12988 askelta

 

Bongasin valkovuokkoja Vantaalla. Oltiin työpäivän mittainen keikka linturetkellä, mutta kyllä oli tosi vähän lintuja eikä uusia kuin yksi, ja senkin missasin. Johtunee pohjoistuulesta se lintujen vähyys. Mandariinisorsaakin jahdattiin, vaan ei nähty.

Ihmettelin myös sitä, että kun viikkoa aiemmin oltiin Suomenojalla, siellä oli ensinnäkin paljon enemmän lintuja ja toisakseen  ei tuntunu kevät edenneen yhtään menneen viikon aikana. Olin jotenki oottanu muuta ja sitten petyin. Vähän harmitti sekin, kun polvi oli niin kipee, ettei ollu kiva käveleskelläkään. Olisin halunnu merenrannalla käydä tallustelemassa, mutta raahustin vaan lammikon ympäri ja menin autolle. Mies soitteli jossain vaiheessa että onko mulla kiire ja joko hänen pittää tulla, mie sanoin ettei mulla oo kiire mihinkään, oo vain. Sit myöhemmin se kysy että eikö mulla oo tylsää. Mulla oli puhelin ja kirja ja sukankudin ja syötävää ja asenne, että odottelen, niin ei päässy tylsyys vaivaamaan. Vantaalla tosiaan parissa paikkaa käytiin lisäksi.

Koirat oli taas kuopuksella hoidossa, ne kyllä olis tylsistyneet täysin. Hieno ilma muuten, mutta navakka tuuli jostain Siperian suunnasta.

Eka mehiläinen oli valkoruttojuuren kukassa. 

Ihmettelin tätä istutusta, kun oon aatellu että ruttojuuri on kamala rikkaruoho ja viljelykarkulainen, mutta tämä onki jotain hienompaa lajia.

Tällanen kuvio tuli taivaalle kun palauduttiin kotiin. Onneks ei koneet ihan törmänneet.

Pihahommiakin tehtiin. 

Ja rydön alta paljastui scillan alkuja.

Voipi olla että tämä eukko menee tänään aikaisin nukkumaan. Niin on poikki. Vähän aikaa vois pitää jalkoja koholla. Oon muuten diagnosoinu taas uuden taudin; refluksitauti. Toisinaan on alkanu närästää, kurkku on usein etenkin iltaisin kipee ja heti jos puhuu vähän kauemmin niin käheytyy ääni. Toinen vaihtoehto olis tietysti kurkkusyöpä, mutta otan mieluummin tuon ekan.