maanantai 5. joulukuuta 2022

Oikea talvi

On tullu oikea talvi. Tarkoitan, kun miettii näitä menneitä syksyjä, jolloin enempi sääntö kuin poikkeus on ollu vuorottelevat pakkaset ja vesisateet ja märkä mustuus pitkälle vuodenvaihteeseen asti, niin nyt on lumi ollut maassa jo ihan kauan. Valmistauduin henkisesti siihen, että tottahan se nyt sulaa pois ja itse asiassa mun olis pitänyt yksi aidantolppakin pummeloida maahan ennen kuin se jäätyy. Maa, ei tolppa. Tai miksei tolppakin, mut se ei ois haitannu. Edelleenkin kyllä väitän, että tämä sulaa vielä ennen kevättä, mutta olen mielelläni väärässä siinä asiassa. 


Keittelen riisipuuroa ja lämmitän uunia, jälkimmäinen on ollu nyt mun vakituisena aamupäivähommana, kun säästetään sähköä. Ihan en uunissa sitä puuroa sentään ruvennu tekeen, vaan tavan hellalla. Sisälämpötila vaihtelee eri kohdissa kämppää 20-17 eikä koirillakaan ei ole mitään kiirettä viltin alta pois.

Käytiin siellä eläinlääkärillä, sillä meidän "omalla" vaihteeksi, ja se oli sitä mieltä ettei sairaammalla koiralla ole kuin 4/6 se sydänvika (se kuolemalla itkettänyt lääkäri sanoi 5/6) mutta nyt myös tällä terveemmällä on 4/6 ja se aloitti myös Vetmedin-lääkityksen. Ollaan tähän asti annettu sille palanen koirannappulaa "lumelääkkeenä" samalla kuin toinen on saanut lääkkeen, koska sekin on halunnu "namia" kun toinenkin on saanu... nyt ei tarvi, voi antaa molemmille lääkkeen. 


Lintuja riittää. Käytiin Agrimarketista hakemassa halvinta linnunruokaa mitä löydettiin, meni melkeen satanen ku ostettiin kuorittua auringonkukansiementä, kauraa ja pähkinöitä. Niillä me nyt varmaan selvitäänkin aika kauan. Jos saadaan varastoitua ne niin, ettei hiiret löydä. 

Ostin pöljyyksissäni Annas pepparkakshusin kaupasta, ne osat siis mistä periaatteessa pitäs tulla talo. No tulihan niistä jonkinlainen möksä, mutta ei ne osat kyllä sopinu yhteen - miten voi liimata sokerisulalla paloja, joissa ei ole yhtenevää kohtaa?


Kattopalat ei alapuoleltakaan osuneet seiniin, mutta tuo piippu nyt pysynee tuossa katolla haara-asennossa. Ärsyttävä ja rasittava, ei sen kans jaksanu kauaa pelata. 


Pimeässä se näyttää ihan kivalta, kun siellä on pari led-tuikkua sisällä. Ja tuoksuu piparille! 

 

6 kommenttia:

  1. Piparien ja riisipuuron tuoksu, ihana! Lunta on tullu tännekki lissää, ei ehkä pariakymmentä senttiä kaikenkaikkiaan ja muutama aste pakkasella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi-infernoa odotellessa, tai mitä uusia sääsanoja media taas keksiikään...

      Poista
  2. Piparkakkutalot näyttävät aina niin ihanalle, mutta en ole koskaan edes yrittänyt ryhtyä sellaista tekemään. Ei syntyisi sellaisesta mitään hyvää mieltä minun käsissäni. Tyydyn katselemaan ja ihailemaan 🧡.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei siitä kauheen hyvää mieltä tullukaan :) ja äsken päätin, että ihan joutava kapistus tilaa viemässä, lohkaisin palan katosta aamukahvin keralle. Ei maistu ku kuorrute.

      Poista
  3. Voi mä en ole aikoihin enää jaksanut piparkakkuasioita tehdä. Silloin aikanaan esikoisen kanssa tehtiin vaikka mitä. Joten pisteet sulle ♥

    Samanlainen olo kuin tuolla ekan kuvan suloisella koiralla: voisi vaan piiloutua vällyjen väliin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söin sen jo melkeen kokonaan. Ja yksin! (Piparitalon siis, en koiraa)

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...