Reposaaressa

Oi, meillä oli ihana reissu Reposaareen! Ajattelin, että jos nyt kuolen niin kuolen onnellisena. Kuopuskin kuuli viimeisenä päivänä, että saa osapäiväkesätöitä harjoittelultalliltaan heinäkuussa. Siis että näinä aikoina kysytään töihin, niin sehän on ihan lottovoitto. Ja jollain tallilla hevosten kanssa, sehän on ihan takuulla sellanen työ, mikä kelpais monelle heppatytölle. Eikä kuopus ees oo semmonen, se sanoo ettei ymmärrä hevosten sielunelämää, lehmiäkin ymmärtää paremmin. Mutta ehkäpä se tekee tytöstä paremman työntekijän, ettei se keskity niiden hevosten lääppimiseen vaan työntekoon.

Mutta se reissu. Yhtenä aamuna kun istuin aamukahvillani kallioilla, laskin ainakin 72 kyhmyjoutsenta kiikarinkantaman päässä! Eli noin parin kolmen kilometrin säteellä. Eihän sitä joutsenta tietenkään tunnistaa voi kolmen kilsan päästä, mutta kun kaikki muutkin oli kyhmyjoutsenia niin tuskin sinne merelle olis laulu- tai pikkujoutsenkaan eksynyt.

Ekaa kertaa käytiin lintulietteillä, monesti on sielläpäin oltu mutta aiemmin ei oltu eksytty sinne lintutorneille. Hieno ja erikoislaatuinen paikka, mutta metsätaipaleilla oli ihan pirusti hyttysiä! Joku kahlaaja siellä mekkaloi, mutta mie ku en niitä tunne niin jäi tunnistamatta/merkkaamatta listaan. Edes ääntä en löytänyt niistä linnunäänikirjastoista, mitä netissä on.

Joka päivä nähtiin haahkoja lapsineen, oli parikymmentä poikasta, isommat omana lastentarharyhmänään ja vaihteleva määrä naaraita niitä vahtimassa. Yksi koiraskin välillä pyöri mukana. Ne poikaset oli hauskoja, kun ne sukeltaessaan aina roiskautti pikku räpylöillään vettä ilmaan ja välillä niiden oli vaikea päästä sukeltamaan, kun ne pompahti vaan takas pintaan. Sain reissusta lintulistalleni haahkan lisäksi silkkiuikun, harmaahaikaran, merimetson ja meriharakan. Niin ja nokivariksen. Nyt on 90 koossa tälle vuodelle.

Porissa kukki hopeapaju. Miksiköhän en ole vieläkään hommannut sitä omalle pihalleni, vaikka oon siitä aina haaveillut? Vois nyt, kun terijoensalavat voi huonosti. En tiedä, mikä ne on tappanut - epäilen naapuria kun sehän haluais kaikki hänen pihaansa varjostavat puut pois, ja on osan kaatanutkin. Tosin luvan kanssa tietysti. Mejänki tontilta. Mietin, että laitan sen kohta kuolevan salavan juurelle monta humalaa kasvamaan, niin se kiertyy puun ympärille ja tekee vielä isomman lehvästön. En oo kehannu sanoa naapurille, että ne salavat laitettiin siihen just siks, kun ne kerran oikein rivissä siellä seiso ja töllisteli mejän pihalle.

Mutta se reissu. Oon näköjään tosi huono kirjottaan reissukuvausta, kun eksyn aina aiheesta. Meillä oli kerrankin koko perhe mukana, ja oli siksikin niin ihanaa. Oli muitakin huolehtimassa koirista, se en aina ollut minä joka joutui niiden kanssa olemaan. Eikä mun tarvinnu tiskata, esikoinen hoiti sen. Esikoisen toiveesta oltiin myös koirarannalla oikein olemassakin hetki, tosin siellä kävi kamala tuuli ja kun meni dyynien väliin ni ei niinkään tuullut, mutta ryöppysi hiekkaa päälle.

Oli siellä porukkaa ja hevosiakin tuli paikalle just kun oltiin lähdössä pois. Sitten oltiin ihan hiekkakuorrutettuja. Muutenkin siellä meren äärellä tarttui aurinkokin, mies poltti käsivartensa ja mieki lievästi nenän, kämmenenpäällystät ja jalanpäällystät. Dekolteeta koitin suojella ja aurinkorasvata, mutta sekin on punainen, tosin ei silleen palaneesti koska ei kirvele yhtään. Kaulassa on sitten vaaleampi raita :D leuka on varjostanut.

Aamulla ja illalla oli viileää, mutta päivällä kuuma. Ainakin tuossa mökin terassilla. Tuuli oli paikoin jonkinmoinen, mutta onneksi tuli tuolta saaren suunnasta.

Mies ja kuopus on hakemassa nyt peräkärryä, että tehdään se tytön muutto. Eilen se jo vei hiukan kamoja sinne, mutta sänkyyn ja sohvaan tarvii sen kärryn. Ja kahvinkeitin on ostamatta.