Puukuormaa odotellessa

Esikasvattamani ja kovasti vaalimani zinnia ehkä kukkii sittenkin. Moni niistä on jääny sen kokoiseksi mitä olivat, kun ne maahan panin. Tuskin on kukkia kovin montaa odotettavissa. Kaksi nyt ainakin.
 

Söpöjä mansikoita kiviaidan päällä, mahtavat olla kirpeitä nuin kuivassa.

Meidänkin potageriemansikat on innostunu kasvaan ja tekeen hedelmää kun laitoin niille keväällä kalkkia ja lannoitetta. Mulla tahtoo se lannoitushomma olla aina vähän herran hallussa, toisin sanoen ei kenenkään hallussa. Sitruunaa oon nyt yrittänyt muistaa lannotella, mutta punkit sitä tuntuu aina vain vaivaavan. Suihkuttelen mäntysuopaliuoksella sitä vähän väliä, mutta epäilen onko sekään kovin terveellistä puulle, olla koko ajan jonkun mäntysuopakelmun alla. 

Nämä keräsin äsken ja vein miehelle yllätykseksi. Se on hinkannut autoa melkein koko päivän, ainakin siitä lähtien kun tultiin kaupungilta. Käytiin ostamassa puureunusnauhaa, aattelin laittaa semmosen sen hopeapajun ympärille, jahka saadaan se maahan. Ei sitä näillä helteillä kannata istuttaa, meillähän menee kaivovedet sen kasteluun sitten. 

Mun "verkkolaite" riippukeinuineen on ollu melko vähällä käytöllä, verkko alkaa olla reikäinen ja sääsket löytää tiensä sinne. Mutta on siinä ihana pötköttää sen verran, mitä ehtii ennenku pitää paeta. Ja koirat pakenee pihalta paarmoja. Just nyt käy semmonen soma tuuli, ettei oo juuri haittaa ötöistä (oon pihalla läppärin kans) mutta ei tosiaan oo ees koirat viihtyny ulkona, kun koko ajan on joku puremassa tai pistämässä. Saatika että on kuuma. 

Lenkit on ollu aika lyhyitä, mutta tää oli vähän pitempi, missä oli tällanen maisema. Hakeuduin sellaselle seudulle, missä ei niin paljon autoja kulje, ja keräsin mesiangervon kukkia kuivattavaksi. Ja haaveilin sellasella mukavalla peltopläntillä, että tähän kun saisi rakentaa kotinsa! Tosin hyttysiä olis sielläki. Mutta ei tätä liikenteen melua. 

En vielä tiedä, mitä kuivatusta mesiangervosta väsään, mutta aika näyttää.