Joulunpunaista

 Kun itsellä on mielessä kirjoittaa jotain, ei pitäisi ensin lukea toisten postauksia... ajatus sumenee ja pää täyttyy muiden ajatuksista. 

Eilen olin aivan käsittämättömän väsyny. Nyt oli kyllä sitä fatiikkia. Koira herätti vinkumalla kahdeksan aikaan - en tiedä miksi se vinkui, ei sillä ollut uloskaan kiire. Kiskoin itseni sohvalle ja soitin hammaslääkärin ajanvaraukseen, varauduin pitkään soittojonoon koska maanantai. Takaisinsoitto tulikin melkein saman tien, ja olin ihan unisen kuulonen. Sain ajan samalle aamulle. Söin vastentahtoisesti yhden leivän ja join kupillisen lämmitettyä kahvia ja lähdin. 

Eivät löytäneet mitään. Testejä tehtiin, koputeltiin, kaiveltiin, hiottiin (TAAS!) ja röntgenkuvattiin, mutta mihinkään tulokseen ei tultu. Toisen hampaan arkuus voi johtua mahdollisesti tulossa olevasta tulehduksesta, mutta sekin oli vahva ehkä. Ja iso lasku tulee. No, kipu on helpompi kestää, kun tietää, ettei siellä ole mitään kovin vaarallista kipuilemassa.

Hammaslääkärin jälkeen en ollu yhtään sen pirteempi, kaaduin sohvalle ja nukuin kolme (!) tuntia vaikka kahden viltin alla paleli kauheasti. Tuli kiire laittaa ruokaa ja vähän itsekin syödä. Nyhjötin hytisten loppupäivän (no käytin mie koiria pienen iltalenkin) ja kasilta aloin valmistautua sänkyyn. 

Tänään on onneksi jo vähän reippaampi päivä. Koirat oli jotain vailla ja lähdin niiden kanssa ulos, vahingossa kävelin ainakin tuplasti sen mitä aioin. Hieno aamu, valohoitoa. Pukeutuminen on hankalaa, kun on joko kuuma tai kylmä. 

Vakilukijat tietää, että mulla on taipumusta hypokondriaan ja omien oireiden hysteerisehköön tarkkailuun. Oon ihmetelly ku selkäranka tuntuu jäykältä ja kipeeltä, ja eksyin lukemaan selkärankareuman oireistoa. Rintakehäkipuja, nivelkipuja, moni oire täsmäsi mutta sitten kun pääsin lukemisessa siihen kohtaan, että selkä jäykistyy etukumaraan ja nivelet tuhoutuu, päätin ettei mulla oo semmosta. 

Tytöllä on 2 viikon päästä jalkaleikkaus, ja kukaan ei tiedä tuleeko kipsi, kepit se saa sieltä sairaalasta. Onneksi sen poikakaveri on lähihoitaja, jos se vaan saa armeijasta sillon vapaata... mie tietenkin menen sitten (pitää eka yön olla aikuista seuraa, ei saa olla yksin) mutta poikakaveri lienee mieluisampaa seuraa. 

Mutta onnellisena se kyllä asuu yksin, viimeksikin kun käytiin siellä niin huoneen lattia oli aivan täynnä maalausjuttuja sun muuta, ja tyttö sanoi että on kiva kun ei tarvi ruveta kesken kaiken siivoamaan :) Mie en sekaannu asiaan. Mutta jouluksi ne vissiin tulee meille <3 

Heheh, tässä välissä sain boostin tehdä jotain - vaihdoin verhot! Hyvä minä. Ja ripustin ikkunaan tollasen kynttelikköneliön, jonka oon joskus saanu siskolta, mutta joka on unohtunut vuosiksi piiloon. Löytyi siivotessa :) Muuten kyllä meni keittiö nyt vähän hämärämmäksi, kun tuli tummemmat ja paksummat verhot. Punaista.