tiistai 22. syyskuuta 2020

Sharlotka

 Ei kaatunut vaahtera eikä myrsky kaadellut juuri mitään muutakaan täällä meidän nurkilla. Yhden muovituolin pihalta, ja sadevesitynnyrin suojaverkon siirsi muutamia metrejä. Tai ei se ole varsinainen sadevesitynnyrikään, vaan siihen on tyhjennetty lähinnä kellarin kosteudenpoistajan vesisäiliötä. 

Hammaskin korjattiin, ei siinä vielä reikää ollu, mutta oon ilmeisesti purrut sen niin araksi, että puudutuksesta huolimatta sattui välillä kovaa, kun poistivat vanhaa paikkaa. Ylähampaista ei löytynyt muuta vikaa, kuin joku purentajuttu, jonka hioivat. Aina hiovat hampaita, ensin yhestä paikkaa ottaa kiinni ja kun se hiotaan, ottaa toisesta paikkaa kiinni. Kohta ne on hionu mun hampaat pois. Eikä se kipua edes poistanut. Sanoin hammaslääkärille, että en tiedä johtuuko päänsärky hampaista vai hammassärky pään kivuista, mutta käski tulla uudestaan, jos ei auta. Oottelen nyt vähän aikaa.

Sitä on niin vanha jo, että hajoaa vähän joka paikasta. Ja muutenkin aika on jo vähissä.

Eilen piti olla hieno auringonlasku johtuen Kalifornian maastopaloista, mut oli liikaa pilviä.

Tulipahan sen varjolla tehtyä iltalenkki koirien kanssa, tuulessa ja teepaitasillaan. Ei mulla ollu kylmä kun ripeesti kävelin, mutta kotona sit paleli. Oon tässä muutamana päivänä kävelly vähän normaalia enemmän, mutta ei vaan puntarilla näy yhtään. Toisaalta eihän sellanen käveleskely paljoa kuluta - katoin just trackerista, että oon kuluttanu tän kuun aikana kaloreita vajaan kahden tuhdin pizzan verran. 2406 kcal, 80,56 kilometriä. 

Tosin yhtenä päivänä oli niin kova rasvan ja sokerin puutostila, että tein pienen taikinallisen omenalättyjä ja söin ite kaikki! Löysin suht madottoman ompun ja höyläsin siitä juustohöylällä lastuja lättyihin. Nam. Ja oon syöny Omenanpaloja Sharlotka riisipiirakan päällä makiannäläkään. Ja Lidlin kirsikkajogurttia. 

Pullaa mies halusi ostaa, mutta aika hyvin oon vastustanut kiusausta, vaikka piru istuu olkapäällä ja sanoo, että ei yksi pullanpala kahvin kanssa oo pahasta :) yhden viipaleen oon syöny sharlotkan kanssa jälkkäriksi. 

Olin viime yön unessa vaeltamassa jossain Lapissa, tai tietä pitkin kuljin, koirat veti ja mie jotenkin lensin niiden perässä. Kaksi isoa vaaleaa petolintua kaarteli yläpuolella. Samanlainen lapinkaipuu oli sillon neljä vuotta sittenkin, kun edellisenä syksynä käytiin Lapissa. Kyllä se enssyksyyn mennessä hellittää. Mies kyllä puhuu että josko taas ensvuonna, mutta on se niin kallista. Sillä niitä suunnitelmia on, Liminganlahdelle pitäs keväällä kuulemma päästä lintuja kuvaamaan (vaikka lähempänäkin on hyviä muuttolintupaikkoja) mutta ei se ole mitään ilmaista touhua. 

Kyllähän se rahaa saa palamaan, nytkin osti sähköpotkulaudan. Muka että sillä voi käydä kaupassa. Kyllä ei voi kovin isoa tai painavaa lastia kuljettaa sellasella rimpulalla! Eikä ylipäätään kulkea ikävällä ilmalla. Viime vuonna osti läskipyörän, kun innostui, mutta tuolla se makaa varastossa joutilaana. Niin aina. Toivottavasti se ei oleta, että mie sillä alan kulkeen ja auto myydään pois. Tuosta tuli ihan riita, sanoin että jos sulla on ylimääräistä rahaa laittaa joutavanpäiväisiin leluihin niin anna mulle, löydän sille kyllä sellasta käyttöä, jossa se on hyödyksi. Mutta ei kuulemma oo poisannettavaksi asti rahaa.

Mie jo pakkasin osan kesävaatteista talvisäilöön, mutta kesähän on tulossa takas. Yli kahtakymmentä astetta lämmintä on luvattu. Mut ei se ehkä oo enää niin lämmintä lämpöä kuin kesemmällä... ei nyt kuitenkaan viitsi ruveta mitään kukkasipuleita maahan laittamaan, ennenku lämpöaalto on ohi. Ostin jonku perhossekotuksen ku Rustassa oli klubitarjouksena kukkasipulit halvalla. 

Taas tuli nuo ylähampaat kipeeksi kun söin :(


13 kommenttia:

  1. Hammasjutut on inhottavia. Ja just tollasia, että jotakin korjataan ja sit se vaikuttaa johonkin. Tuntuu kummalta ja hullulta,. Hampaissa :-D
    Rasvan ja sokern puutos on niin tuttua. Viikonlopun vedin taas niin, että itteekin hirvitti. Sen huomaan, että herkuttelu ja ahmiminen kyllä ruokkii itseään. Kun mä annan pahalle pikkusormen, se vie kyllä rihan koko naisen. En vaan pysty kohtuuteen. Se on joko tai. Ja ruotuun palaaminen on aina yhtä vaikeaa. Pöh :)
    Mäkin odottelin hienoa punaista auringonlaskua. Ei näkynyt.
    Tulispa oikeasti vielä lämmin <3 Mulla on kestopalelu jo alkanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kierre! Ja toisaalta, jos vaan saa oltua ilman (sokeria) niin se himo alkaa helpottaa jossain vaiheessa. Alotin mie kyllä piimax-kuurinkin taas, se on ainaki joskus mulla hillinny sitä makiannäläkää.

      Poista
  2. Pitäspä minunki kokkeilla piimaxia, sitä on niin herkkä houkutuksille :)
    Sähköpotkis on minusta jonkinasteinen turhake!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Siksi olinkin niin vihainen.
      Mie syön senki takia piimaxia, ku se auttaa surkeisiin kynsiin. Olis tuolla kaapissa kyllä hevosten biotiinia, joka auttas niihin myös, mutta se on kamalan pahaa :D

      Poista
  3. Voihan herkkulakko ja houkutukset ... tuttuja mullekin.

    Tsemppiä hampaiden ja miehen kanssa, mulla menis hermo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kumminkin hyvät olemassa. Molemmat :) vaikka välillä on kipukohtia.

      Vedin äskenkin sharlotkaa riisipiirakalla, vaikka piirakassakin on liki kaks ja puolisataa kaloria... pitänee nekin karsia ruokavaliosta. Mutta pelkän salaatin jälkeen jää vaan niin tyhjä olo.

      Poista
  4. Paljon saa kävellä parin pitsan eteen :-(

    VastaaPoista
  5. Tohon makeannälkään ja sen hillitsemiseen kun oiskin jokin pätevä keino! Sittenhän me oltais kaikki hoikkia :)

    Minun poikani kaksosista toinen on kovasti sairas, ihan sairaalaan joutui. Koronatesti on otettu ja se oli onneksi negatiivinen. Sit epäiltiin keuhkokuumetta, mutta se suljettiin pois, ja nyt epäillään virtsateitä, munuaisia tai haimaa, koska tulehdusarvot ovat vielä koholla ja 40 asteen kuume on laskenut. Just äsken isänsä lähetti tytöstä kuvan sairaalasängyssä syömässä. Uudessa lastensairaalassa ovat, sinnehän tuollainen ensi kuussa 16 vuotta täyttävä tyttö vielä kuuluu.
    Se tyttö on saanut kokea kovia; 5-vuotiaasta saakka ollut diabetes ja jo sitä ennen todettu tosi paha astma. Onneksi tuolla sairaalassa saa isä olla yötä päivää tytön seurana, mutta huoli hänestä on meilläkin kova...

    Tulipas vuodatettua! Onneksi sää on sentään kaunis ja lämmin, pitääpä lähteä vähän tuulettamaan päätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, toivottavasti paranee pian! Mutta on se vähän kyllä ankeaa kuustoistiaan olla jossain parkuvien lasten osastolla...
      Mejänki tyttö tekee parhaillaan kotimittauksia (PEF) kun sillä epäillään kans astmaa.

      Poista
  6. Voi kunpa näitä kilo- ongelmia voisi jakaa. Täällä käydään taistelua toiseen suuntaan ja mikään ei tunnu auttavan. Nyt otetaankin huomisesta lähtien tujummat aseet käyttöön.
    Harmittaa sinänsäkin tosi paljon, koska just sain viimeisistä kuvantamisista pari viikkoa sitten tosi hyvät uutiset. Ja jalan hermovauriokin osoittaa vahvoja merkkejä paranemisen suuntaan. Elämä olisi monelta osin enemmän mallillaan kuin aikoihin, kun vielä vain saisin enemmän tuota poweria.
    En ikinä, ikimaailmassa, olisi uskonut jossain vaiheessa joutuvani kamppailemaan tälläisen ongelman kanssa. En edes sairastaessa. Sokerirotasta ei ole tällä hetkellä merkkiäkään. Mulla on ties kuinka paljon suomalaista suklaata kaapeissa, mutta kun ei vain tee mieli. Mun suussa maistuu suklaa tällä hetkellä niin ällöttävän makealta, että olisi sääli pilata hyvää nautintoa. Elän näet siinä toivossa, että vielä joku päivä se suklaanhimo ja nautinto palaa takaisin.

    Ja... sähköpotkulauta... En olisi minäkään innostumassa moisesta hankinnasta. IHanko hän kuvittelee, että sillä surautetaan Suomen marrassateissa ja talven loskassa asioille?!
    Vähän taisi nyt olla huonosti mietitty perustelu tuolle lelulle. En oikein osaa noita kapineita muuksikaan kutsua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, joku peruste nyt piti keksiä mulle. Ensin se ehdotteli tytöille, kun ne muutti kaupunkiin, että siellä olis hyvä tollanen sähköpotkulauta. Ku ne ei innostunu ja pakko oli sellanen kuitenkin hommata, niin keksi tollasen perustelun. Tytöt mieluummin pyöräilee.

      Oon muuten miettiny viime aikoina just sitä, kun monella lääkkeellä on sivuvaikutuksena makuaistin muutos, että eikö sitä vois "eristää" ja pakata sellaseksi lääkkeeksi, joka vaikuttaa vain sillä lailla. Ei sitä tee mieli syödä ollenkaan silleen, jos suussa maistuu pahalle. Vois olla joillekin meistä painokamppailijoista hyödyllistä.

      Ikävää, että sulla on kans ongelmia asian kans, vaikkakin toiseen suuntaan. Ei väkisinsyöminenkään ole helppoa.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...