Taivaalta kuusi kuuta

 Olen hukannut tunnukset siihen sivublogiini, jonka muinoin avasin kaikista raadollisimpia ajatuksiani varten. Vitutusta, potutusta ja ketutusta purkaakseni, ettei tänne "siistimpään" kaikkea tarvitsisi kaataa. En ole pitkään aikaan tarvinnut, nyt olisin voinut vähän sinne jotain kirjoittaa...

Tuli myös ilmoitus, että ihan eka sähköpostiosoitteeni, alun alkaen jippii.fi, sitten saunalahti.fi ja seuraavaksi netti.fi eli Elisan ilmaissähköposti muuttuu maksulliseksi. Se on mennyt jo muutenkin ajan saatossa niin pieneksi, että on muutamasta viestistä jo täynnä, kymmenen megatavua tilaa. Loppuu sitten sekin. Tavallaan jotenkin mukavaakin, että poistuu joutavanpäiväisiä asioita elämästä. Aikanaan se (tai ne, myöhemmin laitoin toisenkin oson virallisempaa postia varten sinne) oli tärkeä, mutta ei ole enää kirjeenvaihtoa (tai niiden rippeet on siirtyny gmailiin) eikä ole enää alaikäisten lasten asioista käytäviä keskusteluita, joten hyvä vaan että konmarittuu nekin elämästä. 

Kun ei jaksaisi tätäkään vähää. Tänään taas ensimmäinen ajatus oli, että onko pakko herätä. Taas. Miksi. Ja että toivottavasti kuolen ennen koiria, ettei tarvi seota niiden menettämisestä. Normiaikana vois hoitaa mielenterveyttä vaikka matkustamalla siskojen luo, nyt ei voi. Ulkoilu on aina hyvästä, mutta ainakin viime päivinä on ollut niin vihamielisiä säitä, ettei sekään ilahduta. Hyvää vois toki aina syödä, mutta se näkyy sitten heti vaa'an lukemissa. Lankesin tässä pari päivää sitten tekeen lättyjä ja ne ei ollu ees hyviä, mutta paino nousi silti. Kunpa vois ajatelle kuten joku laiha malli: "Nothing tastes as good as skinny feels." Kyllä painon putoamisesta on pidempiaikainen ilo kuin syömisestä, mutta syöminen tyydyttää senhetkisen lohduntarpeen. 

Ostin mie kylvömultaa pussillisen ja näpelöin siemenpusseja jo eilen. Ja rohkeasti ostin myös pussillisen tsinnian siemeniä. 

Jostakin sitä iloa on pakko repiä. 

Gynekologi soitti eilen ja perui mun ajan, siirsi sen aiemmaksi itse asiassa. Peruin sitten sen ihotautilääkärin ajankin, ihottuma on nyt ollu parempi, ehkä se ei ollu sitä tulehdusta vaan tosiaan joku vanhuuden vaiva. Ja vaivoista puheenollen olen paikantanut mun toistuvan kurkkukivun kilpirauhasen tienoille. Päänsäryttömiä päiviä on viimeksi kuluneen kahden viikon aikana ollut yksi, ellei tästä tule toinen. Pääsispä pois tai sais edes sen lottovoiton, millä vois ostaa talon meren rannalta ja vois tarkistuttaa ittensä läpikotaisin jollain lääkäriasemalla, että pääsis näistä terveysepäilyistä. Vaikka tuskin luulotaudille mitään mahtaa.

Luin jostain, että tällä menolla maapallon ekosysteemi muuttuu vuonna 2040 sellaseksi, ettei ihmiselle oo enää hyviä elinolosuhteita. En enää muista mihin se perustui, mutta siinä puhuttiin maapallon eri vaiheista, kun täällä on ollut vaihteluita magneettikentässä ja happi- sekä hiilidioksidipitoisuuksissa ja tietysti lämmössä jo ennenkin, eikä se vaihtelu ole päättynyt. Eliöiden joukkosukupuuttoja on ollut aina silloin tällöin, eikä ihminen ole sen yläpuolella. Toivottavasti kuolen ennen sitä. Tosin Topi-eno sanoi mun kuolevan vasta 2043. Jotku viis veisaa tulevaisuudesta ja toiset murehtii siitä ihan liikaakin. 

Lunta sataa. Vaihteeksi.