Kotona taas

Semmonen kolmen yön virkistävä reissu siskoja tapaamassa samalla, kun mies ja kuopus kävi musiikkia kuuntelemassa. Toivottavasti ei koronaa saamassa kuitenkaan. Mukava oli rupatella rakkaiden ihmisten kanssa ja tietysti koiria oli ihana taas nähdä :)

Siskon tekonivelkoipi on vielä kipeä, ja kun toinenkaan koipi ei ole kunnossa niin yhteiset lenkit jäi vähän lyhyiksi, mutta kyllä me meän koirien kans käytiin sitten pidemmälläkin. Sateli välillä tosi rankasti, mutta väliajat oli ihania kävelyilmoja. Ukkostakin sinne lupailtiin, mutta kuulin vain yhtenä yönä pari kovaa jyrinää.

Tältä näyttää hylätty kerrostalo. Ulospäin ihan tavallisen näköinen 70-luvun neukkukuutio, mutta sisältä ilmeisesti niin homeessa ja pilalla, että on tyhjennetty. Kaiketi kaupungin vuokratalo. Sen päädyssä vieraili paloautot ja ambulanssit, liekö joku kiivennyt luvatta jonnekin sinne hillumaan. 

Kotona oli satanut sitten aika reippaasti, vain yksi katonlappeen alla ollut papu oli kastelun tarpeessa. Kehäkukat on niin hienosti ryhtyneet kukkimaan, kun on satanut! Samoin samettikukat ja jopa nuo rääpäleet zinniat. 

Auringonkukat on monin paikoin jo täydessä kukassa, mutta mun yksilöt vasta suunnittelee kukintaa.

Tänäänkin piti ihan hirveesti sataa, mutta sadetutka on tyhjä ja sateen alkaminenkin koko ajan lykkääntyy. Ukkosta illalla, enpä usko. En muista, että olis minään kesänä näin paljon ennusteltu meille ukkosia, jotka on jääneet saapumatta. Vissiin kerran on ollu niin lähellä, että on voinu sanoa että ukkostaa.

Aamulla oli surkea fiilis, ihmiset tyhmiä ja maailma ankea, mutta reipastuin kun kävin lenkillä. Hieno lenkki-ilma taas! Löysin tällaset:

Mulla on taas omituinen tunne, että jotain on tapahtumassa. En siis perusta tunnetta näihin löytöihini :) mutta viikonlopusta lähtien on se ollut. Yleensä nämä tuntemukset ei johda mihinkään, mutta nyt jos jotain tapahtuukin, niin voin sanoa että "tiesin että jotain tapahtuu".