Ah, jaksoinpa. Mutta kyllä on hyvä, että se on takana päin. Jaloissa ja selässä tuntuu. Eilen unohdin kiireessä kameran ja puhelimen kotiin, ja oli itse asiassa hienoa kun ei tarvinnu miettiä yhtään että tuo pitäs nyt kuvata. Ja laukku oli kevyempi! Se miehen pokkari, mikä mulla oli mukana, on aika painava. Jotain nyt osui kohdalle, minkä olisin halunnut kuvata, mutta enimmäkseen tuntui vapaalta. Ei tarvinnu myöskään kurkkia puhelimeen, olisko lapsilla ollu jotain asiaa. Hyvin ne oli täällä pärjänny vaikka äiti ei ollukaan tavoitettavissa.
Ja muutenkin ne kuvat on aika turhia. En mie muista kuitenkaan, mikä mikäkin bändi oli, kaikki on yhtenä puurona mielessä.
Perjantai-iltana oli tämän näköstä, varmaan hiekkapölyä mutta myös sumua. Joka yö tuli kylmä.
Vip-passi oli aika turha, mutta pääsihän siellä johonkin istumaan ja pöytiäki oli, tosin useimmat oli varattuja - siis nimikyltti siinä, että siihen ei voinu istua, mutta kuitenkin osa oli tyhjillään koko ajan. Vip-alueella oli sellanen kolmikerroksinen lavasysteemi, jossa ylin kerros oli A-luokan VIPeille, toiseksi ylimmässäkin oli parempaa väkeä mutta sinne sentään tavan vipit pääsi kolmena ekana päivänä kävelemään tai istumaan jos oli varaamattomia pöytiä, mutta eilen ei saanu sinnekään mennä. Tavisvipit istu alemmalla tasolla tai maan tasalla. Mutta se hyvä puoli siinä oli, että vessaan ei tarvinnu käytännössä juuri jonotella. Ja narikka oli ilmainen.
Oli siellä muitakin vanhuksia, en ollu ainoa. Enkä loppujen lopuksi ollut too old for that shit, vaikka niin väitin paidassani. Kaikilla muilla oli paidoissa korkeintaan bänditekstejä, ja mulla luki "I'm too old for this shit". Olin miettiny neonvärisen lippiksen hankkimista, että mahollisista yleisökuvista löytäisin itteni, mutta ensinnäkään siellä ei juuri yleisöä kuvattu ja toisekseen, eihän kenelläkään muulla siellä ollu vaaleanpunaista lippistä! Muutenkin erotuin mustiinpukeutuneesta massasta.
Sisko tulee tänään, kerää huomisaamuksi lauman nuoria ja vie ne rannalle. Yyteriin asti. Vielä kun siihen asti jaksan, niin voin levätä. Tosin piha vaatis huomiota, on ollu monta päivää retuperällä, ilmalämpöpumppu pitäs imuroida ja pyyhkiä, lattiat kans imuroida jne. Nyt pitää lähtee tankkaan auto, käymään kaupassa, viedä tytär junalle...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...




Otapa silti ihan rauhallisesti, tuo kaikki voi vähän aikaa odottaa!
VastaaPoistaPaitasi teksti on riemastuttava ;-)
Kyllä se joltain siellä hymynpoikasen irrotti :) paljon joutui kyllä pitämään pusakkaa päällä kun oli vilpoisaa. Sääliksi kävi niitä leirintäalueella yöpyjiä, kun yhtenäkin yönä oli vaan yks aste lämmintä, ja muinakin öinä tosi kylmä.
PoistaNyt sopivasti ja ihanasti satoikin just, ei tartte ainakaan pihalla olla jos ei halua.
Elämä on joskus rankkaa :D
VastaaPoistaIhan omatekemää rankkaa joo. Välillä on hyvä vähän rääkätä itteensä niin muistaa miten kiva on kun ei tartte :)
PoistaJee, sä olit anarkisti :)
VastaaPoistaHehe, todellakin olin :)
Poista