Avoimia ovia

 Taas tuntuu siltä, että en kohta enää ole kykenevä huolehtimaan itsestäni, kun muisti prakaa. Mulla oli mammografiaan aika sunnuntaina, ja olin odotellut sitä viikkokaupalla ja muistanut asian. Viikonloppuna oli Mummun Tyttö hoidossa, tyär kävi meiltä viikonlopputöissä, ja just sillon sunnuntaina mies herätti mut kasin maissa (MT ei oikeen mahdollista hyviä yöunia, joten olin tosi väsynyt) että lähtee lintuja kuvaamaan, ja mun piti nousta. Sekään ei muistanu mun mammografiaa, vaikka just perjantaina oli siitä viestitelty. Enkä mie ehtiny ees miettiä asiaa, piti nousta vahtimaan riiviötä. 

Maanantaina soitin sitten Radiologikeskukseen ja jätin takaisinsoittopyynnön - mutta unohdin laittaa yön jäljiltä äänen puhelimeen enkä kuullut kun soittivat. Kyllä on vaikeaa nyt tää homma, mutta lopulta sain sen ajan ku jonotin, ja hoitaja siellä päässä oli ymmärtäväinen kun sanoin että oli koiranpentu hoidossa niin unohtu. Kysyi vielä, että minkä rotuinen. 

Näin untakin, että kuopus odotti vauvaa, ja selvästi se kerto mun ahistuksesta, kun se otti koiran vaikka sanoin, ettei kannata ja tiesin, ettei se siitä yksin pysty huolehtimaan. Mun on pakko jo jossain vaiheessa sanoa, että en jaksa - siihen ON syynsä, miksi en halua ite ottaa enää pentua. Mulle tuli sunnuntainakin, pennun kanssa pihalla ollessa, sellanen olo niinku oli joskus kun lapset oli pieniä ja mulla masennus enkä olis jaksanu mitään mut piti vaan olla ja touhuta niiden kans. Tällä viikolla onneksi niillä on vävykandidaatin kanssa vuorot, toinen on aamu- ja toinen iltavuorossa. Voivat vahtia ristiin toistensa koiria.

Pentu on jo nyt osoittanut dominoivuutensa, härnää ja koettelee rajojaan. Ja hampaitaan. Paljon edistystä pitää tapahtua, että meidän syksyinen Norjan-reissu sujuu leppoisasti. Mummokoirat stressaantuu pennusta, vaikka se ei yleensä iholle tulekaan niin haukkua räksyttää niille.

Ovesta hajos lukko, oltiin pari päivää avoimin ovin. Se onkin ollut känkkäränkkä jo vuosia, eikä me oltu tiedetty että lukkoon pitää truutata öljyä kaks kertaa vuodessa siitä lukon kielen reiästä. Se oli vaan kuivunu ja lopulta kara meni poikki. 

Oon ettiny kaupoista orvokkeja, yksittäisiä, mutta niiden aika on jo ohi ja eilen sitten löysin jonku jämäerän alennushinnalla. Ostin 16 kpl kuudella eurolla ja vietin illan niitä istuttamalla. Ja sain palkaksi taas pahoinvointisen päänsäryn... pitäs uskoa, etten pysty tekeen tollasia maan tasolla askerteluja. Ehkä niitä varten pitäs hommata puutarhapöytä. Viiteen eri astiaan laitoin ja yks jäi ylimääräiseksi, lykkäsin sen lyhtyyn siksi aikaa kun keksin paremman paikan. Muita kukkasia en viitsi edes ajatella ulos, kun on niin kylmiä öitä vielä. 

Muutenkin nää kasvihommat pihalla on vähän riskialttiita: harakka tai naakka vei yhtä lukuunottamatta kaikki mun kylvämät ruusupavun siemenet! Mun aarteet, syksyllä kerätyt ja hellästi säilötyt! Hetkeksi jätin pihalle kylvön jälkeen nauttimaan auringon lämmöstä. Jos se oli harakka, niin se on piilotellu niitä maahan sinne tänne, ja kesän myötä ruusupapuja ilmestyy ihme paikkoihin. Ehkä. Onko siitä ollu puhe, että harakka on tehny pesän jasmikkeeseen mejän olkkarin ikkunan taakse? Noin viisi metriä talon seinästä, ja se lähtee heti pakoon sieltä pesästä, kun joku menee pihalle niin, että näkyy sinne taaksekin. Ei se tuossa tiellä kulkijoista välitä, mutta pihalla kulkijoista kyllä. Jos se haudonta onnistuu, niin saadaan nauttia harakannaurusta aamuneljältä, kun poikaset lähtee pesästä. Epäilen kyllä että munat paleltuu tuolla menolla, jos se ei yhtään vähemmän säikyksi tule.

Huomenna alkaa mun "kesäleskeys".