Toukokuun alku

Nyt tuli kuvat miten sattuu mutta olkoon, en jaksa järjestellä ja keksiä juonta. Ykstoikkostaki vähän taitaa olla, mutta sitä se nyt viime päivinä on ollu. Jaa millon ei olis. Ja olihan mulla tosiaan tuo Mummun Tyttö ilona ja yksitoikkoisuuden torjujana. Tyttö tuli sen kans äitienpäivävierailulle, ja päätyi sit olemaan 2 yötä ja mie koiravahtina 2 päivää. Olihan se kivaa ja koira on maailman suloisin pentu, mutta onhan se raskastaki. Koko pennun hereilläoloajan olla skarppina, keksiä sille tekemistä ja valmiina keskeyttämään mahdollisen ei-toivotun toiminnan. Kun pentuhan kyllä keksii sellasta. Mutta onneksi se lepäilee myös usein, ja joskus ihan kunnon päikkäreiden verran.

Oon ootellu näsiän kukintaa, ja viimein viime viikolla bongasin. Jo ajat sitten tuli facebookissa muistona kuva hieman jo kuihtumaan päin olevasta näsiänkukasta, mutta keväthän on nyt kylmä. 

Pari sen verran lämmintä päivää ollu, että on tarjennu koiratkin pihalla - ei tosin alasti vielä. Kylmä tuuli kiusaa silti esimerkiksi tänään, vaikka muuten on ihana aurinkoinen päivä. Koirat vahtii kulkijoita.

Tämä toinen mejän vanhoista kärttyisistä mummokoirista sietää Mummun Tyttöä paremmin, ja hengailee sen kanssa pihallakin. Kuvassa näkyy myös miehen tekemä halkopino vaahterasta.
 

Etuvartio ja taustatuki.

Tähän väliin jo laskemassa oleva tulva siinä joella/ojalla, jonka keväistä kehitystä kuvasin postauksessa Villejä tulppaaneja. Sillon ei ollu mahollista kuvata, kun se oli ihan yhtenä järvenä ettei juuri ruohonkorttakaan pinnan yläpuolelle noussut. Nyt oli kivasti lintuja, jotain kahlaajiakin mutta enhän mie niitä tunne. Joku kurppa kumminkin. Viklo, sirri, liro, sipi...

Tässä kai opetetaan noviisia vartioimaan pihaa. Mukavasti meillä pihalla aika kului, vaikka sielläkin oli ei-toivottuja tekemisiä koiralle. Se esim. tonki tyttären luukasoja ja nuoleksi jotain homeisia hirvenluita - ne siistit kauriin nikamat, mitä sille sijaiseksi tarjosin, ei ollu niin kivoja, mutta kyllä niidenkin kanssa jonkin verran juostiin pitkin pihaa. Pitäs hommata sille joku jalkapallo. Frisbeen perään se kyllä juoksi, muttei ymmärtäny sen päälle muuta. Ei se jaksa oikeen mistään olla kovin kauaa kiinnostunu, aina pitää keksiä jotain uutta kivaa. Muuten alkaa räksyttää mummokoirille ja kulkea mun perässä lahkeita napsien. Otinkin tavakseni kulkea risu kädessä niin, että se hilasi maata ja koira tavoitteli sitä hampaillaan mun sijaan. 

Putsasin vanhaa pihapöytää ja se hajos taas, tai levy irtos metallijalasta. Se on jo kertaalleen ruuvattu uudelleen kiinni, ja alkaa olla sen verran laho että kun löyty paksua vesivaneria (?) varastosta niin päätin tehä uuden kannen. Se pöydän jalka on niin hyvä, kun se on tosi painava ja siinä on reikä, että saa aurinkovarjon (ostin uuden ku halvalla sai, vanha olikin jo rikkinäinen ja haalistunut) niin kannattaa laittaa vaan uusi kansi. Löysin jopa sellasen poranterän jolla saa pyöreän viiden sentin halkaisijaltaan olevan reiän, mutta ainoo pora jonka löysin oli sellanen kahden käden iskuporakone. Kävi se silläkin, kun oli valmiina asetus että isku oli pois käytöstä. Kaupasta ostin huonekalupultteja ja meinaan vetää kunnollisen läpikiinnityksen. Prikat kyllä unohtu, mutta ehkä meiltä löytyy sopivia. Asia on tosin ajankohtainen vasta sitten kun miehen piilopaikastaan hakeman poran akku on ladattu...

Miehestä puheenollen, se lähtee ensviikolla Espanjaan! Tyär ilmotti joku aika sitten, että tarjoaa jollekin matkat, jos lähtee seuraksi. Mies pelkää lentämistä, ei oo koskaan ollu lentokoneessa. Kysy se tietysti multa, "saako" se lähtee, ja mie kehotin käyttämään tilaisuuden hyväksi. Se on haaveillu jossain etelän kaupunkilomalla joskus käyvänsä, ja mie ku en välitä ulkomaanmatkailusta (nippanappa nää naapurimaat menettelee) niin minusta ei kovin äkkiä kaveria sellasille reissuille saa.

Anopin suhtautuminen asiaan oli minusta vähän outo. Se kysy että mitä mieltä mie oon - sellasella äänensävyllä että "kyllä kai sinä paheksut ja olet epäluuloinen moisesta" - ja oli epäuskoisen tuntuinen kun sanoin, että eihän tuollasta tilaisuutta voi jättää käyttämättä, tietysti se saa minun puolesta mennä. Vähän tietenkin pelottaa miten ne kaks maalaispöljää siellä maailmalla pärjää keskenään, mutta kunhan tulevat hyvissä voimissa takas kotiin. Kaikki maholliset matka- ja matkatavaravakuutukset toki on. 

Kirjosieppo tuli torstaina pihaan, ja ripustin pari uutta pönttöä sen kunniaksi. Se kumminkin häätää tiaisia pois pöntöstä niin on sitten toinen paikka tarjolla.