Tohkeilua

Tänään tein sitä jauhelihataikinaa med juustoraaste. Lähituotettua naudan jauhelihaa ja cheddarjuustoa, biffit ainakin tuoksuu käsittämättömän hyvälle. Ainakin nälkäsen nenään.

Orvokit on alkaneet kukkia padassa. Aina on kiva jännätä, minkälaisia sinne tänä vuonna kasvaa. Laitoin pari kaupan keltaviolettia sinne tuomaan uutta verta. Eiku ei kasveilla voi sanoa noin. Uutta geeniperimää? Sekarotuisia orvokkeja.

Ja taas yksi koira tuttavapiiristä lähti. Ei kyy tällä kertaa, vaan syöpä. Halaan täällä omiani hädissäni ajatuksesta, että joudun myös luopumaan jossain vaiheessa. Että nautin täysiä niin kauan kuin ne täällä mun kans on. Puoliksi tosissani kysyin mieheltä, että mitä jos jätän koirat matkasta, kun mennään loppukuusta taas Poriin, niin sehän kauhistui. Mutta en mie taia jättää, ku ollaan kuitenkin viikko siellä, tulis ikävä. Vaikka sielä onki niitä punkkeja. Tosin yhtenä päivänä sain kiinni koirasta ihan kotoperäisenkin punkulan, oltiin käyty tuolla yhen rapakon ympäri kiertämässä niin sieltä varmaan oli sen saanu.

Tänään koirat saikin uutta haisteltavaa, kun käytiin kuopuksen kanssa kaupungilla kävelemässä. Ja tietenkään mullei ollu kakkapusseja mukana, mutta onneksi siellä oli kaupungin ripustamia kakkapussinippuja. Eka piti kietasta paperinenäliinaan ja kantaa käjessä roskiin. Jostain kumman syystä koirilla tulee monta kakkahätää pienelläkin kaupunkireissulla, verrattuna kotiseutulenkkeilyyn. Luultavasti joku merkkausjuttu sekin. Sitten tyhmä ihminen pilaa koko hienon merkin ja kerää kakan pois! Mutta kyllä ne oli tohkeissaan siellä. Hirmusti hajuja, toisia koiria, ihmisiä ja PYÖRIÄ.

Sain tarmonpuuskan ja siivosin vaatekaappia. Yhen hyllyn perukoilta yllättäen löysin äitin yöpaidan... tuli ikävä. Ja sitten löysin ne joskus tytöillä kutomani tunikat, jestas että oon jaksanu semmosen määrän kutomista joskus! Alakouluikäisiä olivat sillon, ja kuopuksen tunika mahtui sille päälle hyvin vieläkin. Lyhythän se oli, paitana olis menny, mutta leveydestä oli ihan sopiva. Sanoi tykänneensä siitä kovasti sillon pienenä ♥

Biffeistäkin tuli ihan syötäviä :)