Asioita arjessa

 

Haaveilen hyttyspaviljongista, mutta olen huomannut, että tässä kuistilla istuminen on melkein kuin ulkona olisi. Linnunlaulu kuuluu ja tuuli leyhähtää, mutta oven hyttysverkko pitää sääsket loitolla. Siistimpää täällä vois olla, mutta sehän on vaan omaa saamattomuutta. 

Muutenkin nautin näistä poutaisista tuulisista päivistä, pääsee metsäänkin ilman, että sääsket kuppaa muhkuroille. Ja voi tehdä pihahommia ettei ole hiestä märkä ja muhkuroilla. 

Oon muutamana päivänä tässä tehny halkomakoneella halkoja noista keväällä tehdyistä vaahterapölleistä. Tänään sain pilkottua kaikki pöllit, mitkä mahtuu siihen koneeseen, ja olen suht tyytyväinen. En sit tiedä, mitä tehdään niille liian pitkille, halkooko mies ne kirveellä vai lyhentääkö moottorisahalla pilkkomakoneen kokoiseksi. Yhteen pölliin oli jo muurahaiset tehny pesän, ja monessa maassamaanneessa oli kastematoja lujasti kiinni. Miksi niiden täytyy tunkea kaarnanrakoihin?

Huomenna olis yks Pride, johon oon haaveillu meneväni, mutta ihan silkkaa sadetta koko päiväksi on luvattu. Paitsi että eihän sade mua estäny Rockfestiinkään menemästä. Mies menee jonku kiekubändin konserttiin. Kai. Ja sade tekee hyvää nyt, kun ei ole pitkään aikaan satanut. 

Minusta on tullu hermoheikko, tai säikähtelen ihan liioitellusti pikkuasioita. Linnun lentoonlähtöä läheltä, pyöräilijän ohisuhahdusta, miehen yllättävää ovesta sisään tuloa. Onhan ne nyt joskus muutenkin säikäyttäviä asioita, jos on ajatuksissaan, mutta mie ihan ylireagoin ja sydän läpättää pitkän aikaa sen jälkeen. Ärsyttävää. 

Ihana vihreys metsänlaidalla, mustikanvarvut on niin kauniin kirkkaan vihreitä vielä tähän aikaan kesästä. Kaikki kukkii nyt niin nopeasti, kun joutuivat panttaamaan kevään ollessa niin myöhässä. Pari päivää sitten vasta yhet vuokrapellot kylvettiin tässä lähellä, mitä lie kylvivät ja mahtaako ehtiä syksyyn mennessä kasvaa. No, mieki panin pariin paikkaan kauranjyviä, jos ne vaikka itäis ja kasvais niin enstalveksi vois tehä lyhteen, tai pari pientä lyhdettä. 

Joo, ne harakanpoikaset sitten meni kaiketi kanahaukan suihin. Surin kovasti ensalkuun, mutta saipahan kanahaukan pojat välipalaa. Syötävähän niidenkin on. Mie vain luulin, että haukat ja pöllöt on reiluja metsästäjiä eikä pesänryöstäjiä. Harakat, naakat, varikset ja oravat on kyllä pesänryöstäjiä, ja käärmeetkin joskus. Luonto on julma.