Plus

Usein, kun on oikein kipee niin siitä selvittyä on masennuskin hetken aikaa pienempi. Mulle ainakin käy usein silleen. Niin nytkin. Oon saanu jopa joitain rästiasioita tehtyä - pieniä, mutta ärsyttäviä - ja sukat valmiiksi. Eilen leivoin kääretorttua, tosin se pohja jostain syystä epäonnistui (syytän vanhoja munia ja ehkä liian raa-aksikin jäi, vaikka keittiössä haisi palanu kaakao) ja siitä tulikin myttytorttu. 

Hyväähän se on, mutta onneksi nyt ei taaskaan ollu tarkoitus miksikään vierasvaraksi tuota tehdä. Ei olis kehannu tarjota. 

Turhaan kuurasin kloriitilla paikat; kun kuopus tuli, se ensitöikseen nappasi mukinsa tiskipöydältä ja joi sillä vettä. Ymmärrän ajatushäiriön - se oli kuopuksen muki, joka on yleensä aina vain sen käytössä, mutta kun mies ei sitä tienny niin se oli tuonu sillä mulle vettä aiemmin. Enkä mie tietenkään sanonu miehelle, että väärä muki, tuo toisella muella. "Peli on menetetty" kuopus totes itsekin, kun hoksas asian. Ja niinhän se alkoi yrjötä eilen koulussa, ja oli vielä meno sitä pohjallista tekeen... mutta aika helpolla se näyttää siitä selvinneen. 

Aamulla oli hieno ilma, mutta se meni sit jo ohi ennenkuin pääsin joogasta. Oli jo loskaa ja lämpöasteita, mutta raahustin silti pikkulenkin koirien kans. Ajattelin ostaa kaupasta karjalanpiirakoita ja munia ja tehdä munavoita, mutta unohdin karjalanpiirakat. Tyypillistä. No onpahan ees munia. Pääsiäinenki tulossa.