Aah, sunnuntaiaamut...

Vene Viikissä, kaukana rannasta

Nukuin hyvin! Ja pitkään. Monta kertaa aamun aikana heräsin, ja mietin että joko nousis, en noussu kuitenkaan ja aina uni voitti. Kerran näin unta, että silitin koiria, ja heräsin siihen ku silitin omaa olkapäätäni. Miehelle hehkutin sunnuntaiaamun autuutta, se ei ymmärtäny ku mullahan ei sen mielestä oo ikinä mitään menoa ja kiirettä. Harva se aamu on kummasti silti laitettava auto ajoissa lämpiämään ja lähdettävä tietyllä kellonlyömällä junaseisakkeelle päin ajelemaan, ja parhaimmillaan kolmen - neljän tunnin päästä oltava valmiina ajamaan sinne uudestaan. Onhan se toki helppoa sellaisen näkökulmasta, joka töissä käy, mutta tämmöselle tavallisesta arjesta stressaantuvalle jokainen lähtö on vaatimus. Mutta itsepä olen lapset siihen totuttanut, että saavat kyydin - anoppi sitä paheksuu, sen mielestä tyttöjen pitäs ite kävellä se kolme kilsaa sivu, koska "ennen vanhaan piti kävellä, ei kukaan vienyt eikä hakenut". Kunhan ilmat lämpiää niin saavat mennä pyörällä.

Mulla on vähän erilaisempi käsityö nyt menossa, kun puran kaksi koiran villapaitaa.

Ne on koreat, mutta eivät oikein istu, ja kun lanka on oranssia niin haluan sen talteen. Normaalisti heittäisin roskiin siltään. Mutta kyllä oon päätellyt tosi säntillisesti, hirvee homma aukoo niitä! Ja hihatkin on kudottu tosi tiukasti kiinni. Sen kerran, kun olisivat saaneet olla huonosti.

Käytiin eilen taas Viikissä, mutta ei ollu kovin onnistunu reissu. Sääennustekin muuttui matkan varrella puolipilvisestä täyspilviseksi, luhtakana oli piilossa ja timalit myös. Pikkutikan mies oli nähny. Koirat oli mukana ja mie niitten kans tallustelin siinä ees sun taas, saivatpahan haistella uusia hajuja ja koirapuistoissa oli koiria. Monta kertaa kävelin puistojen ohi ja toivoin, että pienten koirien aitaus olis tyhjentynyt, jotta olisin uskaltanut käyttää omat siellä. Jonkulainen corgitapaaminen taisi siellä olla, kun niitä riitti. Sinänsä kyllä corgi on iso koira lyhyillä jaloilla - se on varmaan on omistajasta kiinni, mittaako säkäkorkeudesta vai painosta sen koiran koon. Basset houndkin on alle neljäkymmentä senttiä korkea, mutta painaa liki 30 kiloa.

Sitten kun viimein päästiin sinne, niin toinen koira olis vaan koko ajan halunnu syliin ja toinenkin oli ihan tylsistynyt. Muutenkin olivat vähän semmosia, ettei niitä olis huvittanu... liekö kovalla tuulella osuutta asiaan.

Nyt jatkan ei-kiirettä-minnekään -sunnuntain viettoa :)