Viime tingassa

Ei se sitten ollukaan turhaa hysteriaa se mun kohtutulehdusoireiden näkeminen toisella koiralla, vaan ihan oikein tulkitsin. Pyometra luki eläinlääkärin kuitissa, ja koiralle piti tehdä sit hieman isompi leikkaus kuin pelkkä sterilaatio. Toinen koira on saman ikäinen ja saman verran juoksuja takana, mutta sillä ei ollu mitään joten se selvis pienellä nipsaisulla ja kohtu jätettiin sisään.

Pyometrapotilas toipumassa

Tuntui ihan hassulta kun ahmattikoira ylenkatsoi nakinpalaa :D mutta ensin pyyhin vähän hunajaa ikeniin, ja kyllä se sit suostui muutaman sormenpäällisen kermavaahtoa jossain kohtaa nuolaisemaan, kohta meni jo kokonainen lauantaimakkaran siivu ja myöhemmin niitä parempia puolikuivanappuloitakin. Yö oli todella levoton, piti laittaa tötteröt etteivät nuole, ja nehän halus niine tötteröineen sit mun peiton alle, niinku ovat tottuneet nukkumaan, vaikka laitoin niille hyvän pehmeän sängyn omani viereen. Niska jäykkänä valvoin ja pelkäsin satuttavani niitä jos nukun, tuli migreeni ja aamulla olis väsyttäny ihan sairaasti kun piti nousta viemään tyärtä kouluun. Miksiköhän mie en vieläkään oo pannu niitä pyöräileen? Tosin kuopus haetaan usein kaupungista, kun se jää sinne hengaileen kavereiden kans, niin pyörä pitäs sit aina hakee erikseen seisakkeelta...

Aiemmin kun touhusin pihalla, löysin ekan sinivuokon nupullaan, ja äsken kun käytin koiria kakkakävelyllä (erittäin tärkeä asia saada hoidettua leikkauksen jälkeen, ettei mee ummelle!) (ja juu; keräsin kakat) niin näkyi ekat kevättaskuruohot vakipaikallaan.

Olis melkeen pitäny vähän käsitellä tuota kuvaa, on niin lattea ja hailakka.

Vaikka tälleen vähän.

Aamulla oli kuuraa maassa ja jos olis aikasemmin joutunu lähteen, olis pitäny raapata auton lasitkin. Lumikello näkyy nousseen tuohon kuuran keskelle.

Eilen kun koirat oli leikkauksessa, kävin esikoisen kanssa mekkokaupoilla, kun sillä on lauantaina meno poikakaverinsa mummon hautajaisiin. Sillä itellään ei ollu mekolle mitään muuta kriteeriä, kuin että se näyttää hänen päällään hyvältä, ja se löysi kirppikseltä tosi monta tosi halpaa asua, mutta ei kelpuuttanut yhtäkään! Siis sellanenkin tosi fiksun näkönen jakkupuku, kaunis sen päällä ja kaksi euroa maksoi koko hoito, niin ei kelvannu. Yksi euron siisti lyhyt, boleromainen jakku euron - ei kelvannu, eikä se tosi hieno mekkokaan, jossa oli kivoja pieniä yksityiskohtia olematta kruusattu. Tunti luuhattiin siellä, paljon se kokeili mutta ei. Marketissa käytiin muilla asioilla ja tsekattiin niiden mummomekkopuoli mutta ei. Sit tyär meni vessaan ja mie joutessani katoin "hienon ja kalliin liikkeen" alerekkiä sillä aikaa - en ees kuvitellu, että sieltä löytys mejän lompakolle sopivaa, mutta:

Seitsemänkymmenen prosentin alennuksella juuri sopivan kokoinen ja juuri oikean mallinen ja tytön päällä hyvän näköinen mekko, alehinta 13,48 euroa! Aivan moukan tuuria. Eihän tuon hintaluokan mekkoja meille muuten ikinä osteltais. Ja että se ainoa kappale oli sit vielä oikeaa kokoakin. 

Ulkona on hieno ilma, mutta mie en raaski lähteä sinne, ku sit pitäs laittaa koirille tötteröt ja jättää ne kaksin tänne. Olisi halunnu puhallettavat kaulurit, mutta ne on hiton kalliit, ja nuo muovikaulurit on silkkaa eläinrääkkäystä. Mutta pakolliset, jos ei halua haavatulehdusta. Onhan noilla tosin haalarit päällä, mutta ei ne estä lutuuttamasta jos koira niin päättää tehdä. Kyllä eläinlääkärin ohjeita kannattaa noudattaa. Tiedän yhdenkin tapauksen, missä ylenkatseesta seurasi koiran jalan amputaatio. Näiden leikkauskin kuitenkin maksoi puolet mun kuukauden eläkkeestä, siinä on kannustinta hoitaa oma osuus kunnialla.

Lopuksi aamun näkymät:

Hyvä päivä so far.