Takaumia ja unikäärmeitä

Tänään loppuu lopullisesti loma, kun loppuosa perheestä palautuu. Mieli on ollu nyt hiukan parempi kuin alkuviikolla. Ehkä mie jaksan taas vähän matkaa.

Ikävä takauma tuli, kun muuan henkilö muisteli vuotta 1978 ja itse mietin, mitä mulle on tapahtunut tuolloin. Isä ja äiti eros, isä muutti ns. pikkupuolelle asumaan (meillä oli erillisenä, mutta samalla sisäänkäynnillä ja yhteisvessalla huone ja keittiö, joissa toisinaan asui alivuokralaisia) ja muistan, kuinka koulun alettua innoissani esittelin sille uusia kirjoja, etenkin biologian kirjaa siellä. Sitten eräänä sunnuntaina tulin viikonlopun vietosta mummolasta ja menin isän luo, niin se ei enää asunukaan siellä, vaan tätini kahden poikansa kanssa. Oli muutot tapahtuneet kun olin pois. Pettymys oli kauhea, eikä kukaan lohduttanut. Korkeintaan naureskelivat, kun luulin löytäväni isäni sieltä. Sinä lukuvuonna lintsasin paljon, ja jälkeenpäin aateltuna luulen, että iso osasyy löytyi kotioloista.

Sain koirien villahaalarit kudottua. En olis ikinä uskonu, että saan niitä tänä talvena valmiiksi, saati ennen joulua! Oli yksinkertaiset (itse keksityllä ohjeella) ja kun kudin oli mukana automatkoilla ja aina sohvan vieressä niin, että telkkaria katsellessa tuli muutama kerros tehtyä, niin eteni ihmeen hyvin. No, viimeiset lahkeet oli kyllä vähän pakkopullaa, kun ajattelin että melkein valmiit, pakko tehdä, ei voi jättää kesken. Toki mulla oli lasten poissaollessa aikaa telkkarinkatseluunkin ihan erilailla kuin normaalisti.

Ne on joustinneuletta, eli pystyy pukemaan peppua varten jätetystä aukosta kuin neljähihaisen villapaidan. Käytännön toimivuus täytyy sitten testata, kun haalarit tulee varsinaiseen käyttöön.

Näin inhottavia unia. Mitätöintiä ja hylkäämistä jonkinlaisessa työyhteisössä, tilanne jossa piti väistää takanatulevaa vihreää autoa pientareelle, joka oli täynnä kiemuralla lepääviä käärmeitä ja joku niistä sitten purikin ja jalka meni mustankirjavaksi. Tiedän kyllä, että käärme on kaikissa unikirjoissa fallossymboli, mutta mihinkään metoo-kampanjaan multa ei tuu mitään pöyristyttäviä anekdootteja - kun on aina ollu syrjäänvetäytyvä ruma läski niin ei oo ollu ongelmia sellasten asioiden kanssa. Tässä unessa näen käärmeet kyllä vain tietynlaisena umpikujana. Teit niin tai näin, on aina huono valinta. Suo siellä, vetelä täällä.

Tuota em. ongelmattomuutta ajattelin, niin voi olla että olen vain oppinut siihen, että minua saa kohdella miten huvittaa, eikä mulla ole oikeutta pahoittaa siitä mieltäni tai sanoa siihen mitään. Ja se läheisriippuvuus, kun toisten mieliksi tekee kaikenlaista ihan omasta halustaan.

Pakkasta.