Massa

Ylittelin eilen taas rajojani, jaksamisessa ainakin. Ensin ajoin sinne kauas (no kauas on suhteellinen käsite - jossain saattaa joutua kauppaan ajamaan enemmän) ja hoidin kuopuksen toiseen kyytiin - ihana vävykokelas tuli kimppahalaukseen mukaan ihan oma-aloitteisesti - ja sitten kun siinä lähellä oli seudun paras uimaranta, pitkä hiekkaranta ja iso parkkipaikka, kävin uimassa. Olin toki varautunut jo pyyhe- ja uikkarikassin kanssa, että jos uskallan ja viitsin niin käyn. Sinne läksi talviturkki!

Kuvaa siitä ette valitettavasti saa, puhelin ei oo vedenkestävä että olisin voinu ottaa selfien uidessa, mutta märät uikkarit, pyyhe ja kassi on tässä. Kuivumassa omenankukkien alla.

Kävin myös jäätelöllä, jonka nautiskelin kahvion terassilla ihmisiä katsellen. Ihmisiä on mukava katella ja kuunnellakin joskus.

Takaisintullessa kävin Tokmannilla hakemassa halpismultaa 4 säkkiä, lankaköynnöksen ja mustekalan. Jälkimmäinen pihaporttiin. Siinä ei haka pysy, kun tuuli lonksuttaa porttia ja vähitellen löystyttää haan kiinnitysrenkaan irti, mustekala joustaa mutta entinen oli jo ihan finito. Säätä ne ei kauaa kestä.

Sitten kävin vielä Liidelissä ja olikin jo niin kauhea nälkä että kotona pistin grilliin tulet ja paistelin siinä kananrintoja, jokinlaisen salaatinkin ehdin tehdä kun paistuivat niin sopuisasti. Hiilissä riitti puhtia paistaa vielä kolme makkaraakin muulle perheelle. Esikoinen käväsi kotona työyön ja -päivän (koira- ja kissavahtina) jälkeen, pakkasi ja söi kaksi kananpalaa ja makkaran ja meni taas poikakaverilleen. Siinä vaiheessa mie olin jo niin uupunut, että nukuin sohvalla.

Omenankukkien terälehdet sataa polulle. 

Tänään heräsin ennen kuutta hieman huonosti nukutun yön jälkeen, ja laitoin pyykkiä koneeseen ja nyt en voi lähteä viileälle aamulenkille vaikka mieli tekis. Olis voinu pakata aamiaisen mukaan ja kävellä jonnekin metsään... tai ei ehkä metsään, jonnekin vähähyttysemmälle paikalle - syömään. Nyt ei oo kuuma, vajaan viistoista näyttää mittari. Mutta nyt on ootettava että kone pesee pyykin. Ei tänään olekaan kyllä niin kuuma päivä tulossa.

Kotkansiivet on hauskoja pieninä. 

Illalla istutin kirppislöytöruukkuun kukkasia, mallasin monta kertaa eri vaihtoehtoja ja niiden toissapäivänä sitä varten ostettujen kukkasten sijaan laitoinkin siihen synttärilahjakukat sen lankaköynnöksen kans. Sattuvat vaan sointumaan mun mielestä niin hyvin niiden värit yhteen. Nyt pitää sitten keksiä muratille, daalialle ja marketalle toinen paikka. Vasta viikon päästä on luvattu sadetta, toivottavasti ei lopu vesi kesken... olis tuossa parin-kolmensadan metrin päässä lähde, mutta on se homma rontata sieltä vettä ämpärillä kukkasille, kun yks ei riitä mihinkään varsinkaan nyt, kun on nuo tuijatkin. Ei ne onneksi joka päivä sitä ämpärillistä tartte.

Tuntuu ihan arjelta, kun mies on taas viikonlopun töissä. Paitsi ettei mun tarvi kuskailla tyttöjä. Viime aikoina oon nähny unia, että oon taas töissä... mt-hoitaja arveli sen kielivän siitä, että koen olevani jaksavainen. Viime yönä olin poliisin apuna pidättämässä jotain rikollista - se makas maassa mutta uhkas pyssyllä muita, ja mie vaan heittäydyin sen päälle niin että asekäsi jäi alle :D massa se on mikä jyrää!