Parveilua

Tyrkkäsin itäneet porkkanat multaan, ja ne on kovasti kasvattaneet naattia. Kuopuksen leikkopapuja laitoin kasvamaan 10 kpl - liotin niitä ensin muutaman tunnin - mutta niistä ei noussut kuin 4, ja niistäkin yksi kypsähti heti alkuun. Aika heikko itävyysprosentti kyllä.

Mies on töissä, kuopus kaverin luona ja esikoinen on vietävä työharjoitteluun autolla, koska juna on peruttu. Eilenkin oli. Mutta mikäpä mulla on kuskaillessa. Ja ulkona sataa lunta, vaikkei pitäny.

Eilen kävin luovuttamassa verta, tilassa oli kyllä yli 10 henkeä mutta meillä oli turvavälit. Ja käsidesillä lotrattiin oikein urakalla. Mullehan suositeltiin sillon edellisellä kerralla että pitäisin puolen vuoden tauon luovutuksissa, kun Hb oli 126 eli alin hyväksyttävä. Puoli vuotta olis täyttyny vasta enskuussa, mutta uskaltauduin kun oon syöny rautaa, ja hemppa olikin 149. Hoitaja sanoi, että joskus nää testitkin näyttää omiaan, jos sattuu oleen kudosnestettä vähän enemmän sormenpäässä. Kahvipöydässä oli leivät tehty valmiiksi ja kääritty elmukelmuun, jopa pullanpalatkin oli kelmussa. Hyvin oli hoidettu homma.

Oli kiire aamupäivä ja luovutuksen jälkeen olin tosi väsyny, jäi lenkki taas tekemättä. Nukuinkin tänään poikkeuksellisen pitkään, olisko verenvähyyden syytä. Ei ainakaan anemiasta voi syyttää väsyä tällä kertaa. Niin ja lähestulkoon tyrmäsin itteni autonovella. Väistin oksia kun avasin oven, ja kulma osui poskipäähän. Ihme, kun ei tullut edes mustelmaa. Mies sanooki minua toheloksi, onneksi ei ollu näkemässä...