tiistai 15. joulukuuta 2020

Asiantuntijat konvehteja testaamassa

 Meillä on kuulemma surkea koronatilanne. Ihmiset vaan hilluu ja kyläilee entiseen tapaan, ja pöpö leviää. Mie keksin tavan pitää maskia niin, ettei rillit huurru, mutta ei se yhtään mukavaa ole silleenkään. 


Appelsiineja kuluu. Makeannälkään on mainio lääke kun pienii aplarin kulhoon, laittaa raejuustoa ja mantelirouhetta sekaan ja lappaa ääntä kohti. Joskus laitan banaaninkin sinne sekaan. Herkkuahan se on, vaikka sitä ei lasketa herkuksi mun herkkulakossa. Tosin viime viikolla (vai olikse edellisviikonloppuna) ostin pikkupurkin Pringlesiäkin, että en ihan sataprosenttisesti ole lakossa ollu. Paino on kumminkin hitaasti mutta epävarmasti hilautunut vähitellen alemmas, välillä ottanu takapakkia vai pitäskö sanoa etupakkia, kun onkin noussut. Näissä lukemissa en kuitenkaan ole tainnut juuri olla sitten vuoden 2014. Kyllä se piristää, paremmin tai ainakin pidempiaikaisesti kuin suklaan mässyttäminen. Melkein harmittaa että joulu tulee ja pilaa mun hyvän laihdutusmoodin. 

Eilen ja tänään on satanut jotain vastoin ennusteita. Tutkakuvissakaan ei aina näy. Kai se lunta on olevinaan, mutta ei hiutaleina vaan pieninä palluroina. Maa on osittain, varovaisesti valkoinen. Vähänkäytetyt tiet näyttää talvisilta, vaikka pientareilla ja metsissä lumi häviää varpujen joukkoon. 

Tänään tuntuu olevan väsypäivä. Edellisten menkkojen loppumisesta 2vk ja taas on, ja lisäksi jotain minkä epäilen kielivän virtsatietulehduksesta. En tiedä, kun ei mulla semmosta oo koskaan ollu. Niin lievänä kyllä, että juoskentelen tässä nyt paljon ja katon tapahtuuko muutosta mihinkään suuntaan. Ja poski on edelleen lievästi kipee. Anoppi oli keuhkokuumeesta sairaalassa, sille tehtiin nyt jo toinen koronatesti. Negatiivinen. Ja mie ruikutan pikkuvaivoistani... 

Unien laatu on tosiaan muuttunut. Nyt nään unissani paljon ihmisiä vuosien varrelta, viime yönä olin laiva-ym. matkalla työkaverien seurassa, mutta enimmäkseen eksyksissä. Etsin hyttiäni ja vessaa, ja vessat oli ihmeellisiä pieniä koppeja, mihin hädin tuskin mahtui istumaan. Yhdessä niistä oli kalapehmoja. Välillä on ala-asteen, välillä yläasteen koulukavereita ja aikuisena tuntemiani ihmisiä, osa jo ammoin kuolleitakin. Pitkiä, monipolvisia unia. Mutta sentään nukun. 

Viikon päästä sallin itelleni jouluherkkuja. Kaapissa on kyllä suklaata... en älynny pitää koirien ulottuvilta pakettia, missä oli konvehtilaatikoita, ja ne ehti repiä yhden auki ja syödä muutaman konvehdin. Punnitsin loput ja totesin, että 30-40 grammaa jogurttitäytteisiä konvehteja ei edellytä oksennuttamista. Laitoin jouluherkuksi säästämäni konvehtilaatikon pakettiin ja jätin muovipussiin ne paketista revityt. Ja nyt on syötävää sisältävät lahjat visusti koirien ulottumattomissa. 

Menen keräämään voimia, että jaksan lähteä lenkille.

8 kommenttia:

  1. Eli siis juoskentelet ja juoksentelet ;) Toivotaan, että oireet kaikkoaa ja ettei oo sitä.

    Sallitaan jouluherkuttelu ja aloitetaan kilttinä olo sitten heti tammikuussa, eiks je? Mä oon päättänyt, että silloin on aivan pakko ottaa itteensä niskasta kii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En juokse! :) Vielä pitää saada painoa alemmas että polvet kestää juoksemisen.
      Mie alotan kilttinäolon sitten ku jouluherkut on syöty, vaikka niitä riittäs vähän tammikuullekin. Mies on suunnitellut tipatonta tammikuuta, mikä on superhieno juttu. Se ei varmaan ikinä oo ollu kuukautta juomatta.

      Poista
  2. Sä oot kyllä hienosti sinnitellyt ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olenki :) mutta se menee ittellään sitten ku alkuun kunnolla pääsee. Joulun jälkeen pitää taas alottaa alusta mielihaluja vastaan taisteleminen... Tänään taas punnitsin pohjat. Eilinen menikin kyllä nukkuessa, niin ei ehtiny syömään.

      Poista
  3. Eikö koirat saanu ees ripulia?
    Ostettiin samoja Panda-konvehteja, ku joka joulu. Välillä söin Budapestiä, sama kait se on millä ittensä lihottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saanu, vaikka etenki tuo toinen on aika herkkä saamaan vatsansa löysälle. Varmaan niin pieni määrä, kun jokainen konvehti piti ensin saada paperistakin ulos :)
      Minun lempisuklaa jouluna oli monta vuotta Wienernougat (jota todelliset suklaafanit ei pidä edes suklaana) mutta sen reseptiä kai muutettiin ku se ei enää maistu hyvälle. Mauton rasvaisenoloinen nykyään. En tiedä onko syynä se paljon parjattu palmuöljy.

      Eilen ostin koirankurittamien konvehtien lisäksi Paradis-rasian. Eiköhän niillä liho.

      Poista
  4. Hyvä, että koirat eivät päässeet urakassaan loppuun asti ;-) Teillä kaikilla on varmasti näin paljon mukavampaa.

    Onnisttelut painon kirimisen onnistumisesta ja hyvästä asenteesta, että ei kaikki heti tänne ja nyt -tyyliin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma miten sitä ei opi, että suklaa on suklaata, vaikka se olis paketoitu, ja se pitää pitää poissa koirien ulottuvilta. Jännästi ne ei olleet huomaavinaankaan koko pakettikasaa silloin, kun me oltiin paikalla. Olishan sitä älynnytkin, jos koirat olis siinä pyöriny nuuhkimassa. Ne on ovelia. Ja kiitos! Asenteessa on ollut korjaamista.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...