Tämä on poikkeuksellinen kirjoitus multa, normisti multa tulee epämääräistä tekstillistä ölinää ja tajunnanvirtaa mutta tätä asiaa oon pohdiskellut jo useamman viikon ja jutussa mainittu keskustelu etiäisistä sai minut kirjottamaan mietiskelyni julki, vaikka ne saattaa olla vähän leimallisiakin mietteitä. Asiaan:
Moni varmaan tietää, että olen ns. tiedeuskovainen. < kyseessä on mahdollisesti uskovaisten lanseeraama termi, kun he väittävät että tiedeusko on samanlainen uskonto kuin heidänkin jumaluskontonsa, ja sehän on ihan hauska termi kuvaamaan tieteeseen perustuvaa maailmankatsomusta. Käyttäkäämme siis sitä.
Kuitenkin - kuten varmaan kaikilla - mullakin on tietyissä asioissa uskonpuute; en aivan täysin allekirjoita väitettä, että joku asia on olemassa ja totta vasta, kun se on tieteellisesti todistettu. Mittareilla, kaksoissokkotesteillä, vertaisarvioituna tutkimuksena. Monet tiedeuskovaiset nauravat paskaista naurua, jos koittaa sanoa että kaikki asiat ei ole noilla keinoin tutkittavissa.
Kuten uskovaisetkin "tietävät", että on olemassa se, mihin he uskovat, minäkin "tiedän" että on asioita, joita ei voi mitata eikä punnita eikä kaksoissokkouttaa. Aloin pohtia asiaa, kun luin taannoin keskustelua ns. etiäisistä, jotka on etenkin pohjoisessa ihan normielämään kuuluva juttu jota tuskin kukaan kyseenalaistaa. Mullekin ne on, oli varsinkin lapsuusvuosina ihan tuttu ilmiö, yleensä esiintyi ulko-oven käymisenä jonkin aikaa ennen kuin sieltä oikeasti tuli joku. Meillä lapsuuskodissa oli hyvin persoonallisen kuuloinen ovi, se ei vaan kolahtanut vaan sillä oli ensin avatessa palautusjousen venymisestä johtuva ääni ja sitten lukkokielestä tuleva omanlaisensa loksahdus. Toisilla voi olla toisilla aisteilla havaitut etiäiset, mulla se on ollu yleensä ääni.
Etiäiset ON olemassa, mutta eihän niitä voi mitata. Ne tulee jos tulee, eikä jokaisen ihmisen edellä tule etiäinen, eikä jokainen kolaus ole etiäinen. Ei niitä voi tilata tutkimusta varten.
Sama homma telepatian kanssa. Se tulee tai ei tule. Ihan naurettavaa tehdä koeolosuhteita, jossa joku tuijottaa vihreää lappua ja sermin takana toinen koittaa arvata, minkä väristä lappua se tuijottaa. Eihän se oo telepatiaa.
Mistä tullaan taas siihen, että mikä on "oikea" etiäinen, ja mikä on "oikeaa" telepatiaa. Mulla on oma mielipiteeni, jonkun toisen mielestä etiäinen on sitä, että "naisvieras on tulossa, jos nenän vasenta puolta kutittaa, miesvieras, jos oikeaa puolta kutittaa" tai on jotain muita vastaavia ennuskutituksia tai -merkkejä. Tuollaiset on mun mielestä vaan niitä vanhan kansan keksimiä höpöjuttuja. Mun äidillä oli niitä useita, kuten että jos teki uuden leivän ennenkuin oli syönyt edellisen loppuun, on tulossa vieraita. Tai jos vasenta kättä kutitti, se tiesi rahaa, mutta jos oikeaa niin rahan menoa. Mutta ei äitikään niitä etiäisiin sekoittanut.
Telepatia on ehkä epäselvempi juttu. Hyvin usein tuli puhelinsoitto ihmiseltä, jolle oli ajatellut soittaa (tämä oli lähinnä aikana, jolloin ei ollut meseä ja wappia) mutta yleensä kyseessä oli ihminen, jota muutenkin ajatteli usein. Eikä se joka kerta soittanut. Mulla on ollu yks erittäin selvä telepaattinen kokemus, johon en sen syvemmin nyt paneudu, mutta sen takia olen vakuuttunut että telepatiaakin ON.
Sitten uskoni siihen että on jotain toisia tasoja, ulottuvuuksia, universumeja tai millä nimellä niitä sit voiskaan kutsua, osittain limittäin tämän näkyvän maailman kanssa on kans erittäin ristiriidassa tiedeuskovien ajatusten kanssa. Aikanaan osallistuin keskusteluun kummituksista, jossa eräs ihminen pilkkasi minua ja sanoi että hänen hörhötutkansa viisari osoittaa punaista, kun esitin että ehkäpä jotain voi olla, mille ei ole vielä tutkimusvälineistöä. Ei se kuitenkaan enää sanonut mitään, kun muotoilin kysymykseni näin: Mikä aiheuttaa sen, että eri ihmiset eri aikoina toisistaan tietämättä näkee/kuulee saman hallusinaation samassa paikassa? Mun mielessä oli lähinnä jotkut Harmaat Rouvat jotka haahuilevat tietyissä rakennuksissa. Mutta ei niitäkään voi tutkia, koska ne joko tulee tai ei, näkyy tai ei. Niille ei voi antaa lomaketta täytettäväksi ja pyytää tulemaan tutkimukseen. Ja milläpä tutkit? Ja kuka kehittäisi tutkimusvälineistöä asiassa, jota kaikki merkittävät tiedehenkilöt pitää mummojen houreina?
Nyt täytyy tähän sanoa, että minun maailmankuvani on niin tieteeseen perustuva, että mitkään noista etiäisistä ym eivät ole minun juttuni. Kaikki mitä ei voi todistaa tieteellisesti on sattumaa, ihmisen mielen liikkeitä ja/tai harhoja.
VastaaPoistaKyllä minullekin käy usein niin, että olen nostamassa puhelinta soittaakseni jollekin ystävälle, ja samassa hän soittaa. Mutta tämä on minusta vain luonnollista kun elämä kulkee joskus yhteisiä polkuja ja ollaan paljon yhteyksissä.
Meitä on moneksi ja joskus on kiinnostavaa kuulla jonkun aivan toisenlaisia mielipiteistä, esim uskonnossa. Sitten vain ihmettelen hiljaa mielessäni, että miten noin viisas ihminen voi uskoa satuja...
Aina parempi, kun on tiedeuskovainen! Monella jumaluskoisellakin on niitä omia kokemuksia, joiden perusteella he ovat varmoja, että Jumala on. Jos olisin sinne päin kallellaan, niin minunki ns. yliluonnolliset kokemukset olis varmaan mun mielestä olleet jumalisia merkkejä, ja tässä maassa ja uskontoympäristössä tietysti nimenomaan kristinuskon merkkejä.
PoistaOli hauska lukea Yrjö Kokon (kouluja käynyt ja tolkun mies, joka ei humpuukiin uskonut) kokemuksia kun se matkaili Lapissa ja asui siellä. Se ei voinut millään uskoa, että kaukaisissa kylissä tiedettiin sen tulo jo päiviä aiemmin, vaikkei kukaan ollut siitä ilmoittanut. Ja kun se jahtas kuistilla tömisteleviä lapsia mökkinsä ympärillä, tai niin se luuli, kunnes huomasi ettei tuoreessa lumessa näkynyt yhtään jalanjälkiä.
Minä en usko pelkästään tieteeseen, vaan en ole myöskään kovin henkisiä kokemuksia kokenut. Se, etten ole jotain kokenut ei tietenkään tarkoita, etten uskoisi sen voivan olla mahdollista. Enhän ole kokenut koskaan savannin kuumuutta, raajojen puuttumista, leskeksi jäämistä tai vaikkapa kivutonta synnytystä. Minun kokemattomuuteni ei tee näistä asioista epätosia.
VastaaPoistaMatemaatikkona uskon absoluuttiseen totuuteen - matematiikassa. Muuten tiede laahaa mielestäni jäljessä ja on välillä väärässäkin. En silti dissaa tutkimuksia. Kokemuksista tiedän, etteivät ne ole koko totuus, joskus totuus vain nimeksi. Tieteellisiä tutkimuksia on joskus väärennetty ja siitä seuraava tutkimusketju ei ole enää faktaa.
"Ihmisrotuja on olemassa", väitti Hesari vuonna 2001 (https://www.hs.fi › tiede › art-2000004013355) ja vuonna 2017 samaisessa lehdessä kerrottiin, että "Ihmisrotuja ei ole, kertovat geenit – etnisen taustan tunteminen voi silti auttaa sairauksien hoidossa."
Minun vauva-aikanani vauvoja tieteen nimissä ruokittiin neljän tunnin välein ja siinä välissä tarvittaessa autettiin tilannetta sokerivedellä. Omien lasteni vauva-aikoina tiede olikin jo aivan eri mieltä.
Me ihmiset olemme erilaisia, mikä on aivan mahdottoman kiehtovaa. Parhaimmillaan opimme erilaisia asioita ja näkökulmia toisiltamme. Totuuden absoluuttiseksi tulkiksi meistä kenestäkään tuskin on. Ihanat erilaiset ihmiset ja kokemukset 💖
Sitähän se tiede on, itseään korjaavaa. Eikä sekään välty vilpiltä, ihmisiähän ne tieteilijätkin on, vaikka toivois ettei esim. Paolo Macchiarinin tai Andrew Wakefieldin tyyppisiä ihmisiä tulis sille kentälle.
PoistaTiede mennee yli hilseen meikällä! Etiäisethän on tuttuja täälläpäin, mut nekin vois selittää tietynlaisella "herkkyydellä" :)
VastaaPoistaHerkkyys lienee se avainsana näissä. Jonkinlainen alttius.
Poista