Yök

Vein kuopuksen koululle aamulla (oli liukasta) ja sitten söin aamiaista ja käytin koiria ulkona. Tuuli kylmästi ja tuiskutti lunta, ajattelin lähtiessä että vähintään se kaks kilsaa täytyy kuitenkin kävellä eli kilsa suuntaansa. Jossain vaiheessa kurkkasin Simply Walkingia, se näytti 1,09 km, mie sanoin koirille että no niin, ollaan jo saavutettu... - ja tuli totaalinen blackout. 

Mikä se sana oli? Ihan tuttu, jotenkin yhdistin sen työelämässä pomojen juhlapuheissa kuulluksi. Päämäärä? Ei. Minimi? Ei. Etappi? Ei. Mallasin vaikka kuinka montaa sanaa siihen, ja lopulta tulin siihen tulokseen, ettei siihen ole olemassakaan sanaa. Sitten koirat ilmoitti ettei ne halua enää kävellä, käännyttiin takas. Ne ei halunnu kävellä takaisinkaan. Tunsin itteni hirviöksi kun koirat surkeina mun kantapäiden takana raahusti. Puoli kilsaa ennen kotia se sana plumpsahti muistionteloista kuin alien ihmisen sisuksista, limaisena ja tahmeana: tavoite. Mua kyllä vaivaa nää sanaunohdukset.

Hassut koirat.

Sukka. Toinen on valmis :)

Hyvät halvat toppasaappaat ei sit kestäny. Näyttää niinkuin nuo reunat olis jotain pahvia. Kuivettunutta materiaalia joka tapauksessa. Täytyy tähyillä, löytyiskö kirppikseltä "uudet" tai jostain tarjouksesta, ne valkoiset on enempi römpsykeleille, loskarit ja leveät kuin sorsan räpylät.

Kielletty ajosuunta. Mie en kyllä lähtis tuonne muutenkaan ajeleen. Sattuipa vaan silmään kun odottelin miestä kuvauskopterilennolta. 

Saatiin koirien siskolta (tai sen nykyiseltä omistajalta) kolme koiranvaatetta edullisesti, sisko on numeroa isompi ja sille oli tullu ostetuksi vähän kireet puvut. Nää on just sopivat! Ja kuin tilauksesta yksi on sadeasu, kun en löytäny kahta samankokoista taannoin, kun uuden ostin. Ja koirien mielestä erittäin mielenkiintoisen tuoksuiset :)

No, aamulla lenkin jälkeen istahdin sohvalle kutimen kanssa ja nautinnollisesti ryhdyin Areenasta katsomaan Hiljaiset todistajat -sarjan kahta peräkkäistä jaksoa. Ekan loppupuolella esikoinen soitti koululta, että paha olo, tuu hakeen. Sen poikakaverilla oli viime viikolla ollu noro, ja nyt tyttö oli saanu sen. Kohta se on meillä muillakin :( Oksentaa ihan kauheasti!

Lisäksi kuopus kertoili viesteissä että siellä on tulipalo, ja sillä paniikkikohtaus, ja se oli ambulanssissakin. Mie sanoin miehelle että "ei mitään hätää, mutta kuopuksen asuntolassa on tulipalo ja se on ambulanssissa". Saunassa oli kiuas jotenkin kärähtänyt. Tarjouduin meneen sille seuraksi sinne, mutta se sano että yrittää nukkua. Tiiä sit kuinka saa nukutuksi...

Mie vaan toivon, että se noro piättelee mun kohalla yli huomisen puolen päivän, ku mulla on kauan odotettu ja jo kerran peruttu hammashoitola-aika. Kamalaa jo muutenkin, saati että joutus maksaan turhasta käyntimaksun, kun se pitää perua 24 tuntia aiemmin, jos sinne ei mene...