Rumat mantrat

 Voi iesus, miten voi tämän ikänen "käsityöihminen" olla näin kädetön ompelutöissä! Aivan kertakaikkiaan onnetonta yrittää värkätä noita paitoja koirille, oon pitkän aikaa antanu niiden vaan olla keskeneräsenä ja oottanu inspistä. Nyt sain toiseen paitaan hiharesorit. Kone tökki, alalanka liian kireellä, löysäsin sitä, meni vielä kurjemmaksi, kiristin sitä ja löysinkin vian jostain muualta ja korjasin sen. Kiroillen.

 Ompelin noin 7 cm jousto-ommelta, kun taas tuli syltty, jumittu kangaskin sinne neulalevyn reikään. Kiroilin. Nyt oli syynä jostain syystä ristiin menny ompelulanka. 

 Ompelin vahingossa vääränmittaisen resorinpalan ympyräksi, kun en muistanu että sitä piti lyhentää. Kirvausta.

 Pistin kaksi kertaa neulalla sormeen. Huutoa ja sadattelua.

Mutta siinä ne nyt on. Kaksi resoria. Verta, hikeä ja kyyneleitä täytyy nyt säästellä toisen paidan resorien ompelua varten. Puhumattakaan kaula- ja helmaresoreista.

Miehen tädin mies kuoli - sillä oli maksasyöpä. Mun täti kuoli, sillä ei ollu mitään fataalia sairautta, joitain vajaatoimintoja, mutta eihän sekään enää nuori ollut. Ei kumpikaan ollu mulle mitenkään läheinen, että en osanottoja kaipaa, mutta jotenkin vain tuntuu, että nyt ihmisiä yhtäkkiä kuolee. Eddie Van Halen kuoli, nuoruuden idolini. Tai ehkä mie enempi idolisoin David Lee Rothia. En tienny, että Eddien äiti oli indonesialainen.

Olen ruvennut pitämään ruokapäiväkirjaa. Tuntuu, että se on hyvä konsti - ei tuu syötyä ku ei kehtaa raapustaa taas jotain siihen päiväkirjaan :) Oon saanu pois sen viime viikonloppuna tupsahtaneen kilon, ja toisen sen kaverina. Ennen oon pystyny punnitsematta sanomaan mahamakkaran paksuudesta, oonko lihonu vai laihtunu, mutta nykyään se indikaattori ei toimi. Ilmeisesti se johtuu siitä, että rasva on näin vanhana siirtyny enempi viskeraaliseksi kertymäksi.

Tyär kävi muutaman sadan kilsan lääkärireissulla. Oli ottanu valtatiellä kiinni irtokoiran jonku rekan eestä, ja siinä kiireessään käynyt sen kans kyselemässä lähitaloista, kuuluuko se jollekin siinä tai tunteeko ne sen. Ei kukaan tunnistanu, joten sen oli otettava koira mukaan kun piti sinne lääkärille ehtiä. Kymmenen minuuttia jäi perillä ennen varattua aikaa. No, asianmukaiset ilmoitukset karanneiden koirien nettisivulle, ja sitten soittaa vihainen omistaja, joka uhkailee poliisilla kun katsoo tytön varastaneen tuon koiran. Keskeltä tietä irrallaan. Hänen oma murheensa kuulemma olis ollu se, jos koira olis auton alle jääny. 

Kaikenlaisia hulluja niitä vain on koiranomistajissakin. Jos itse päästää koiran tielle juoksemaan, niin silloin poliisilla vois olla sille omistajalle ennemminkin asiaa, kuin koiran talteenottajalle. Koira oli kuulemma pelännyt, kun oli kuullut omistajansa äänen puhelimessa... 

Asiasta toiseen: luen Håkan Nesserin kirjaa Vasenkätisten seura. Se ei oo vielä lopussa, joten jotain voi vielä selvitäkin, mutta ärsyttäviä epäloogisuuksia siinä on. Esimerkiksi identtiset kaksoset, jotka välillä vaihtaa rooleja päikseen. No, toinen juuri tällasessa vaihtotilanteessa palaa poroksi. Toinen sit jatkaa vääränä henkilönä. En tarkkaan tiedä, miksi. Mutta: takuulla palaneella kaksosella oli omat henkkarit ja kotiavaimet mukana, miten se toinen pääsi edes sen asuntoon? No saattoi tietty olla vara-avain, mutta uudet henkkarit kuitenkin olis pitäny jotenkin hommata. Ihan sujuvasti se ei varmaan olis käyny, eikä sitä kyllä selitettykään. 

Toinen oli se, että luostarissa eli nuori mies, joka hässi monen nunnan kans pitkän aikaa, mutta kukaan ei tullu raskaaksi. Eikä niillä taatusti ollu kondomeita tai e-pillereitä. 

McDonald&Dodds - tv-sarjassakin roistopoliisia käskettiin jatkaa käsilläolevaa asiaa, kun hyvikset lähti toiselle rikospaikalle, mutta yhtäkkiä se poisjätetty roistopoliisi olikin niiden mukana. 

Ärsyttää olla tämmönen saivartelija ja pilkunnyppijä. Ei pysty nauttimaan enää lukukokemuksestakaan, elokuvistahan en enää oo aikoihin pystynykään, kun niissä vilisee epäloogisuuksia. Enkä mie pysty jättään niitä huomiotta ja keskittymään olennaiseen. 

Pystytin linnuille ruokintahäkin, vielä siellä ei ole kuin talipalloja, mutta kylläpä käyvät kaupaksi. Siemeniä oon laittanu vaan tolle laatalle aamuisin, ja ne on ennen puoltapäivää jo syöty. Hiirikin siinä vielä eilen kävi (nimesin sen Raunoksi) mutta kun raivasin ruokintahäkin paikan siihen niin hiiren portaat (=pöllistä pudonnut kaarnareuna) hävis eikä se enää kätevästi pääse siemenapajille. Vein sit saman tien vinttiin myös sellasen elektronisen hiirenkarkottimen, nyt kun lapset ei enää nuku siellä niin kukaan ei valita karkottimen äänestä :) tosin esikoinen taitaa ensyöksi tulla, pitää laittaa se vaan sit pois siksi aikaa. Esikoisesta puheenollen niin Keski-Suomen Liiton Nuorisovaltuuskunnan nettisivulla on miehen ottama kuva siitä. Kuopus puolestaan on päässyt johonki esitteeseen, en enää muista mikä esite se oli - kuvassa se makas mun isän sohvalla näpläämässä puhelinta. On minunki kuva myyty maailmalle, mutta minut oli häivytetty siitä valmiista kuvasta :D 

Nyt vois taas tehdä välillä jotain muuta kuin istua koneella. Keittää vaikka munia. Johan tässä tajunnanvirtaa turskahtikin ruudulle höyryävä kasa! 

Jaksetaan, ihmiset! Vaikka korona ja syksy vaan kurittaa.