Säikähdys

 

Meidän molemmilla koirilla on sydämessä läppävika ja vajaatoimintaa, ja jo vuosi sitten yksi eläinlääkäri povasi, että voi olla viimeinen syksy tällä kuvassa olevalla yksilöllä. Se meni huonoksi viime viikolla, ruokahalu väheni ja loppui kokonaan ja se vain nukkui ja sillä oli epämääräisiä kipuja. Ulahti nostaessa ja joskus vaan koskettaessakin. Soitin perjantaina lääkäriajan maanantaiksi, ja sunnuntaiaamuna koira oli kuin kuollut: ei reagoinut ääneen eikä kosketukseen, makasi vain kylmänä.

Ehdin säikähtää oikein tosissaan. Kyllä se siitä sitten havahtui, ja vaikka me oltiin jo pelätty että sillä on joku syöpä tai muu sisäelinvaurio sydänvian lisäksi, niin ei lääkäri löytänyt siitä kuin kipeän jalan. Se olikin sitten tosi kipee varpaista lapaan asti. Kipulääkettä ja lepoa.

Se oli niin suuri helpotus, että kun pääsin kotiin ni nukuin monta tuntia. Olin jo edellisenä yönä nähnyt unta missä rakensin koiralle ruumisarkkua, ja kuluneina päivinä itkenyt moneen kertaan kun koira pyytää apua ja mie en pysty sen oloa mitenkään helpottamaan. Olin jo tavallaan työstänyt luopumista koirasta ja sainkin sen vielä takaisin! Toinenkin koira sai ihottumaa lieventävän ruiskeen. Nyt on asiat taas hyvin. Tosin kipeähän koira vielä on ja ruokahalu hukassa, mutta lääkitys on ja toive siitä, että ihan heti ei tarvi hautaa kaivaa.