torstai 8. kesäkuuta 2023

Reposaari ja Ruissalo

 Tehtiin sitten kesälomamatka, sopivasti tuli kamalan kylmät ilmat... mutta eihän me sinne käristymään lähdettykään, mukavampi patikoida viileämmässä. Kuvia laitoin enemmänkin tuonne Kuveja ja sälää - sivulle, jos joku haluaa vilkaista. 

Oltiin aika nälkäisiä tullessa ja käytiin hakemassa pizzat mukaan Messistä Mäntyluodosta.

 Otin kanapizzan missä piti olla TOMAATTIsalsaa, ja voi mikä suuri pettymys oli kun se olikin lähinnä paprikaa! Mie en voinu syödä sitä. Nälissään tulee hartaasti odotetulle mökkilomalle, asettuu syömään herkullisen tuoksuista pizzaa terassille, ja sit ei voi syödä.

Rakas, ihana mieheni uhrasi oman pizzansa mulle, ja söi vähän pitkin hampain paprikapizzan. Kuka laittaa pizzan päälle paprikaa, kysyn vaan!! Tai en kysy, vaan paheksun, kahdella huutomerkillä. Se oli mun huonolle aamulle/päivälle viimeinen pisara, ja menin rantakallioille ja itkin vähän. Meri lohdutti ja tuuli kuivasi kyyneleet. 

Tuo terassi oli myös yksi mieltäpahoittava asia. Mie oon niin rakastanut sitä näkymää ikkunasta ja vanhalta pikkuterassilta, ja nyt siinä on edessä tuollainen typerä aita.

Kaikki muuttuu, Siikarannassakin. Mikään ihana ei säily, ja vaikka muuten säilyiskin niin joku haluaa sen muuttaa. Jos omistaja haluaa tehdä hienon terassin, niin se tekee. Mulla ei oo rahaa ostaa omaa niin mun on vaan tyydyttävä siihen tai etsittävä parempi paikka, enkä usko että parempaa löytyy mistään. 

Reposaaressa ihmeteltiin lauantaina, että miks lapset on siellä kesämekoissaan vaikka on niin kylmä, mutta sehän oli päättäjäispäivä. Sieltä ne putkahteli koulun ovesta kadulle. 

Mäntyluodossa käytiin merta ja aallonmurtajaa kattelemassa ja mies osotti mulle kivitaskun, joka oli 99. lintu mun tän vuoden listalla. Sadas oli punavarpunen Ruissalossa. Sit tallusteltiin Reposaarta pitkin poikin, hyttysiäkin alkoi olla kun tuuli tyyntyi. Viimeisenä päivänä oli sen verran vähätuulista ja lämmintä, että voitiin hieman hyötykäyttää sitä niin hienoa uutta terassia ja polttaa naamamme. Koirat ei tarjennu ilman vaatteita, piti pitää yölläkin "tekniset alusasut" eli lämpökalsareiden lahkeista leikatut puvut. 

Maanantaina lähdettiin sitten Turkua kohden. Ensin käytiin tsekkaamassa Kuusiston piispanlinnan rauniot, ne oli isommat ja jotenkin erilaiset kuin olin kuvitellut. Mennessä mentiin tietä pitkin, takaisin autolle tultiin luontopolun kautta. Kyltissä oli kauniin näköalan merkki, mutta en mie nähny ku ryteikköä ja kauheasti muurahaisia, koiriakin piti kantaa kun murkut puri niitä. No oli siellä jonku ikivanhan hautausmaan aidanjämä.

Mie sillon talvella Ruissalossa käydessä harmittelin, kun en päässyt käymään siellä Kasvitieteellisessä puutarhassa, niin mies lupasi tuoda mut kesällä uudestaan. Ja nyt vei. Se oli hieno paikka! Ja satakieli lauloi koko ajan jossain. 
Valtavia tammia ja vähän pienempiäkin tammia oli siellä täällä, ja jostain löytyi myös punatammikuja. En sit tiedä, mistä se puna siihen nimeen tuli, ihan tavallisen näköisiä olivat. 
Lampi siellä orkidea- ym. talossa oli ihana, olisin halunnu sukeltaa sinne kalojen sekaan. 

Aidalla erotettuna eleli myös tällasia isoja koristekaloja, karppejako nämä nyt lienee. Voi että, ku olis sitä rahaa niin hommaisin itelleni tollasen kasvihuoneenkin lampineen ja istuskelisin siellä kaiket päivät!

Ulkona oli kesä vielä vähän alkutekijöissään, yksivuotisia kasveja ei vielä ollut ja perennatkin oli vähän niin ja näin. Mutta löytyihän sieltä atsaleoja, rhodoja, pioneja ynnä muita. 

Tämä on joku Onnelin ja Annelin tuulimylly. Jossain elokuvassa ollut. Vieressä oli lampi, josta tiistaiaamuna (juu, mentiin sillon uudelleen) kuului julmettu mekastus, kun ruokasammakot kurnutti. Ihan uusi tuttavuus meille. Innostuin näköjään kuvia spämmäämään tännekin, vaikkei pitäny, mutta sen sammakonkin kuva löytyy sieltä edellämainitusta postauksesta Kuveja ja sälää - sivulta.

Nopeella googlauksella en kyllä löytänyt tietoa, miksi sitä on niin paljon siellä, vaikka se on haitallinen vieraslaji. Hybridi, joten ei pitäisi pystyä lisääntymään, paitsi että life finds a way, kuten Jurassic Parkissa todetaan.
Ullan tammi. Löysin tiedon, että puutarhuri Arno Kasvi olis nimennyt tammen erään työntekijän mukaan. Aivan valtava puu! Se on voinut olla olemassa jo ennen kuin Yhdysvallat perustettiin. 

Puistossa oli paljon lintuharrastajia, koska siellä oli kuhankeittäjä. Ollu kuulemma useampana vuonna. Mieki kuulin sen, ekaa kertaa elämässäni :)

Käveltiin niin paljon pitkin ja poikin, että mulla kroppa sanoi sopimuksen irti. Vasen jalka oli ylhäältä alas asti niin kipee ja lonkat parkui, joten vaadin päästä tiistaina iltapäivällä jo ottamaan rennosti hotelliin, vaikka mies harmistuikin siitä. 

Se vielä kuvaili Kasvitieteellisen puistossa kun mie hain kahvilasta ruisleivän ja söin sen sängyssä!, luin kirjaa, otin torkut ja kävin kylvyssä. Sinne saunaosastolle ei viitsitty kumpikaan mennä, ei se niin kummoinen oo, sauna ja pari allasta. Kun huoneen kylppärissä oli amme niin miehän käytin hyväkseni. Harvoin nykyään pääsee käymään kylvyssä. 

Keskiviikkoaamuna kuuden jälkeen taas ylös, koirien pissitys, aamiainen ja menox. Vielä mennessä käytiin Ruissalon Kansanpuistossa (siellä missä Ruisrock järjestetään) kävelemässä että koirat saa vähän raitista ilmaa ennen matkustamista. Sopivasti Viking Linen Glory lähti satamasta ja lipui siitä läheltä ohi. On se seki hitsin iso. Matkalla en meinannu pysyä yhtään hereillä, aina kun laitoin silmät kiinni, aloin nähdä jotain unta. Kotona kaaduin sänkyyn ja nukuin kolme tuntia. Rankka reissu!

Onneksi mies kerrankin kuunteli mua eikä ostanu mulle kolmen päivän lippua Rockfestiin, ne nimittäin alkoi tänään ja oon onnellisena kotona kun muut riekkuu siellä. Tai siis mies ja kuopus. Mummun Tyttö on täällä. Kävin sen kanssa pyöräretkellä, ja voi miten nätisti se osas kulkea siinä pyörän vierellä. Se mun ostama koiranjuoksutusteline pyörään ei oo yhtään hyvä, olin pöpelikössä pyörineni heti kun sen kans yritin. Vois tarjota myyntiin jos joku haluais halvalla. On se varmaan siis ihan hyvä ja toimiva, mutta sitä ei vaan tohon mun pyörään saa oikealle korkeudelle kiinnitettyä, on liian korkealla ja heilauttaa pyörää kun koira kiskaisee. 

Lauantaina mieki käyn siellä Rockfesteillä, kun siellä on Volbeat 💜


7 kommenttia:

  1. Onpa paksu tammi. Hienoja muistoja kuvien muodossa :) Voi pitsaharmitus!!!
    Reissussa väsyy aina...muistaakseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina vaan väsyneemmäksi tulee ja lyhyemmistäkin reissuista...

      Poista
  2. Mitenkähän mä tän kirjoittaisin, että tulis oikein? Tuo, kun kirjoitit kävelleesi niin, että kroppa sanoi sopimuksen irti...

    Mä jotenkin niin tunnistan: näin vanhemmiten ja vähän paksuunnuttuakin mulle ainakin käy niin, että entiseen malliin ei vaan jaksa kuleskella eikä edes touhuta.

    Viime viikonloppuna muutettiin kuopus toiseen kämppään ja olipas rynnitys. Tuntuu, että vieläkin vähän poden sen jälkikaikuja ja jalat on herkillä tän kropan kannattelussa ;-)

    Mutta ihana, että sä taas pääsit sinne Reposaareen taas - terassin kaiteesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siellä ihanaa, kylmästä ja kaiteesta huolimatta :) Mutta kyllä kropasta löytyy ihan ihmeellisiä kipuja nykyään. Vaivasenluu on kipuillut liki 2 vuoden takaisesta Lapin-reissusta lähtien, vaikka oon laittanu pitkän sentin (varmaan metrin) sitä korjaaviin apuvälineisiin, lonkat on vissiin kehittäny bursiitin ja nilkoissa on millon mikäki kohta kipeenä...

      Poista
  3. Siinä on kesän seikkailuja ihan koko rahan edestä! Vaikka tapahtumahetkellä kivistelee ja harmittaa, niin jälkeen päin tuntuu olo ihan Tarzanilta! Siis sankarilta 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilisen Rockfest- illan jäljiltä mie tunnen itteni puusta pudonneeksi Tarzaniksi :D mutta olihan se hienoa!

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...