torstai 21. maaliskuuta 2019

Toksinen positiivisuus

Oli mielenkiintoinen kolumni Hesarissa, "Jatkuva hyvä päivä saattaa olla merkki toksisesta positiivisuudesta". Tuo "toksinen" on nyt muotisana, on toksista maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä ja millon mitäki. Nyt myös positiivisuutta. Mutta tykkään, kun annetaan lupa välillä olla myrtsi ja tyytymätön. En itsekään jaksa esim. lukea pelkkää positiivisuusvirtaa, se saa mut tuntemaan itteni huonoksi.

Mutta tänään olin positiivinen kun oli niin hieno ilma ja aurinko paistoi ja hankikin vielä kantoi :)
Kameran linssissä on taas ollu sormenjälkiä, enkä oo huomannu...

 Päästin koirat pellolle juokseen, siellä tuskin mikään elukka pesii, vaikka kiinnipitoaika onkin. Jos pesii, niin pesä saa kyllä kyytiä jahka kevättyöt alkaa.
Matonpesupaikka viettää vielä talviunta. 

Luen parhaillaan Joseph Burgon kirjaa "Narsistit lähelläsi", missä puhutaan lähinnä narsistisista piirteistä ihmisissä, jotka ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä narsisteja. Hankalia tyyppejä vaan :) No siellä oli lista josta sain ruksata monta rakkaan aviomieheni luonteenpiirrettä. Oon yrittäny lukea sitä vähän siltäkin kantilta, että mikä niistä pätee minuun, ja löydän kyllä itsestänikin jotain. Selittelyn ja puolustautumisen tarve esimerkiksi. Oon kyllä pitäny sitä puolustautumista ihan hyvänä kehityksenä, kun vertaa lapsuuden elämään, jossa oli opetettu olemaan hiljaa ja kiltti. 

Onhan se tietysti vähän suhteellista ja persoonakohtaista, miten asiat ottaa. Esimerkiksi tyrannisoiminen - missä menee sinnikkään suostuttelun ja tyrannisoimisen/manipuloimisen raja? Voiko tyrannisoida iloisesti, vai onko se aina vihaista? 

5 kommenttia:

  1. Toksinen positiivisuus ehkäisee helposti oikeista tunteista puhumisen. Sitä on monesti blogeissakin, varsinkin kommenteissa, joissa vain kannustetaan tyhjillä sanoilla. Joku tykkää, mutta minä olen sitä mieltä, että ei se muuta elämää paremmaksi, kun rivi samoja tyyppejä kirjoittaa jaxuhaleja tarkoittamatta mitään.

    Enkä tuolla tarkoita sitä, etteikö empatiaa voisi tuntea myös virtuaalisesti, mutta liika on liikaa.

    Kiinnostavia kirjoja sinä luet. Moreenimediassa oli samasta aiheesta juttu joskus helmikuussa:
    https://moreenimedia.uta.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moreenimedia olikin mulle uusi tuttavuus. Laitoin kirjanmerkin.

      Mie koen välillä tosi vaikeaksi löytää sanoja, joilla osottaa sitä empatiaa ilman, että se kuulostaa siltä kliseiseltä jaxuhalilta. Sitten jätän kommentoimatta ja pelkään, että nyt mua pidetään välinpitämättömänä ja kovasydämisenä. Sekin oli listattuna muuten siellä narsististen luonteenpiirteiden listalla - miettii, mitä toiset minusta aattelee.

      Poista
    2. Et ole lainkaan välinpitämätön tms. Minä ainakin pidän sinun sanomisiasi vilpittömästi empaattisina kun sellaisen tarve on ollut.

      Poista
  2. Narsistiset luonteenpiirteet ovat johonkin rajaan asti hyvä juttu. Niistä saa voimaa. Mutta oikea narsisti onkin sitten jo ihan toinen juttu. Sellaisesta ei saa voimaa yhtään kukaan. Noita kahta asiaa ei kannata sekoittaa ja olla itselleen ankara vääristä asioista. Niin kauan kuin tunnistaa itsessään toisinaan huonon omantunnon, kaikki on terveen puolella :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin kauan kun niitä ei käytä toisten kiusaamiseen ja polkemiseen oman edun tavoittelussa. Mutta "oikea" narsistihan ei näe toimissaan mitään vääryyttä.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...