunaperhonenkin, ja on vasta maaliskuu.

Hienoja tähtitaivaita on ollut, niitä oon ihastellut koiria iltapissillä käyttäessäni. Oon jopa opetellut kolmen uuden tähden nimen; Alnitak, Alnilam ja Mintaka, Orionin vyön kolme tähteä. Seurannut Marsin ja Jupiterin matkaa taivaalla.

Meillä on ihan jumalattomasti naakkoja. Taivaan pimentävä parvi tulee joka aamu heti, kun oon käyny täyttämässä linnunruokapaikan. Aina siellä maassa jotain on, ja ne syö kaiken pois. Ei jää muuttomatkalta palaaville peipoille mitään. Tosin yks peippo on talvehtinut täällä, sillä on jalka kipee ja siitä tunnistan. En oo kyllä nyt vähään aikaan nähny sitä tässä, mutta kun ei oo lunta niin se varmaan löytää muualtakin ruokaa. Ainakin kaksi eri lehtopöllöä huhuili tossa talvemmalla tässä lähellä. Myyriä näyttäs olleen ainakin talvella, jäljistä päätellen. Ja yksi tyhmänrohkea hiiri käy kanssa linnunruokapaikan alla keskellä päivääkin. Yleensä ne vilahtelee nopeesti ulos ja sisään kolostaan, tämä ihan rennosti chillailee eikä sillä oo kiire mihinkään. 

Ihmistä aina väsyttää, ja kuitenkin se tänäaamunakin heräsi viideltä eikä löytänyt kunnon asentoa. Jonkulainen sisäinen stressi tuntuu olevan kanssa. Ja sunnuntaina oli taas semmonen päivä, että sydän hakkas niin että älykellokin luuli mun treenaavan :D ei se tienny, että mie vaan raahustin hitaasti kävellen mäkeä ylös. 

Vähän oli kriisinpoikastakin taas parisuhteessa, etin jo asuntoa. Löysin hauskan ja halvan yksiön kirkon yläkerrasta! Ai siellä sais olla rauhassa, ei olis seinänaapurit kiljumassa ja ryskäämässä. Mut ei ne varmaan ateistia ottas sinne, jolla on nytteki päällä The Satanic Templen verkkokaupasta ostettu paita. Kriisistä kyllä selvittiin eikä tarvinnu muuttaa. Mut hyvä tietää että mun lompakollekin sopivia asuntoja on olemassa, vaikkei ihan tässä nurkilla. 

Olin ilahtunut kun Cleevesin uusin tuli (olin varannu sen kirjastosta) mutta se oli pettymys, kun tarina on sama kuin juuri katsotussa teeveesarjassa. On tylsää kun tietää, kuka seuraavaksi kuolee ja kuka on syyllinen. 

Joskus on toisin

Naistenpäivänruusu!

Mies on pari kolme viime vuotta muistanut naistenpäivänä, kiitos naispuolisten työkavereiden. Olen vähän hämmentynyt, mutta onhan se kiva saada huomionosoituksia joskus. Tällä kertaa sain itse valita minkä kukkasen haluan.

Oli viikonloppuna lämmintä ja aurinkoista, käytiin pelloilla kattelemassa olisko joutsenia tai töyhtöhyyppiä, ja sain molemmat listalleni. Epäilen kyllä että ainakin hyypät häipyy etelämmäs vielä tällä viikolla, sen verran ikävää keliä luvassa. Ne on kyllä huvittavia otuksia ku ne vaan seistä kököttää jähmettyneenä. 

Löysin Netflixistä dokumentteja yllättäen. Luulin että siellä on vaan leffoja ja sarjoja. No, katoin dokumentin suoliston toiminnasta ja mikrobiasioista, ja aattelin että oon tehny ihan väärin ku oon alkanu karttaa ruoka-aineita, jotka tekee mahan kipeeksi. Päätin ruveta siedättään, ja muutenkin syömään vähän monipuolisemmin eri kasveja - niin kauan kuin jaksan, nyt on hyvä kausi mutta tulee niitäkin kausia, jolloin ei jaksa miettiä moisia. Mutta josko mun mikrobiomi siitä vähän monipuolistuis.

Ostin siis pari pikkupurkkia papuja, jotka kumosin ruokiin jatkeeksi, eli vain muutama papu päivässä. Sitten vebab-lastuja (vaikka onkin prosessoitua, niitä pitäs välttää) joissa on herneproteiinia, vähän toiseen ruokaan sekaan. 

 

Ostin myös hedelmiä, joita en ole juuri syönyt sellaisenaan, mutta onhan nuo vähän kalliita - granaattiomena ja passion yhteensä yli 2 euroa. Aplareita on menny päivittäin, ja joskus viinirypäleitä, ne on helppoja. Passionissa ei ollu syötävää ku pari lusikallista tollasta limahöttöä ja granaattiomenan syöminen oli yhenlaista sirkusta. Siemenet lenteli mut onneksi koira söi ne karanneet. En kyl tiiä onko ne sille terveellisiä. Muistan joskus pentuna yrittäneeni syödä granaattiomenaa, mut se oli pahaa ku en ymmärtäny että siitä syödään vaan siemenet. 

Dokumentissa tehtiin smoothie 60 eri kasvista, mietin löytyykö meillä ees kaupasta niin monta... ohjelmassa kehotettiin syömään 20 eri kasvia päivässä, se kuulostaa kauhean isolta määrältä mutta kun aloin ite laskea montaako eri kasvia söin päivässä, niin sain 16. Suurin osa toki myslissä. Pähkinät laskin yhdeksi, jos neki olis eritelly niin olis siitä tullu yli 20.

Mummokoira joutuu leikkaukseen, sillä on ollu jo vuosia pyöreä rasvapatti joka on nyt alkanut kasvaa ja muuttua ja ärtyä. Nipsaistaan pois siitä kiusaamasta enskuun alussa. Tytär vahtinee anestesiaa siellä, on koira hyvissä käsissä. Jos ei herää niin ei oo ainakaan hoitajan vika - sydänvikaisen koiran anestesia on aina vähän riskipeliä. 

Luin pari Sofie Sarenbrantin kirjaa. Mie haluan, että kirjassa on hyvä loppu, paha saa palkkansa jne. Sarjan ekassa kirjassa niin ei tapahtunut, jäi vähän tympeä maku suuhun, mutta kun kirjoittaja kuitenkin kirjoittaa hyvin ja säilyttää mielenkiinnon niin menin ja lainasin toisen osan. Siitä jäi niin paskan maku suuhun että saa jäädä moinen kirjailija. Mitä järkeä on tappaa päähenkilöt ja päästää murhaaja pälkähästä? Ei mitään! Tulin niin pahalle päälle kun illalla luin kirjan loppuun, etten saanu untakaan. 

Se on sinänsä outoa, koska miehän nykyään nukun. Ja nukun ja nukkuisin vieläki enemmän jos ei pitäs koiria hoitaa ja lenkittää. 9 tunnin yöunet ja 2,5 tunnin päikkärit menee helposti. Nyt on tämmöstä, joskus on toisin. 

Kannabiskoukussa?

 No onko vähän raflaava klikkiotsikko... mutta hoksasin tuossa joku aika sitten, että käytän hamppua lähes joka päivä! Rouheena tosin; sämpylöissä, puurossa, myslin seassa... tosin sitä tilatessani luulin sen olevan rouheisempaa rouhetta, mutta sehän on ihan jauhoa. Mutta kyllä se kuluu. Rumaksi se kyllä tekee sämpylän ja puuron. 

Mummun Tyttö oli hoidossa pari yötä, se on kyllä mussukka. Nyt, kolmivuotispäivänsä lähestyessä se on hieman rauhoittunutkin aiemmasta, ei enää pomppaa jalkeille heti kun nousen tuolista, eikä muutenkaan rieku niin paljoa. Hiukan oli ensin sutinaa, kun Tyttö tuoksahti varmaan vielä vastaloppuneelle juoksulle, ja Jesperi oli ihan intopiukkana. 

Ostin mustapapuja lähinnä tyttärelle, kun se päätti vähän ketoilla, mut eihän se saa niitäkään syödä. Vain vihreät pavut kelpaa dieettiin kuulemma. Mitä väliä sillä on, minkä värisiä papuja syö?! No, mulla oli itsekäs tarkoituskin; halusin laittaa niitä kasvamaan. Nyt oon idättänyt niitä jo 5 päivää eikä mitään tapahdu, alkaa vain lemahtaa mädälle. Luomupapuja vielä, kauanko niissä kestää vai onko ne jotenki viallisia tai käsiteltyjä, ettei idä? Liotin ensin yön yli ja sitten laitoin märkien talouspapereiden väliin. No, aikaahan mulla on ja sitä tulee kellosta lisää. Ja papuja pussissa riittää kans. 

Aloin kutoa koiralle petiä, lähinnä autoon, semmosta missä on reunat että ei liu'u mutkissa. Oli tarkoitus saada se valmiiksi perjantaihin mennessä, mutta kädet ja hartiat kipuilee niin ettei voi kutoa kovin pitkiä aikoja. Oon tehny vastaliikkeitäkin kuminauhan ja käsipainojen kans, mutta jumit ja kivut on ja pysyy. Olis mulla tuossa joululahjaksi saatu lahjakorttikin hierontaan, mutta kulkeminen on hankalaa kun ei ole autoa. On niin tylsää olla riippuvainen toisen henkilön kuskaamisesta tai auton lainaamisesta. 

Lehtopöllö on nyt ollu hiljaa tai menny muualle huuteleen.

Mä haluun

 Haluaminen on halpaa, sano. Mutta kun kattelin myytäviä kämppiä Porin Pihlavassa, niin halvin yksiö lähtis seitsemällä tuhannella eurolla. Kolmion sais kun panis kuus tonnia lisää pottiin. Ei puutu ku rahaa. Ja ne halvat on kaikki 70-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa...

 Siinä olis pyöräily- tai kävelymatkan päässä paljon luontopolkuja, merta, kallioita, hiekkarantaa ja järvikin vieressä. Mutta siellä olis sitten vielä vähemmän lunta kuin täällä, ja enemmän ihmisiä. Täällä on ihan hyvä asua. Kaikkeehan sitä aina voi haluta, mut kaikkee ei voi saada.

 Vaihdoin tänään joululiinan pois keittiön pöydältä. Eikö se oo jo aika? Ruuneperin päiväkin meni. Pesin kaks koneellista pyykkiä ja tyhjensin sekä täyttelin taas tiskikonetta. Meillä on nykyään pörssisähkö ni täytyy takoa sillonku rauta on kuumaa ja sähkö halpaa. Keitin myös ison kattilallisen makkarasoppaa. Ei sillä, että sähkö olis huomenna niin kallista ettei vois ruokaa tehä, mutta tämä oli miehen toivomus; saada syödä kaks päivää makkarakeittoa. Voi olla että riittää pidemmällekin.

 Mun kasvattamasta pentueesta on jäljellä enää kaksi, tämä meän mummo ja siskon koira. Yksi sisarus menehtyi tällä viikolla, ja itkin vaikken ollu ees nähny sitä ku pentuna. Sydän ei enää jaksanut, sillähän todettiin ensimmäisenä se vajaatoiminta näistä.

 Siskon koiralla todettiin se sama vika vasta tällä viikolla, mutta sillä on hampaat tosi huonossa kunnossa. Tytär kävi siellä, ja kun se on jo aika kokenut parodontiittisten koiransuiden katsoja, hätyytti siskon välittömästi varaamaan aikaa hammashoitoon koiralle. Eläinlääkärillä on kahden kuukauden jonot hammashoitoon, mutta tämä sai viikon päähän hätäajan. Toivotaan että se selviää siitä, vaarana on leukaluun murtuma ja sitähän sisko ei ala hoitaan, Suomessa on vaan yks paikka joka niitä hoitoja tekee, ja se maksaa monta tonnia. Kyseessä on kuitenkin liki 13-vuotias seurakoira, ei mikään nuori sankarikoira tai näyttelytähti. Mutta helpompi koiran on olla ilman hampaita kuin mätien hampaiden kanssa.

 Ihmettelen sitä eläinlääkäriä kyllä siellä, koira kumminki käy parin vuoden välein rokotukset ottamassa niin eikö se tee sitä normi yleistarkastusta ollenkaan. Yhen edesmenneen koiran sydänvika meni tosi pahaksi vaikka sen sivuäänen kuulee paljon ennen kuin oireita ilmenee, mutta ell ei maininnu mitään. Ja näiden hampaiden kuntokin näkyy heti kun suuhun kurkkaa. Mut ehkä se ei vaivaudu.

 On muuten aika kätevää, kun on "suhteita" eläinlääkärille nyt :) kun käytiin hakemassa mummolle Librela-piikki, päästiin etuajassa vastaanotolle ja tytär vielä pisti sen. Ja sitte tietty se, että saa ilmaiseksi vaikka messengerillä eläinhoidollisia neuvoja ja on helpompi saada itelle parhaiten sopiva käyntiaikakin.

 Lehtopöllö huhuilee iltaisin tuossa lähimetsikössä, se on mukavaa.

Vitamiinia ja jäätä

 Asioin verkkoapteekissa ja samalla sitten tilasin D-vitamiiniakin. Vertailin hintoja ja totesin, että on halvempi ostaa 2x60 kpl kuin 1x120 kpl, ja ostin siis kaksi purkkia. Ilmeisesti on jollain matematiikalla halvempaa käyttää saman määrän pakkaamiseen kaksi purkkia yhden sijasta, se nimittäin oli aivan liian iso tuolle kapselimäärälle! 

Yhdistin purkkien sisällön, eikä se vieläkään ole edes kunnolla puolillaan. En kyllä laskenu oliko tuossa kourallisessa 60 kapselia, näyttää paljon vähemmältä. Nyt ne on yhdistetty vanhojen jämien kans niin ei voi laskeakaan. 

Olihan (osittain on vieläkin) melko vinkeä keli, kun sileän jään päälle satoi pakkaslunta. Moniko lie katkonut luitaan kaatuillessaan. 

Kai ne yritti hiekottaakin paikoitellen, mutta kun ilman lämpötila keikkui nollan molemmin puolin, penkoista valui vettä tielle ja jäätyi siihen hiekan päälle. 

Tämä kuva on mun eiliseltä *hyvin varovaiselta* iltakävelyltä. Onneksi olin jollain lailla pannut jo merkille missä on hiekkaa ja missä jäätä, ja kun ihan keskellä käveli niin säästyi reunajäiden petollisuudelta. Yhdessä mäessä oikein sudin ja aattelin jo etten pääse mäkeä ylös, vaikka oli nastatkin jalassa. Lumi siinä nastojen ja jään välissä oli niin paksu, ettei nastat oikeen purreet. Nyt onkin suojakeli, ja jää on tullut hieman tahmeammaksi. Eiköhän se siitä ku vettä sataa, joko sulaa jääkin pois tai sitten siitä tulee entistä liukkaampi. Suunnittelin vähän jo vuorikiipeilijän teräshokkiketjujen ostoa, mut kuinkahan äkkiä ne tylsyy kun joka paikka ei kuitenkaan ole jään peitossa? Pitääkö sit olla koko ajan asentamassa ja irrottamassa...

"Äly"

 

Linnut on jättäneet aronian- ja koiranheiden marjat talvivaraksi. Ja tänään tuulee aivan sikana, on kuulemma föhn-tuuli: se on tullut mereltä, satanut kosteuden Kölivuoriston rinteille ja tulee nyt kuivana ja lämpimänä meille. 

Kuuntelin yöllä valvoessani jatkuvaa tuulen kohinaa, mikä kuului vinttiin. Tasaisesti koko ajan kohisi, ei puuskittain niinku yleensä kun on tuulista. Irtotavarat liukuu pitkin jäistä pihaa.

Valvoin pitkiä aikoja, mutta älykellon unimittauksen mukaan olen herännyt vain kaksi kertaa ja valvonut yhteensä 5min. Kyllähän sitä monesti luulee valvoneensa, vaikka on nukahdellut, mutta näyttää siltä että tuo kello rekisteröi valvomisen vain, jos painan näytön auki kelloa katsoakseni. Se luulee mun nukkuvan kun makaan paikoillani, vaikka tiedän taas kamppailleeni häiritsevien ajatusteni kanssa. Niiden poishäätö vaatii aktiivisuutta, ja mukavien ajatusten tai kuvitelmien paikallesaaminen myös. Ja niskan sekä hartioiden rentoutus, miten sitä muka yrittääkin nukahtaa niskat jännittyneenä ja ihmettelee sitten miksei uni tule. 

 

Vaikka älykello luuleekin mun nukkuvan vaikka oon valveilla, niin huonoja arvosanoja se mun yöunille antaa. Kaikenlaisilla taudeilla uhkaa. Lisäksi se laskee askeleita vähemmän kuin niitä on, kun puhelimen laskurissa on aina enemmän vaikka se ei oo ees aina mulla taskussa kun askellan. Kun se on kuitenkin yhdistetty puhelimen liikuntasovellukseen, niin se ilmoittaa kaks eri kertaa jos olen saavuttanut tavoitteeni, ku ensin se tulee täyteen puhelimella ja vasta sitten kellolla. En oo nyt matkoja pannu ylös, askelmääriä kyllä.

Vähäksi on askeleetkin jääneet, eilen kävelin pitkästä aikaa lähestulkoon normimäärän. Nastakengillä toki; nuo säännöllisehkösti auratut pyörätiet on lähinnä sulat, mutta kun on plusasteita niin lumi sulaa, valuu siihen tielle ja jäätyy jos sattuu käymään pakkasen puolella. On aika hämäävän näköistä kun hiekkatien päällä on kirkas jää, jonka läpi hiekka näkyy niinku ei oliskaan jäässä. Plus sitten tietenki pienemmät tiet on ihan sileellä jäällä.

Jahka kevät etenee sen verran että olen vähän varmempi ajaja, pitää Jesperi viedä kastroitavaksi. Se on ihan mahdoton tuon mummokoiran kimpussa, ilmeisesti taas on joku narttu juoksullaan kylällä. Täällä on ainakin 5 todennäköisesti leikkaamatonta narttua, ja kauempaa kävelyttävät koiria tässä kanssa ja niistähän mie en tiiä mittään. Se oli aivan hyväkäytöksinen poikakoira syksyyn asti, ja siellä Kilpisjärven reissulla alko himoitsemaan mummokoiraa. Siitä lähtien on ollu hankalia kausia. Säälittää ku vanhus vaan haluais olla rauhassa ja yks pöljä sitä vaanii joka käänteessä ja on selässä heti kun vaan pääsee. 

Kudonnassa on jämälangoista koiran paita ja luennassa Suomen varhaisposti.