Rutiinit. Toisaalta tykkään niistä kovasti, on ihana kun elämä saa kulkea omaa uraansa ilman paiskautumisia ja muutoksia. Minua kiehtoo esimerkiksi lilanväriseen pukeutunut nainen kirjassa "Maigret Vichyssä", se meni puistokonserttiin aina tiettyyn eturivin tuoliin ja muutenkin vietti hyvin kurinalaista elämää. Päällisin puolin ainakin.
Toisaalta olis niin kiva, kun vois vaan entisvanhaseen tapaan pestä illalla hampaat ja kellahtaa nukkumaan noin vain. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mulle kehittyy rutiineja, joita ilman on hankala olla. Ja tietysti koirat vaatii omat rutiininsa. Aamulla ekaksi pisulle - onneksi on oma piha, ei tarvi talvellakaan pukea itseä ja koiria heti enstöikseen. Sitten ruoka ja omat aamutoimet purentakiskon ja hampaiden pesuineen. Illalla pisu ja koirienkin hampaiden pesu, melatoniini, sitten kerätään romppeet mukaan (kirja, vesi tarvittaessa, puhelin, purentakisko) ja kömmitään vinttiin, riisutaan yöpuku, putsataan peti mahdollisista roskista (ei niitä talvella oo niinkään, kesällä koirien mukana kantautuu) levitetään piikkimatto, laitetaan puhelin laturiin jne jne. Kaiken pitää olla suoritettu, ennenkuin voi rentoutua rapsuttelemaan koiria ja lukemaan. Puhelin on lähinnä sitä varten, jos tinnitus häiritsee niin että tarvii kuunnella kohinaa tai aaltoja.
Myös kainalotyyny on mulle nykyään välttämätön. Tavallinen tyyny, jonka voi ottaa halausotteeseen - vähentää käsien kipua ja puutumista.
Sain joululahjaksi lahjakortin Jyskiin, ja kävin sieltä ostamassa hyvällä alennuksella peiton. Ovh 70€. Niiden käsidesi haisi ihan vauvankakalle ja se haju "tarttui nenäkarvoihin" niin että lopun päivää vähän kaikki haisi sitten vauvan maitokakalle. Peitto on tosi pehmeä ja lämmin, mulla on tähän asti ollu vuosien ajan peittona sellanen kirpparilta ostettu 70-80-luvulta peräisin oleva täkki. Painava ja hyvä se on ollu, mutta oli vähän niinku aika jo vaihtaa uuteen. En mie sitä vanhaa kyllä pois heitä...
Uudet peitot ovat kyllä kehittyneitä! Muutama vuosi sitten ostin itsellenikin uuden peiton ja ah sitä lämpöä. Ja keveyttä, minä huomasin pitäväni peiton keveydestä.
VastaaPoistaMinä olen huono muistamaan niitä rutiineja, mitä aamuisin ja iltaisin kaipaisin. Siis tiedän kaipaavani, vaan en muista. Eivät ole siis oikeastaan rutiineja vielä 😂.
Joo ja sitten ärsyttää, kun taas unohtui :) mie tahon unohtaa usein sen purentakiskon, kun laitan sen suuhun vasta kun sammutan lukuvalon. Sit pitää lähteä könyämään takaisin alakertaan kun olis voinu jo ummistaa silmät...
PoistaVuos vuojelta lissää muistamista ja tahti hijastuu :)
VastaaPoistaViime yönä näin niin kamalaa painajaista, etten meinannu uskaltaa veskiinkään!
Joskus on sellasia. Meiläki pittää mennä narisevia portaita pitkin alakertaan, jos haluaa vessaan, eikä valoja tietenkään voi sytyttää ku sit ei nää taas ryömiä sänkyyn ku silmät jää valoon.
PoistaRutiinit. Usein oon miettinyt, että aamutoimet heräämisestä töihin lähtöön sujuu mulla aina samalla kaavalla. Monesti ei tuu katottua edes kelloa ja sit autossa huomaa, että se on saman verran kuin aina ennenkin. Ne lienee rutiineja. Auta armias, jos niistä jostain syystä "joutuu" poikkeamaan. :-D Koko aamu on "pilalla".
VastaaPoistaUus peitto on kiva. Vai tarviiko siihenkin vähän tottua? Mun ainakin, kun on nyt niin erilainen ja oon herännyt sata kertaa yössä sen takia. Odotan sitä tottumista. On se ihana, mutta outo verrattuna entiseen. Toivttavasti sulla on mennyt helpommin.
Toisissa paikoissa käsidesi haisee ihan kamalalta! Ois ihanaa, jos päästäis taas aikaan, jolloin ei tarvii rutiinisti lutrata käsidesillä.
Hyvää loppiaista!
Kiitos samoin! Vähänhän se peitto on erilainen, oon tottunu siihen että se myötäilee muotoja ja nyt on niin kevyt, että se jää törölleen niskasta ja sit siellä on kylmä.
PoistaAamurutiinien sekoaminen sekottaa päivänkin pitkälle :)