Päivät niinkuin varisparvi raahautuu

Päivät soljuu väsyneesti ja tapahtumaköyhästi. Jälkimmäinen on osin ensinmainitun syytä, mutta ei paha asia sinällään. Mieluummin näin kuin ikävien asioiden kanssa taistelu. 

Ja varoituksena säikyille: postauksen viimeisessä kuvassa on jalaton matelija.

Kuopus on yksityissairaalassa parhaillaan toipumassa jalkaleikkauksesta. Poikakaveri sai vapaata intistä, että pääsee sitä hakemaan ja hoitamaan. Ku jonku aikusen pitää olla kotona paikalla ensimmäisenä yönä. Ennen sellanen aikunen on ollu äiti tai isi, nyt se on poikakaveri... mutta oltiin me varalla, jos poikkis ei olis saanukaan vapaata. 

Talvikin käväisi, tässä "talviomenia". 

Tässä ollaan valinnan edessä.

Oikeastaan ei, kun otin tuon kuvan taaksepäin. Tultiin tuolta vasemmalta. Polut oli sulia, vaikka lunta oli muualla. 

Possu antoi idean jalkakylpypommien tekoon, etsin netistä ohjeen ja pienensin sitä kolmasosaan ja tein laventelintuoksuisia jalkakylpypingviinejä. Ne lihoi ihan silmissä! Tuotos alkoi kuohua, vaikkei sen kai pitänyt niin tehdä. Tai ei olis pitäny, mutta kun tekijä oli ensi kertaa asialla ja soodalla on taipumus kuohuilla. Siksihän sitä leivonnaisiinkin laitetaan. No, kyllä ne silti toimi. Tulipahan kokeiltua.

Nyt on kuulemma uusi villitys ne kierrekynttilät, joita kaulitaan littanaksi ja sitten väännetään jengoille. Mie en oo innostunu, ne mitä oon nähny on enimmäkseen rumia ja säännöttömiä, paljon kauniimpia kierrekynttilöitä saa kaupasta ostamalla. 

Kääretortunkin tein, mutta siitä en ottanut kuvaa. Siitä hienosti onnistuneesta suorakulmaisesta pohjasta tuli ikävä kyllä suunnikas, kun se matkalla sokeroidulle leivinpaperille lennähtikin koirien koppaan. Onneksi paperi alaspäin, ettei tullu karvaseksi. Täytteeksi sitruunarahkaa, mutta vähän kuivakkaaksi jäi silti. 

Kolmen- neljän kilon pudotus on nähtävästi vaikuttanu edullisesti mun polvien jaksamiseen. Oikea polvi ei oo juuri ollu kipee (paitsi sillon ku tulin sen 35 metrin alastulon sadan metrin matkalla) ja vasenkin vain vähän. Että jotain hyötyäkin siitä. Tänään on kyllä ollu syömähimo. Ja otsa- ja poskisärky... riistakamera otti minusta kuvan kun tulin lenkiltä, ja näytin siinä kyllä vähintään niin huonovointiselta kuin tunsin olevanikin. Kaulaa myöten punaisenkirjava ja naama roikkui. 

Jonain päivänä on paistanut aurinkokin. 

Tässä on kuopuksen aljo. Viljakäärme. Se viime viikolla loi nahkansa ja sunnuntaina söi rotan. Kaunis olento on hän, ja yllättävän vilkas. Luulin, että käärmeet on vaan tolleen kasana möllöttämässä päivät pitkät. Tuo jätskirasia on ns. wet box, siellä on märkää turvetta. Kärmes on viihtynyt kuulemma siellä ruokaa sulattelemassa.