Fatiikkia

 No en tiedä onko tämä nyt fatiikkia vai mitä, mutta taistelen vielä hetken, ennekuin annan periksi jokapäiväisille tirsoille. Nukun välillä melkein kellon ympäri ja silti väsyttää, ja kun oon kokeillu herätä aikasemmin etten nukkus kellon ympäri, niin sitten väsyttää vielä enemmän. Tänäänkin heräsin ajoissa, kun oli jooga.

Joogat jatkuu toistaiseksi ilman maskipakkoakin, eikä tällä vetäjällä ollut tietoakaan siitä joogien keskuudessa levinneestä alt-fact-koronavastaisuudesta. Ilmeisesti on noiden hörhöjoogaajien juttu se, eikä perus Suomen joogaliittolaisten. Mutta toki tuollainen ympäristö vetää kaiken maailman new age-porukkaa ja vaihtoehtoväkeä. Meillä on onneksi hyvin tervejärkistä porukkaa.

Hienoja valojuttuja oli kaupungissa, käytiin katsomassa.

Kuopuksen kanssa hengailtiin kun mies kuvaili, ja kun käytiin kuuntelemassa Steelfestin pitopaikan ovesta kuuluvaa musiikkia, bongasin maasta ihania tiiliä poluksi laitettuna.

Hienoja valojuttuja olis ollu hautausmaallakin, mutta en jaksanut lähteä sinnekään. Eilen jaksoin lähteä lenkille kun ei pitänyt sataakaan, ja kastuttiin sitten ihan kunnolla. Alkuviikosta jaksoin tehdä koemielessä jotain syötäviä sokerijuurikkaasta

kun sain hakee niitä yheltä pellolta. Nyt tuntuu vähän siltä, että sokerijuurikasta tulee korvista ulos. Hyvä sosekeitto tuli Lidlin perunamuusijauhon kanssa, maistuu imelletylle perunalaatikolle. Sitten uunissa lastuina paahdettu on kans hauska makea naposteltava. Vähän samantapainen kuin kuivattu omenaviipale. Jää aika nahkeaksi heti, jos on paksumpi ja palaa nopeasti, jos on liian ohut. Uunissa ranskalaisenomaisesti valmistettuna ei ollu oikein hyvä ja jäi lötköksi. Kyllä sitä söi mutta on se bataattia kaksi kertaa makeampi. Ellei enemmänkin. Vedessä kun keittää, niin vesi on silkkaa sokerivettä. Siitä vois ehkä keittää siirappia, jos viitsis vaivautua. 

Hauska tuttavuus kyllä, mutta oikeastaan se on aika mauton (raakana lievä nauriin maku) ja melkeen sama kuin laittais ruokaa vaikka potusta ja lisäis vaan sokeria. Salaatissa toi mukavan vivahteen raastettuna. Mut ei musta silti tuu sokerijuurikkaan hc-käyttäjää...

Siinä uunia lämmitellessä tein myös ohrauunipuuron, joka meni pilalle kun en vaivautunut mittaamaan suolaa vaan hulautin suoraa purkista. Ja liikaa. Koirat tykkää kyllä, mutta liekö niillekin vähän liian suolasta syötävää. Koirat tykkää myös muuten sokerijuurikkaasta kypsennettynä. Pari on vielä tuolla ulkona oottamassa pesua ja käyttöä. 

Punnitsin tuossa joku päivä, oli kilo lähteny. Aletaan olla niissä lukemissa, missä olin kun yritin sitä pätkäpaastoa harrastaa. Ennenkuin syömämopo karkas käsistä. 

Päätä särkee joka päivä. Yritän jaksaa jossain vaiheessa soitella jotain aikaa jonnekin, missä tutkisivat mun poskiontelot. Tänäänkin joogaan mennessä oli ihan hyvä pää, mutta kun hetken olin maannut alustalla ja nostellut koipiani, tuli naamaluihin särky. Just nyt on kuopuksella Helsingissä lääkärikäynti, jossa selviää millon sen koipi leikataan. Ja eilen esikoinen meni joulutöihin Citymarketiin. 

Ruokakuluissa huomaa, että meitä on täällä vähemmän. Nytkin on syöty tähteitä ja mie niitä sokerijuurikasjuttujani, rahaa jäi hiukan tilille vielä seuraavan eläkkeen tullessa. Tosin tulihan mulle ne veronpalautukset, että on sitä ollu vähän enemmän käytössäkin. 

Puistolehmuksessa on vielä lehdet.

Pieniä väripilkkuja luonnosta löytyy.