Päivystystä

 Tänään pitäisi tuleman kuriirin paketti, ja sitä sitten kyttään tässä ikkunan ääressä siihen asti kun se tulee. Pikaisesti kaikki vessakäynnit sun muut, en halua että kuski tulee sisälle asti. Ja nopeuttaahan se sitä itteeki. Onneksi sataa, niin ei harmita lenkille pääsemättömyys.

Tässä on tämän marraskuun puolivälin moodi. Ja ilme. Eilenkin istuin sohvalla katsomassa telkkaria vaikka kuinka kauan. Areenasta dokumentteja ja yritin katsoa tallennettuja eläinlääkäriohjelmiakin, mutta jostain syystä se tallennussysteemi oli ihan sekaisin. Aiotun ohjelman sijasta näytti jo katsottua aivan eri sarjaa, ja sitäkin keskeltä jaksoa. Suututti. Aina suututtaa kun ei hienot systeemit toimi kuten pitää. 

Sain muuten viime viikolla heikot reisilihakseni kauhean kipeiksi yllättäen, kun valitsin tällasen reitin lenkillä. 35 metrin pudotus sadan metrin matkalla, oli aikasen jyrkkää ja hyvin varovaisesti sai kulkea. Päästin koiratkin irti, etteivät kiskase mua kumoon. Toinen meni ilosesti eellä, mutta toinen palas vähän väliä tarkistamaan, onko mulla kaikki ok. Tai miks sit tulikaan. Ehkä varmistaakseen, etten karkaa. 
 Viikonloppuna mies oli töissä, ja mie en meinannu yhtään käsittää, että on viikonloppu. En käyny näissä "omissa" metsissä lenkilläkään, kun aivan armoton ihmis- ja koiravirta meni molempina päivinä sinnepäin. Sunnuntaina tapasin yhen kylän miehen, ja jäin sen kanssa rupatteleen pitkäksi aikaa. Se kerto vähän "juorujakin" toisten kyläläisten asioista :) Oli hauskaa jutella, mutta aina mulle tulee tuollaisten juttutuokioiden jälkeen semmonen häpeä, kuin olisin nolannut itseni. Ehkä vedän vaan jotain ylipirteää roolia keskustellessa, ja sitten tyhjenen kuin ilmapallo ja joudun alakulon valtaan. Yritän liikaa. Oma minäni lähtis vaan meneen eikä jäis jutteleen, ja sitten kun rooliminäni jääkin juttelemaan, siitä tulee joku ristiriita. Kuka tietää. 

Lauantain reissulla kuulin taas teeren syyssoidinta. Aika lähelle pääsin, mutta sitten tie muuttui niin irtohiekkaiseksi, että askelten rahina mykisti teeren. Ja minuaki häiritti se rahina, että voi olla niin erityisherkkä että omien askeltenkin ääni häiritsee!

Ja ahdistaa kun ihmisille pitäisi keksiä lahjoja! Kaupoissakaan ei tohdi kovin kauaa kierrellä, kun on tautia liikkeellä, netissä on aivan liikaa kaikkea ja kaupat niin kummallisia ulkomaalaisia, että en ymmärrä niistä mitään. Oon semmonen digimuumio, etten sisäistä uusia asioita. En ees löydä enää sitä hyvää pasianssisivua, jolla tykkäsin pelata tuolla toisella koneella, vaikka sillon se oli ihan ekana googlen listalla. Sitä olis voinu pelata kuriiria ootellessa. 

Metsä <3