Mie paskat nakkaan

...siitä, etten ehtiny harjata tukkaa joogaan lähtiessä, vaan hulmahdin sinne eilisillan saunanjälkeisletit puoliksi purkaantuneena. Kävin vielä kaupassakin - kyllä sitä on nähty siellä kyläkaupassa niin monen näköstä pörröpäätä, että sulaudun kyllä joukkoon. Kirjotin ensin että "suolaudun".

...siitä, etten oo imuroinu viikkoihin, en ees ilmalämpöpumppua. Viime viikolla mies puhui, että ei oo ilppiä imuroitu vissiin pitkään aikaan, sanoin että ei mitään muutakaan ja että ihan vapaasti voi imuroida, kuka jaksaa. "Viikonloppuna", sanoi mies, ja enimmäkseen makas sohvalla koko viikonlopun. Kielsi krapulan, vaikka juomaa oli kyllä mennyt. Nyt on keskiviikko, imuri on saanut olla rauhassa. Juu en komenna ketään, koska mulla on se syyllisyyden painava viitta, mikä tulee siitä, että olen eläkkeellä. Sellanen, joka ns. makaa kotona päivät pitkät, ei vaan voi käskeä työssä ja koulussa kävijöitä siivoamaan. Jos ketään ei häiritte niin olkoon siivoamatta ja jos häirittee niin siivoo ite.

...siitä että pääsiäiseen on vielä monta viikkoa, vaan ostin mämmiä. Lohturuokaa?

Tänään kone löi ittensä jumiin niin, ettei ees suostunu uudelleenkäynnistyyn, piti virtakatkaisijasta pakkosulkea. Muutenkin kaikki potutti jo ihan tarpeeksi. Sattuneesta syystä en saanu sit ees nukkua päikkäreitä, ni jätin koneen omilleen ja lähdin lenkille. Järkyttävä tuuli suoraan jäätyneestä helvetistä! Fyi. Vieläki on kädet ihan jäässä. Naama ei tienny jäätyäkö tuulessa vai palaa auringossa.

Illalla unta ootellessa ajatus valuili mihin sattuu, vaikka yritin miettiä mukavia asioita. Mietin muun muassa, miten on mahtanu sen naisen mieselämä sujua, joka koitti vokotella mun miestä alkuavioliiton aikoihin. Ja että se olis luultavasti saanu punatukkasia lapsia mun miehen kans. Ja että mitä jos se olikin se oikea miehelle ja mies on vaan kärvistelly mun kans, tämmösen masentuneen paskan. Olis saanu siitä eukosta menestyvän ja hyvätuloisen kumppanin tämän köyhän läskin eläkeläisen sijasta. Mutta ehkä se oli mun onneni, että mies valitsi minut. Ollaan tehty kaks ihanaa tyttöä ja pidetty avioliitto kasassa yli tupla-aika ensimmäisen avioliiton keskimääräiseen kestoon verrattuna. Toistaiseksi meillä on ollu aika yhteneväiset toiveet elämän suuntaviivoista, mutta nyt on tullu pieniä eroja. Mie käperryn entistä pienempiin ympyröihin ja mies haikailee suurentavansa omiaan.

Ehkä tämä tästä. Joskus.