No en muista kumminkaan.
Mutta nyt hetken aikaa muistan, että kausivalot kannattaa selvittää keväällä/kesällä lämpimässä ilmanalassa, vaikka ne kuinka sillon tympis. Se on kumminkin kivempaa tehdä sillon (paitsi jos on sääskiä paljon) kuin selvitellä niitä lokakuun viimeisenä päivänä yhden asteen lämpötilassa kun sataa vesiräntää. Eikä kannata lyödä kahta kahdeksanmetristä valosarjaa samaan myttyyn. Ugh.
Tämä päivä alkoi taas huonosti koska ikävä ja halipula ja sen sellasta. Halikaveri joutui lähteen vastentahtoisesti töihin kun ei sitä lottovoittoakaan viikonloppuna tullut. Ainakin toivon, että sen ärtyisyys johtuu työstressistä eikä siitä, että se on kyllästyny minuun. Eipä sillä, olen mieki kyllästyny minuun. Lievästi sanottuna.
Olen miettinyt, mikä ihme siinä on, että pienlentokoneen ääni varsinkin näinä aikoina (kun aurinko paistaa matalalta) saa minut putoamaan jonnekin lapsuudenaikaiseen kuiluun. Mitä kummaa on voinu tapahtua, että se ääni on liittynyt niin vahvasti pahaan oloon? Tulee sellanen tosi yksinäinen ja hylätty fiilis. Saattaa tosin olla, että se on ollu mun lapsuuden pääasiallinen tunnetila tietyssä vaiheessa.
Ja onhan se kliseinen totuus että parisuhteessakin voi olla yksinäinen, mutta mulla se yhdistyy hassusti siihen, etten jaksais kuitenkaan aina toisen juttuja. Mies on ehkä hieman aspergeri ja kun sillä on mielen päällä jotain, se puhuu vain siitä eikä sitä kiinnosta se mitä muut sanoo. Se innostu tekeen tuota sokkelin salaojituksentapaista tuossa aiemmin, ja meni päiviä että se puhui vain ja ainoastaan siitä. Tietysti jotain lyhyitä keskusteluja oli muista kotiasioistakin, ja hyvää yötä ja huomenta, mutta se mistä sillä eniten puhuttavaa oli, oli se homma. Yritän olla kiinnostunut, mutta aina ei jaksa. Eikä loputtomiin. Kun yleensä kaikkea mun sanomista vielä vähätellään tai sivuutetaan kokonaan.
Siitä vähättelystä olen maininnut useastikin, mutta arvatkaa mitä; sitäkin vähätellään. Ei kuulemma sellaista tapahdu. Ei se kuulemma ole vähättelyä mitä hän tekee. On vaikea keskustella asiasta, jonka olemassaolon toinen kieltää, eikä tämä ole edes ainoa asia missä se tapahtuu. Siinä äkkiä alkaa itsekin itseään vähätellä, etenkin jos tekee sitä ihan ilman muutakin.
Valosarjat ovat itsestään saatanasta. Kerran oli yhdellä päiväkodilla ja kirosin kun muijat olivat tunkeneet heti helvetin pitkän valosarjan tyhjään maitopurkkiin 😁
VastaaPoistaJo vain tuli pari muijaa pihalle ja sano ettei sun sitä tartte laittaa, tuu huomenna uudestaan koska me hommataan uus.
Parisuhdejutut on aina ongelmallisia - jossain määrin ja varsinkin kun ollaan oltu yhdessä pidemmän aikaa. Meilläkin oli exän kanssa loppuaikoina keskinäinen kanssakäyminen lähinnä urahtelua jopa siinä määrin ettei sanoja paljon tarvittu. Niin. ja harvoinpa ne mielenkiinnon kohteet yksiin käy, se on maailman sivu ollut sellaista.
Kyllähän se hiukan helpottaa kun toinen ymmärtää sanoittakin. Tai tietää heti mistä toinen on selittämässä. On tässä liki 30 vuoden aikana alkanu oppia mitä toisen päässä liikkuu.
PoistaJa oon mie joskus ripustanu sen valosarjasyherönkin, kun en jaksanu kaikkea selvitellä :D
Poista😁😁😁
PoistaMeillä oli valosarjat miehen hallussa. Hän huolellisesti ne aina järjesti laatikkoon ja oli siten helppo syksyllä ottaa käyttöön. Joulukuusen valosarjat, sama juttu. Minä en olisi viitsinyt.
VastaaPoistaKeskusteluja meillä oli usein, myös sanattomia aina tilanteen mukaan.
Jos kysyin, että jutellaanko tästä tai tuosta aiheesta, mies oli aina valmis.
Voin hyvin kuvitella, että sellaset asiat kuin valosarjat oli hyvässä järjestyksessä <3
PoistaKausivalot on nättejä, kun ne on nätisti laitettu, ja varmasti laitatkin - en sillä - mutta, noh, meidän ex-frendit (meillä juuri enää muita olekaan 😂😎) ja heistä mies ja miehen isä, sai meille vuosien mittaan sellaisen kauhun niitä kohtaan, että se ei ole laantunut vieläkään: isä ja poika koristelivat aina joulun alla talon erivärisin valoin sekä sisältä että ulkoa niin että se loisti isojen peltojen ja pensaikkojen yli ja läpi meille asti (mulle ja Äidille). Sittemmin poika rakensi perheelleen talon vanhempiensa viereen ja alkoi kilpavarustelu 🤦♀️ Isä ja poika kilpailivat joka vuosi siitä kummalla on enemmän ja värikkäämpiä valoja - ihan oikeasti sillä kohtaa tietä ei olisi tarvittu parin sadan metrin matkalla katuvaloja ollenkaan ja se valojen määrä oli lopulta niin valtava, että se oli oikeasti mauton. Vieläkin nää meidän ex-frendit koristelee oman pihansa ja kotinsa samalla tavalla ja nyt kun asuvat järven rannalla niin.... Vesi toistaa valot moneen kertaan.
VastaaPoistaTällaisena aikana kausivalot pihalla on kauniit ja on ihan kiva tulla pimeällä kotiin, kun on jotain valoa pihalla - meillä palaa pihavalot portaiden molemmin puolin talvisaikaan iltaisin, tai kynttilälyhdyt.
Muita valoja ei voi laittaa, kun ei ole pensaita tms. sillain sopivasti eikä kyllä pistokkeitakaan 😄
Pitkässä parisuhteessa on hyvät ja huonot puolensa 🤗🧡 On puolensa siinä, kun kaikkea ei tarvi aina selittää a:sta alkaen, toinen ymmärtää puolesta sanasta tai jopa käden liikkeestäkin. Mutta se toinen puoli on se, kun tuntuu välillä, että ei ole puhuttavaa - kaikki on jo sanottu 🤔 Tai joskus itsellä olisi kauheasti puhuttavaa, mutta toinen ei jaksa puhua (eikä edes kuunnella). Tai se puhuttava asia tulee mieleen JUST silloin, kun toinen lukee lehdestä jotain uutista tai katsoo telkasta jotain mikä sitä kiinnostaa... Ja ainakin meillä mun on saatava sanottua asiani nyt eikä heti, koska muuten unohdan sen...
No, tällaista on elämä, en tätä toiseenkaan vaihtais - ainakaan jos vaihtoehtona olis kaupunkiin muuttaminen 😝😝
Mulla sama, pitäs saada sanottua ennenku unohan. Joskus nostan käden ylös niinku koulussa viitattiin, josko saisin sanoa kesken toisen selityksen jotain tärkeää.
PoistaMeillä on kahdet valot, kirkkaat ja värikkäät, ja molemmat oikeastaan lähinnä kulkuvalojen ominaisuudessa. Jos tulee pimeän aikaan kotiin niin ei oikeesti näe mitään, jos ei ole valosarja talon seinässä. Ja toinen on saunapolku, joka tarttee valoa. Uudehkolla naapurilla on järkyttävän kirkkaat ulkovalot ja nyt ne on laittanu vilkkuvat värivalot... mut onneksi vielä ihan järjellisissä mitoissa heilläkin.
Valosarjojen setviminen on ärsyttävää, onneks itellä eijoo yhtään..ei ole paikkaa.
VastaaPoistaPelottelisinko sinua miten yhteiselämä(ainaki mulla) vaikeutuu ikääntyessä, kun kaikki aistit heikkenee, ärrgghh. Toinen ei pääse siitä tavastaan, kun aukasen suuni, hän on heti eri mieltä :D
Haha joo. Mihinkäs ne piintyneet tavat...
PoistaMulla olis kyllä täällä sisällä valosarjoja (pelkkinä valoina) mutta loppuu pistorasiat. Ja patterikäyttöset kestää niin vähän aikaa.
Maaritin kommentti yhteiselosta kuulostaa vähän niin Äiti ja Tunturiruipelo 😂 Niillä kyllä huumoria riittää ja se pelaa hyvin yhteen, mutta sitten on noita tuollaisia päiviä, että mikään mitä Äiti sanoo, ei ole oikein tai vaikka olisikin, niin on sanonut sen sanat väärässä järjestyksessä 🤦♀️ Esim. "Ulkona satoi tänään lunta" Eipäs kun "Tänään satoi lunta ulkona" AaArrghh - eikö se ole ihan sama asia??
PoistaMun on sanottava miehen puolustukseksi, että se on alkanu ymmärtään mun vitsejä tässä vuosien kuluessa, eikä aina suutu niistä, joten meilläkin on nykyään huumoria aika paljon. Ennen se oli vähän yksipuolista...
Poista