tiistai 25. helmikuuta 2020

Pahoittelut pahan mielen purusta

 Ihana auringonpaisteinen pakkaskeli, mutta minua vaan ahistaa ja masentaa. Mikään ei tunnu menevän oikein. Haluaisin karkuun kaikkea tätä arkea ja pinnistelyä. En edes laihdu, vaikka olen pätkäpaastoillut ja muuten elänyt kuten ennenkin. Tunnen itseni niin epäkelvoksi, tarpeettomaksi ja huonoksi. Ja kun tänne avaudun, alan heti pelätä, että jotain menee oikeasti pieleen, jotain kamalaa sattuu ja sitten kaduttaa, kun tuli valitettua ja asiat meni vielä huonommaksi.
Varjoa on hyvä kuvata, siitä ei huomaa että mun painoindeksi on yli 33. Säkillinen mätää paskaa.

Ajattelin, että ulkoilu ja liikkuminen piristää, ja lähdin ennenkuin paastoaikakaan oli loppunut - pakkasin mukaan vähän syötävää siltä varalta, jos voimat loppuu. Ei ne loppunu, tosin ei niitä ollu paljoa jaettavaksi, joten matka taittui hitaasti. Koiratkin vähän väliä käänty mua kattomaan. Ilma oli kyllä ihana ja koirat hauskoja haalareissaan. Onneksi ei tullu ihmisiä vastaan, lukuunottamatta yhtä kouluun kiirehtivää pyöräilijälasta.

Mun matkanmittaussovellus lakkas mittaamasta matkaa (aikaa ja kaloreita se silti mittas?) joten poistin sen ja latasin tilalle sen vanhan Simply Walkingin, mikä oli aiemminkin. Omat huonot puolensa siinäkin, mutta se sentään toimii.

Luin Elly Griffithsin viimeisimmän oikein hitaasti, pätkän kerrallaan. Kiltti kirjastontäti varas mulle jo sen tulevankin kirjan, jahka se ehtii ilmestyä. Nyt on Ilkka Taipaleen Mielisairaalassa aloitettu. Tulet uuniin laitettu, kerrankin kun on pakkasta useampi aste. En mie usko, että minun elämä siellä meren rannassa tai erämaamökissä olis sen kummempaa, kun tämä vaiva kulkee aina mukana...

13 kommenttia:

  1. Voi, kun oiski semmonen ruuvi, mistä vois säätää mielialaa!
    Täälläki oli aurinkoa, nyt piliviharson takana. Parempia päiviä toivottelen, iloa ja valoa elämääsi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.Mie en ymmärrä miksi se ruuvi aina jumittuu...

      Poista
  2. Halit <3

    Toivottavasti tylsä olo menee taas nopeasti tiehensä.

    Ja mitäs jos vain lopettaisit laihduttamisen ja pätkäpaastoilun? Olen nyt jo NIIN monelta ympäristössäni kuullut, että kun lopettivat kaikenlaisen elämänsä mittaamisen ja seuraamisen ja sen sijaan keskittyivät elämään vain mahdollisimman itselleen miellyttävää elämää, niin kappas vaan, painoksinalkasi tippumaan.

    En julista noita trackereita pannaan, mutta oon vahvasti sitä mieltä, että siinä, missä ne kannustavat monia liikkumaan, ne tuovat myös negatiivista painetta. Kuten ihan kaikki muutkin asiat, jotka määrittävät jonkinlaisen muotin, minne meidän ihmisten tulisi mahtua ollaksemme kelpoja. Tottahan ylipainolla on terveydellisiä haittoja, sitä nyt ei tarvinne erikseen edes sanoa, mutta kun tuo BMI ei tunnetusti kerro kovin hyvää kokonaistilannetta ja sen seuraamisestahan ollaankin onneksi jo oltu muutaman vuoden ajan luopumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullahan oli tuossa sellanen aika, etten välittänyt painostani, ja sen takia nyt on pakko jotain yrittää. Pitäs tehä elämänmuutos, ja tää pätkäpaasto nyt tuntu semmoselta elämänmuutokselta, jonka ylläpitämiseen kenties olisin voinut sitoutuakin pidemmäksi aikaa. Itseinho vain kasvaa kun läskit leviää... ja sitten lohtusyön. Kun ei jaksa lohtukävelläkään koko ajan.

      Mulla tuo trackeri on ensisijassa matkan mittaamiseen, kun oon niitä nyt mittaillut, ja kartasta on hankala kun ei aina tiiä, missä on vaeltanu kun ei näy metsän polkuja. Ja sekin hyvä niissä on, että jos eksyy, niin löytää takaisin omille jäljilleen :) Oon ainakin kerran tarvinnut sitä ominaisuutta ihan tosimielessä.

      Poista
    2. Tulin vielä lisäämään, että mua kyllä motivoi se matkojen laskeminen, etenkin niiden yhteenlaskeminen :) Pari kolme kilometriä päivässä ei päätä huimaa, mutta yhdeksänsataa kilometriä vuodessa kuulostaa jo isolta! Eilenkin pääsin viimevuoden keskiarvomatkan yli...

      Poista
    3. Munkin täytyy sanoa, että mua tuo trackeri motivoi! Tietyllä tapaa se pistää lähtemään vaikka ihan tosissaan jos ei huvita, niin minä oon se, joka voitan, eikä trackeri ;) Samalla tapaa aattelen, että muutama kilsa päivässä näyttää vähältä, mutta kyllä se vaan sitten kuukauden lopussa pistää vähän ylpeilemään itselleen.

      Poista
  3. Ihmisen kroppa ei toimi ihan niin kuin laihdutus- ja terveysohjelmissa suunnitellaan. Joku laihtuu helposti, toinen ei millään.

    Jos miettisit vain hyvää elämää ja tekisit pieniä tekoja sen eteen? Hyvään elämään kuuluu myös itsensä arvostaminen teoin ja ajatuksin. Jos ripottelisit terveyttä edistäviä pieniä asioita sinne ja tänne siten, että jaksat nauttia niistä ja arvostaa niitä?

    Mikään terveysteko ei ole tärkeämpää kuin se, että arvostat ja kunnioitat itseäsi. Läheisintä ystävääsi.

    Jaksamista ja haleja <3
    Olet selvinnyt aikaisemminkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja tottahan se on, aina on selvitty. On vain se itseinho juurtunut niin syvälle, että se pääsee välillä valloilleen, sopivassa rakosessa.

      Poista
  4. Tänään tuli meille uusin Griffiths.

    Parempaa oloa sulle, mullakin jumittaa (pää ja paino...) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja hyvä tietää, niin voin ruveta odottamaan viestiä kirjastolta...

      Poista
  5. Minäkin kannatan noita trackereitä tms, itse käytän Sports Trackkeriä. Se kyllä motivoi kun näkee reitin ja kilometrit sekä askeleet. Lisäksi siihen kertyy tilastoa ja näkee kuinka paljon liikkuu viikossa, kuukaudessa jne. Kalorinkulutuksen tuloksia en edes katsele.

    Sen sijaan noita pätkäpaastoja en kannata. Terveellinen, kasvisvoittoinen ja tarpeeksi proteiinia ja hiilihydraatteja sisältävä ruoka on tärkein. Eihän sillä ole merkitystä mihin vuorokauden aikaan syö, vaan sillä kuinka paljon ja ennenkaikea mitä syö vuorokauden aikana. Mutta jos eim illalla ole nälkä niin mikäs siinä. En ole itse koskaan ollut mikään napostelija, tykkään syödä kunnon aterioita. Ja jälkiruokia, hm.

    Parempaa oloa toivon sinulle. Muista RH, että olet tärkeä monelle ihmiselle ja etenkin itsellesi. Pidä huoli itsestäsi!

    VastaaPoista
  6. Tiedätkö, mä en oo ikinä ajatellut sua mitenkään isona. Mä en näe sellaista sussa. Yllätyin painoindeksistä. Vaikka sehän ei tosiaan kyllä kerro mitään, me ollaan niin erilaisia kaikki. (samaan hengenvetoon kumoan sanomani ja surkuttelen, että mun BMI on suurempi :-D )
    Sä oot tärkeä monelle, tiedäthän sä sen...
    Jos olis joku juttu, jolla huonon mielen saisi nipsnaps pois, niin jeesaisin sua kyllä heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja tiedän joo. Eikä voi olla isompi, jos mullaki on "yli 33" :D

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...