Kevät keikkuu ja minä myös

Meillä satoi aamulla vettä oikein rankasti, niin että katto kumisi, mutta silti oli pakkasta! Ei paljoa, mutta aste pari. Hyvin oli kuopuskin kuitenkin koululleen päässyt, kun lainasi taas autoa; joutuu koulun jälkeen käymään tallilla, johon haki harjoittelupaikkaa. Ja on flunssassa, mietti, että vihaako kaikki häntä kun tulee niiskuttavana ja köhäisenä kouluun (koska KORONA!!!). Oli se eilisen poissa, mutta olo on kohentunut nyt.

Sunnuntaina oli sisäpäivä, oli niin vietävän kurja keli koko päivän, ja sitten kun ilma selkeni ja olis voinu vaikka ulkoilla, niin piti laittaa ruokaa ja syödä ja saunassakin käydä. Eilen kävin kaupassa, postin asiamiehellä ja kirjaston palautusluukulla ja samalla reissulla käytin koiria pienellä kävelyllä kauempana, ja hyi mikä märkä loska oli! Ja paikoitellen jäätä. Koirien haalarit oli litimärät lenkin jälkeen. Toivottavasti tänään pääsee jossain vaiheessa kunnon lenkille. Vähän surkealta kyllä sääennuste näyttää.

Mies sai "ylennyksen" töissä. Niille palkattiin ulkopuolinen henkilö aiemmin siihen hommaan (varapomo) mutta kun sen oli tarkoitus osallistua normitöihin silloin kun ei ollut varapomoilua, niin se ei käynykään toivotusti. Hyvin usein se haahuili jossain muualla, kun olis pitäny töitä tehdä. Sai lähdöt koeajalla ja tunnetusti ahkera työntekijä sai homman ylimääräisenä. Silleen se oli aiemminkin hoidettu. Kokemuksesta vain tiedän, että se usein aiheuttaa pahaa verta, kun rivityöntekijä saakin yhtäkkiä pomottaa muita... varoitinkin miestä, että ei saa antaa pissan nousta päähän.

Mie keikun vieläkin siellä mielialakuopan reunalla. Ei tullutkaan rakettimaista nousua ylöspäin. Odotan takaisinsoittoa terveyskeskuksesta, vaikka olen varsin skeptinen sen suhteen, löytyykö sieltä kiireettömiä aikoja. Ja vaivaako mua ees mikään. Olenko vain tämmönen. Olen kyllä taipuvainen kuvittelemaan, että tässä saattaa nyt olla oikeasti jotain vaihdevuosivammaa. Tämän laskurin mukaan meillä saa tavanomaista heikommin niitä aikoja.

Musiikki usein nostaa mielialaa, mutta mun keräämä iloinen musiikki on siirtänyt kaiken ilonsa minuun ja imenyt minusta surua ja ahdistusta niin, että nyt sen kokoelman kuuntelu ei enää ilahduta. Olen pilannut siis lempimusiikkinikin masennuksella. Tätä ei aikanaan ammattikeskustelija ymmärtänyt, että musiikin aiheuttama tunne voi myös vaihtua, kun ilo kuluu pois. Tietysti jos etsis oikein tosissaan, saattais löytää muuta iloista musaa, mutta kuka jaksaa kahlata miljoona piisiä että josko joku helmi sieltä löytyis.

Ensviikonloppuna on se Korpiklaanin keikka, jonne mies ja kuopus on menossa, ja kun mies sai kuvausluvan niin nyt olis yksi ylimääräinen lippu... mutta en mie jaksa. Olen vanha ja raihnainen kääkkä.