Pimeä metsä, jossa linnut nukkuvat

 

Vuosi on lähtenyt liikkeelle kitkuttaen. Mieli matalalla vaikka oon koittanu sitä pitää korkeella ajattelemalla miten hyvää elämä on ja käymällä ulkona. Tosin kelit oli välillä suoraan sanottuna paskat. Niiden jälkeen tuli pakkanen, ja päästiin metsään kun polut kantoi minutkin. Tosin koska hanki kantoi koirat, ne kierteli millon minkäki näreen ympäri ja mun oli sit kahlattava hankeen irrotteleen talutinta. 

Eilen jaksoin vedellä yhteen viimevuoden tilastoja. Tiesinkin, että kävelyn osalta on ollu huono vuosi, mutta kun laskin siihen myös pyöräilyn ja hiihdon tuomat kilsat (ei sähköpyöräilyä) niin sain kokoon sentään 882,6 km - huonompi kuin kolmena edellisenä vuonna, mutta parempi kuin vuonna -18. Kirjoja tuli luettua 66 (no se viiminen oli puolivälissä vuoden vaihtuessa) ja neljä kirjaa hylätty loppuunsaattamatta, epäkiinnostavuuden takia. Lintuja bongattu 106. 

Uudenvuoden aattona en nähnyt yhtään rakettia. Ei kiinnostanut. Mummun Tyttö oli hoidossa sen illan ja yön ja aamun, ja oltiin vaan olkkarissa kattomassa Lentoturmatutkintaa. Muutaman viikon sisään oon kahlannut kaikki Disney+ -kanavalla olevat jaksot, ja yks päivä lenkillä ollessani mietin, että oon niinku viallinen lentokone: ensin syttyy vasemman polven varoitusvalo, sitten vasemman lonkan. Selkälihas varoittaa jumista ja oikea pohje vikatilasta. Nilkuttaen kotikentälle.

Hyvä sarja, mutta toistaa itseään. Aina siinä näytellyssä osassa päätutkija sanoo "Let's go to work!", aina kun tallennin löytyy, löytäjä tai joku esittelee sen tutkijalle, joka sanoo että "lähetetään se tutkittavaksi" ja sitten se viedään pois. Jotain osaa pällistellään ja nitkutetaan vähän ja todetaan, että ihan kunnossa. Tai että ei ole kunnossa. Ja aina kun oli selvitetty että joo, tästä se johtui, päätutkija sanoi "Jokin ei nyt täsmää" (MIKÄ???) ja ryhdyttiin etsimään lisää vikoja.

Se Disney+ mikä meillä näkyi, oli esikoisen maksama ja se anto tunnukset meille, ja sanoi jokin aika sitten että on lopettanut tilauksen, se loppuu 6.1. JUURI kun olin saanut katsottua viimeisen jakson eilen, se loppui! Mikä nappiajoitus!

Miehellä oli talvilomaa tää viikko, ja se kustansi meille minilomasen Turkuun, jossa majoituttiin Ruissalon kylpylähotelliin. Se oli hieno reissu ja ilahdutti kovin. 

Linna

Aurajoki

Koirien uimaranta. Ei kiinnostanu uiminen nyt mejän koiria, toinen kävi nostamassa jalkaansa (vaikka onkin tyttökoira) vesirajassa. Hieno luontopolku, varmaan keväällä ja kesällä upea! 

Hotellissa käytiin saunomassa ja lillumassa lämpimässä porealtaassa, mie kävin hierojalla. 

Aamiaisella oli väljää kun meni ajoissa, ja ruokaa oli monipuolisesti (jopa brie-juustoa, hyfff...) ja palvelu muutenkin hyvää. 

Turussa oli kauheasti juoksijoita. Ekana iltana tiistaina oli kauhea loskakelikin, ja siellä ne vaan pärskytti menemään. Keskiviikkona oli kuivempi keli ja torstaina sitten kipakka pakkanen. Ja juoksijat vaan juoksi.

Karvaista kuuraa.

Anoppi unohti antaa jouluna meille kukkasen, ja toi sen uuden vuoden aattona sitten. Mie lähetin sille tämän kuvan, enkä yhtään hoksannu että yläkulmassa näkyy tuo mun tekemä hedelmäinstallaatio... ei se siitä kyllä maininnu mitään, ehkä se katto vaan kukkaa ja kynttilöitä. Toivottavasti. 

Tälleen menee koira portaikkoon oottaan, ku sille sanoo "mennään nukkumaan". Se niin tykkää nukkua mun kans tuolla vintissä. 

Pimeitä kuvia on nyt, mutta kaikki muukin on pimeää. Mennään nukkumaan.