Paineessa

 Taas on lämpö vähän koholla, ja verenpaineet. Oon mittaillu muutaman päivän, yläpaineet käy maksimissaan yli 160:ssa ja alapaineet satasen molemmin puolin. Lievästi tai kohtalaisesti koholla, mutta ku testasin riskit jossain mihin piti laittaa kokonais- ja hdl-kolesteroli ym. (en nyt enää löydä sitä sivua) niin sydärille 1% ja aivoinfarktille 2% todennäköisyys, ja jommallekummalle 3%. Pappa kuitenkin kuoli sydäninfarktiin, mummolla ja äidillä molemmilla aivoinfarkti kuoleman osana. En mie kuolemista pelkää, mutta aivohalvausta kyllä. Kitumista.

Väsymys on mahdoton, tänäänkin raahauduin kävelylle ja 2,5 km:n jälkeen olin niin raato kuin olisin koko kylän kiertänyt. Kaaduin sohvalle ja nukuin 2 tuntia. Onneksi on se gyne ensviikolla, niin voi vähän kysellä että onko tää nyt hormoonihoidon ja vaihdevuosien syitä vai onko aihetta hakeutua yleislääkärin vastaanotolle. Kun ei jaksais, ja meillä on täällä kiireettömiä ajanvarauksiakin peruttu jotta saatais rokotukset hoidettua - en tiennykään, että ne tarvii lääkärit siihenki hommaan mukaan. Ihan ku ei muutenki joutuis vaatimaan kovaan ääneen sitä lääkärinaikaa ja silti odottaan viikkokausia. Maailma ei oo nyt mallillaan, Helsingissäkin kokoonnutaan yhteen protestoimaan koronaa vastaan, niinku se nyt jotain auttas. Pahentaa vaan tilannetta. Raukkaparat jotka ei kestä ajatusta, että kaikki ei olekaan ihmisen käsissä.

Hirveä tuuli ulkona. Sellasesta suunnasta käy, että tulee voimalla tähän ja pelkään tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Tai talon puolesta, jos vaahtera kaatuu tuulen mukana talon päälle. 

Mies sanoi että joutsenet huuteli, sillonku olin nukkumassa. Ilahduin ja jatkoin sitten torkkumista. Onhan se jo aika. Talvi vaan taistelee kevään tuloa vastaan raivoisasti. 

Kuva ei liity kuin ehkä mielentilaani.